Laitumen onnistunut talvehtiminen
Vaikka laidunnuksen tavoitteena ei useimmilla olekaan lehmien koko ruokinta, ei huonosti hoidettu laidun palvele tarkoitustaan. Nurmen viljely on tunnetusti tarkkuutta vaativaa työtä ja myös laitumen viljelijän on tunnettava kasvustonsa. Onnistunut talvehtiminen varmistaa laitumen nopean käyttöönoton keväällä.
Nurmituotannon huippuasiantuntija Anu Ellä ProAgrialta nimeää onnistuneen talvehtimisen kulmakiveksi kasvurytmien huomioimisen.
”Kasvurytmit on huomioitava koko laidunkauden ajan. Jos kasvusto syötetään jatkuvasti alle kahdeksan sentin mittaiseksi, nurmikasvien ja nurmipalkokasvien kasvu vaikeutuu, juuristo heikkenee ja sitä kautta myös talven yli on vaikeampi selvitä. Kasvit tarvitsevat lepokauden laidunnuskertojen välissä, jotta ne voivat kasvaa kunnolla. Keskimäärin kolme viikkoa on hyvä lepokauden mitta”, Ellä opastaa.
Eläimet valikoivat ravintoaan erityisesti laitumella. Sen vuoksi vähäinen kuloheinän määrä ei ole eläimillekään ongelma, nurmikasveille kun on luontaista aloittaa kasvu pienen kuloheinän alta. Nurmen voi siksi jättää talven alle pidemmäksikin.
”Talvenkestävyys heikkenee eniten, jos viimeinen niitto tai syöttö osuu siten, että kasvusto lähtee vielä kasvamaan uudestaan, mutta kasvu loppuu kokonaan kovimman jälkikasvun päästyä alkuun”, Anu Ellä muistuttaa.
”Toisaalta jos yksi laidunkierros tehdään hyvin myöhään syksyllä, jolloin kasvit asettuvat talven alle lähtemättä uudelleen kasvuun, homma toimii paremmin, mikäli märkyys laidunnettaessa ei ole jo pilaamassa pellon rakennetta”, hän lisää.
Sänki mieluummin liian pitkäksi kuin liian lyhyeksi
Kasvukauden päättymistä on vaikea ennustaa, joten viljelijän kannalta on helpompi jättää nurmi pidemmäksi talven alle.
Yleisin virhe laitumen talvehtimisen kanssa on Ellän mukaan yli- tai alilaidunnus.
”Erityisesti syksyllä laitumien hiipuessa saatetaan syöttää lohko hyvin lyhyeksi, ja samalla pidetään karjaa liian kauan samalla lohkolla ja jopa aloitetaan saman lohkon syöttö heti viikon tai kahden päästä uudelleen, kun muutakaan ei enää ole. Tällöin kasvusto ei millään toivu tilanteesta kunnolla seuraavaksi kevääksi”, Ellä varoittaa.
”Vastaavassa tilanteessa on parempi syöttää kukin lohko normaaliin mittaan, ennemmin jättää sänki liian pitkäksi kuin liian lyhyeksi. Jos laidun ei riitä, on järkevämpää uhrata yksi uudistettava lohko syksyn laidunnukseen, ja samalla eläimille annetaan lisäksi säilörehua”, Ellä vinkkaa.
Moni hyvä laiduntaja käyttää myös yksivuotisia laidunseoksia, kuten italianraiheinää, ruista ja virnaa seoksina, jotka laidunnetaan vaikeammissa kasvuoloissa säästellen monivuotisia lohkoja.
Lue koko juttu KM:stä.
Teksti: Eeva Linnainmaa
Kuva: Annaleena Ylhäinen