Levoniemen tilalla haetaan monipuolisuutta viljelykiertoon
Punkalaitumella Eero Levoniemen puintikausi käynnistyi tänä vuonna uuden kasvin parissa, kun Levoniemen tilalla puitiin elokuun alussa kuminaa ensimmäistä kertaa tilan historiassa.
Kumina pyöri mielessä monta vuotta ennen kuin lopulta päätin ottaa sitä viljelyyn. Halusin ennen kaikkea lisää monipuolisuutta viljelykiertoon, Eero Levoniemi kertoo.
Levoniemi on viljellyt kotitilaansa vuodesta 2011 lähtien. Peltoa on nykyisin 135 hehtaaria, ja viljelykierto monipuolinen. Kuminan lisäksi viljellään kauraa, ruista, syysvehnää, hernettä, härkäpapua sekä syysrypsiä ja kevätrapsia. Pinta-alallisesti eniten on kauraa.
Kuminaa tilalla on nyt yhteensä 18 hehtaaria. Ensimmäisen vuoden kuminaa on yhdeksän hehtaaria ja loput toisen satovuoden kasvustoa. Tavoitteena on kasvattaa kuminan osuutta tulevina vuosina niin, että kasvi saataisiin vähitellen osaksi kaikkien lohkojen viljelykiertoa.
Yksi tärkeimmistä syistä kasvin valintaan löytyy maan alta.
”Kuminalla on todella hyvä juuri. Juuri on mahtava muokkauskone, ja se oli yksi iso syy siihen, miksi halusin kuminan mukaan kiertoon.”
Tilan pellot ovat osin savisia, ja niiden multavuutta ja kasvukuntoa pyritään parantamaan monin keinoin. Kuminan lisäksi viljelyssä hyödynnetään vahvasti kerääjä- ja saneerauskasveja.
Perustamisvuosi vaatii panoksia
Kumina on Levoniemen mukaan taloudellisesti kiinnostava kasvi, vaikka senkään markkinahinta ei ole välttynyt yleiseltä hintojen laskulta.
”Kuminankin hinta on tullut alaspäin niin kuin muunkin viljan, mutta siinä on edelleen ihan kohtuullinen kate.”
Ensimmäinen viljelyvuosi on kustannusten kannalta vaativin, kun kasvusto perustetaan eikä korjattavaa satoa vielä saada.
”Käytännössä kaikki toimenpiteet tehdään perustamisvuonna. Sen jälkeen kulut ovat ihan eri luokkaa kuin monilla muilla kasveilla. Kumina vaatii perustamisen jälkeen melko vähän panostuksia, joten kannattavuuden pitäisi olla hyvällä tasolla.”
Ensimmäisen puintikauden jälkeen kokemusta saadaan myös oman tilan sadosta. Kuivauksen jälkeen kuminan sadoksi tarkentui 1 150 kiloa hehtaarilta.
Kumina viljellään sopimustuotantona Trans Farmille. Myös suuri osa tilan muista kasveista viljellään tiedossa olevaan käyttötarkoitukseen. Ruis menee Lantmännenille – käytännössä elintarvikekäyttöön Vaasan ruispalojen raaka-aineeksi. Härkäpapua tuotetaan Peräniityn tilalle siemeneksi, ja syysvehnä sekä kaura toimitetaan Hankkijalle lajikepuhtaana. Herneelle Levoniemellä ei tällä hetkellä ole sopimusta.
Runsaat sateet veivät peltoja veden alle
Kasvukautta Levoniemi kuvailee kokonaisuutena kohtalaisen hyväksi. Alkukesän kuivuus vei kuitenkin hänen mukaansa parhaimman terän satopotentiaalista. Heinäkuussa puolestaan tulivat sateet.
”Pahimmillaan yhden viikonlopun aikana vettä tuli noin 120 millimetriä. Kolme hehtaaria peltoa oli kokonaan veden vallassa, kun tulva nousi pellolle.”
Siitä huolimatta kasvustot näyttivät puintien alkaessa lupaavilta. Levoniemi odottaa viljoilta yli viiden tonnin hehtaarisatoja.
Vaikka kasvukausi on pääosin onnistunut, markkinatilanne himmentää tunnelmaa.
”Kasvukausi voi olla hyvä, mutta markkina on meitä vastaan. Sikaruttouutisetkaan eivät nosta viljelijän mieltä, koska tilanne vaikuttaa väkisinkin koko alaan.”
Rapsille olisi markkinaa
Kevätrapsia tilalla on tänä vuonna 17 hehtaaria. Levoniemi näkee rapsin markkinatilanteen hyvänä ja arvioi, että tuotantoalaa olisi Suomessa mahdollista kasvattaa nykyisestä huomattavasti. Omalla tilalla vastaan tulee kuitenkin viljelykierto.
”Rapsille on kyllä markkina olemassa, ja valtakunnallisestikin alaa voisi kasvattaa. Meillä kierto rajoittaa niin, että tuskin rapsia tulee ensi vuonna, ellei jostain satu tulemaan lisää peltoa.”
Myös syysrapsia kokeiltiin, mutta talvi verotti kasvuston lähes kokonaan. Metsän reunasta säilyi noin hehtaari, johon lumi oli tuiskunnut suojaamaan kasvustoa. Levoniemi päätti jättää pienen alan kasvamaan, jotta pääsee näkemään, millaiseksi se kehittyy.
Tilakoon kasvattaminen tulevaisuudessa kiinnostaa jossain määrin, mutta kasvua ei tavoitella hinnalla millä hyvänsä.
”Jos kasvetaan, se pitää tehdä järkevästi. Ei niin, että lähdetään heti tekemään isoja koneinvestointeja. Myös peltojen kasvukunnon pitää olla kunnossa. Innokkaita konekuskeja kyllä löytyy. Jos tila kasvaa, olisi heillekin töitä”, Levoniemi naurahtaa ja viittaa kuminan puinneissa mukana olleeseen poikaansa Leevi Levoniemeen.
Nykyisistä pelloista noin 65 hehtaaria sijaitsee kahden kilometrin säteellä tilakeskuksesta. Loput pellot ovat pääosin kahdessa keskittymässä noin kymmenen kilometrin päässä. Peltoliikenne on varsin hallittua ja sellaisena se halutaan myös pitää.
Lannoitteita hankittiin tavallista vähemmän
Puintikauteen osui myös hyvin konkreettinen muistutus tuotantopanosten kustannuksista. Kun Levoniemi lähti aamulla puimaan ja traktoria tankattiin, tilan polttoainesäiliö tyhjeni ja lisää oli tilattava.
”Hinta ei sattunut olemaan halvimmillaan, mutta on se välillä ollut korkeammallakin. Kuivauksen polttoainekustannuksissa säästämme, sillä vilja kuivataan hakkeella.”
Myös lannoitteiden hankinnassa Levoniemi on tänä vuonna tavallista varovaisempi. Heinäkuun lannoiteavauksessa tilalla oli vielä jonkin verran edellisen kauden lannoitteita jäljellä, joten uutta lannoitetta hankittiin normaalia pienempi määrä. Ratkaisu on kuitenkin poikkeuksellinen.
”Tämä on viljelyurallani toinen kerta, kun en ostanut täyttä määrää. Edellinen oli silloin, kun Ukrainan sota alkoi ja lannoitteiden hinnat nousivat todella korkealle.”
Ensi kevään suunnitelmat vaikuttavat siihen, kuinka paljon lannoitteita talven aikana vielä hankitaan. Tämänhetkisen suunnitelman mukaan kevätviljoja kylvetään ensi vuonna noin 60 hehtaarille, eikä määrää ole tarkoitus kasvattaa ainakaan ilman markkinatilanteen paranemista.
Typpeä hankitaan mahdollisesti lisää talven aikana, mutta lopulliseen tarpeeseen vaikuttaa syysviljojen pinta-ala sekä markkinatilanne.
”Markkina määrittää paljon hankitaanko typpeä vai maanparannuskasvin siemeniä.”
Syysruista on tarkoitus kylvää noin 30 hehtaaria. Syysvehnän määrä on vielä avoinna ja riippuu syksyn kylvökeleistä.
Levoniemen mukaan viljelyn kehittämisen lähtökohtana on kuitenkin pidettävä pellot tuottavina ja viljelykierto monipuolisena. Kumina on nyt yksi uusi työkalu tämän tavoitteen saavuttamisessa.
Samalla hän toivoo, että suomalaisen ruoantuotannon merkitys muistettaisiin myös pellon ulkopuolella.
”Toivoisin ennen kaikkea, että suomalaista ruokaa arvostettaisiin.” ◻
Siementuotanto vaatii tarkkuutta
Elokuun puolivälissä puinnit käynnistyivät Huittisten Vampulassa sijaitsevalla Tokaran tilalla poikkeuksellisesti syysvehnällä. Tavallisesti puinnit on aloitettu rukiista, mutta tällä kertaa ruis oli vielä vehnää pehmeämpää.
”Syysvehnää saatiin noin kuusi tonnia hehtaarilta. Hehtolitrapainot ovat tähän asti olleet normaalia parempia ja kuivattu vilja näyttäisi hyvältä”, Tokaran tilan emäntä Maria Manner iloitsee.
Rukiista odotetaan noin 7,5 tonnin hehtaarisatoa ja kevätviljoilta normaalia, noin kuutta tonnia hehtaarilta.
”Lopulliseen tulokseen vaikuttaa se, mitä kesän voimakkaat säävaihtelut ovat tehneet jyvien painolle.”
Tokaran tila on Maria Mannerin kotitila. Hänen puolisonsa Mikko Pitkäsen koti- tila Suorapelto sijaitsee noin 20 kilometrin päässä Huittisten Huhtamossa. Pariskunta viljelee molempia tiloja yhdessä, ja peltoa on yhteensä runsaat 200 hehtaaria.
Tilojen viljelykierto on monipuolinen. Viljelyssä on muun muassa syysvehnää, hybridiruista, kevätvehnää, kauraa sekä kaksi- ja monitahoista ohraa. Tokaran tilalla viljellään lisäksi Apetitin pakastehernettä.
Talvi kohteli tiloja eri tavoin
Tänä vuonna syysruis selvisi talvesta syysvehnää paremmin. Manner ja Pitkänen arvelevat rukiin hyvän talvenkestävyyden liittyvän osaltaan siihen, että ruista on viljelty Suomessa pitkään ja se sopii hyvin pohjoisiin olosuhteisiin.
Syysviljojen talvituhoissa oli tilojen välillä selviä eroja. Vampulassa kasvustot säilyivät paremmin kuin Huhtamossa.
”Huhtamossa ruisvehnä jouduttiin rikkomaan lähes kokonaan, ja myös syysvehnässä oli talvituhoja. Vampulassa lunta tuli sen verran, että kasvustot olivat hyvin suojassa ja selvisivät näin paremmin kuin Huhtamossa”, Pitkänen kertoo.
Viime syksynä syysviljoille tehtiin lumihomeen torjunta ja rukiille rikkakasvikäsittely. Tulevana syksynä on tarkoitus tehdä molemmille syysviljoille rikkakasvikäsittely. Keväällä kasvinsuojelua jatketaan tarpeen mukaan.
Tänä kesänä ruis oli puintien alla erittäin puhdasta ja hyväkuntoista. Syysvehnässä rikkakasveja näkyi erityisesti kohdissa, joissa talvituho oli harventanut kasvustoa.
Runsaat sateet vaikeuttivat herneen korjuuta
Myös kasvukauden sateissa tilojen välille syntyi huomattava ero. Tokaran tilalla Vampulassa vettä satoi kylvöjen ja puintien välisenä aikana noin 300 millimetriä. Huhtamossa vastaava kokonaismäärä jäi 248 millimetriin.
Runsaat sateet ja hellejakso vaikeuttivat myös pakasteherneen korjuuta. Pakasteherne korjataan Apetitin järjestämänä urakointina. Tänä vuonna monet kasvustot valmistuivat samaan aikaan, mikä yhdessä vaihtelevien sääolojen kanssa ruuhkautti korjuuta.
”Meille ei ehditty ajoissa, joten hernekasvusto jouduttiin lopulta murskaamaan maahan. Vampulassa jäi tänä vuonna joitakin muitakin hernelohkoja korjaamatta. Sateet, helteet ja kasvustojen samanaikainen valmistuminen tekivät korjuuajasta poikkeuksellisen haastavan”, Manner kertoo.
Herneen jälkeen lohkolle kylvetään hyb-ridiruista. Ruis on suunnitelmissa kylvää elokuun viimeisellä viikolla.
Rukiilla on Tokaran tilalla pitkä historia. Manner aloitti kotitilansa viljelyn vuonna 2005, mutta hybridiruista viljeltiin jo aiemmin.
Manner on osallistunut useita kertoja myös Ruismestari-kilpailuun ja saanut kilpailulohkoilta suuria satoja. Tänä vuonna kilpailua ei kuitenkaan järjestetty.
Siementuotannossa puhtaus ratkaisee
Tilojen tuotanto perustuu pitkälti sopimustuotantoon. Suorapellon tila on ollut Hankkijan siementuotannon sopimustila jo vuodesta 1983. Molemmista tilakeskuksista on noin 15 kilometriä Alastaron siemenkeskukselle, joten siemenkuormat voidaan ajaa sinne itse traktorilla.
Siementuotanto tuo viljalle lisähintaa, mutta vaatii tavallista enemmän työtä ja huolellisuutta.
”Hyvälaatuista siementä täytyy saada, jotta siitä saa mahdollisimman hyvät lisät. Sillä saamme työlle palkan.”
Puintien aikana työmäärä näkyy erityisesti koneiden puhdistuksessa, sillä eri lajien sekoittuminen on estettävä tarkasti.
”Puimurin ja kärryjen puhdistaminen, kasvustojen tarkastaminen ja muu siemenviljelyn vaatima työ vie aikaa, mutta se kannattaa.”
Päällekkäistä kalustoa on karsittu
Kun Manner ja Pitkänen aloittivat tilojen yhteisen viljelyn, molemmilla tiloilla oli pitkälti omat koneensa. Kahdenkymmenen vuoden aikana päällekkäistä kalustoa on vähitellen karsittu. Kahden pienemmän koneen tilalle on voitu hankkia yksi suurempi silloin, kun se on ollut työn kannalta järkevää.
Kaikkea ei kuitenkaan kannata yhdistää. Molemmilla tiloilla on edelleen esimerkiksi oma puimuri.
”Puimurin siirtämiseen menisi paljon aikaa. Siemenviljelyssä kone pitää lisäksi puhdistaa tarkasti ja eri tiloilla voidaan puida samaan aikaan eri kasveja. Myös sää voi olla erilainen. Kun puimuri on valmiina kummassakin tilakeskuksessa, hyvät puintisäät voidaan hyödyntää tehokkaasti.”
Kahden puimurin huoltokustannukset tulevat luonnollisesti maksettaviksi, mutta nykyisessä kokonaisuudessa ratkaisu on heidän mielestään toimiva. Tarvittaessa toinen puimuri toimii myös varakoneena, jos toiseen tulee kesken kiireisen puintikauden vikaa.
Työt jaetaan perheen kesken
Tokaran ja Suorapellon työt tehdään pääasiassa oman perheen voimin. Sekä Mannerin että Pitkäsen isät ovat edelleen aktiivisesti mukana tilojen töissä. Keväällä muokkaukset hoituvat Marian ja isien toimesta, Mikko hoitaa kylvön ja ruiskutukset.
Syksyllä isät viihtyvät mielellään puimureissa, jolloin Manner ja Pitkänen hoitavat kuivurin ja viljalogistiikan. Puintikaudella ja syyskylvöillä apuna on ollut myös sukulaismies.
Manner käyttää osan työajastaan lasten ja kodin arkeen sekä hoitaa enemmän tilojen paperitöitä. Pitkäsen vastuulla on puolestaan suurempi osa käytännön töistä.
Talvellakaan työt eivät kokonaan lopu. Molemmat tilakeskukset lämpiävät hakkeella ja osa metsätöistä tehdään itse. Metsänhoidossa käytetään lisäksi ulkopuolista työvoimaa.
Pariskunnalla on kolme tytärtä, mutta vielä on liian aikaista sanoa, kiinnostuuko heistä joku tulevaisuudessa tilojen jatkamisesta.
”Välillä he ovat kovasti lähdössä pellolle ja välillä eivät. Ovat vielä niin nuoria, ettei siitä voi tietää”, Pitkänen sanoo.
Manner toteaa myös maatalouden nykyisen kannattavuuden vaikuttavan siihen, kuinka houkuttelevalta ala tulevaisuudessa nuorista näyttää.
”Ei tämä ala tällä hetkellä mitään kulta-aikaa elä. Kustannukset ovat korkeita eikä viljan hinta seuraa mukana. Tällä hetkellä tehdylle työlle ei saa riittävää palkkaa vaan työ on talkootyötä.”
Panoksista säästetään harkiten
Korkeat kustannukset näkyvät myös tämän vuoden viljelyratkaisuissa. Lannoitusta vähennettiin hieman, mutta suuria leikkauksia ei tehty. Siemenviljelyssä sadon määrä ja laatu ovat tuloksen edellytys.
Tiloilla käytetään jaettua lannoitusta, joten lisälannoitusten määriä pystyttiin tarkentamaan kasvukauden aikana. Kasvinsuojeluaineissa ja lehtilannoitteissa säästöjä on haettu ennen kaikkea tarkemmilla ainevalinnoilla.
”Halvinta mahdollista ainetta ei ole lähdetty ostamaan, mutta olemme katsoneet entistä tarkemmin lohkokohtaisesti, mitä milläkin pellolla oikeasti tarvitaan ja kuinka paljon.”
Kasvinsuojeluaineita ja lannoitteita hankitaan mahdollisuuksien mukaan ennakkoon. Tiloilla on riittävästi varastointikapasiteettia, jotta hankintoja voidaan tehdä ennakkoon ja lopullisia käyttömääriä tarkentaa myöhemmin.
”Ennakkokaupat voivat olla jo helmikuussa, jolloin ei vielä tiedä, mitä kesällä tarvitaan. Aineita täytyy kuitenkin pyrkiä ostamaan silloin, kun niitä saa edullisemmin. Kaikessa pitää säästää, missä se on järkevää ja mahdollista.”
Kasvunsäädettä käytettiin tänä vuonna kahteen kertaan, eikä lakoviljaa ole ollut.
”Viime vuonna puitiin melkein pelkästään lakoviljaa. Jos kasvunsäädettä ei olisi tänä vuonna käytetty, tilanne voisi olla sama”, Pitkänen pohtii.
Puna-apila apuna lohkon kunnostamiseen
Vilja-alaa vähennettiin Tokaran tilalla tänä vuonna yhden lohkon verran, kun se kylvettiin ensimmäistä kertaa puna-apilalle.
”Ratkaisu ei ollut pelkästään markkinalähtöinen, vaan lohko kaipaa muutenkin kunnostusta. Tarkoituksena on korjata pellon salaojitusta. Lohkolla on lisäksi kallio, joka hankaloittaa viljelyä. Se on tarkoitus poistaa, jotta sitä ei tarvitsisi jatkossa kiertää koneilla”, Pitkänen kertoo.
Kunnostustöitä tehdään mahdollisuuksien mukaan jo syksyllä, mutta osa voi siirtyä ensi vuodelle. SV