Lähtölaukaus EU:n maratonneuvotteluille on annettu

Euroopan komissio julkaisi 16.7. esityksensä monivuotisesta rahoituskehyksestä eli siitä, miten EU aikoo käyttää rahojaan vuosien 2028–2034 aikana. Samalla päivänvalon näkivät uuden ohjelmakauden sektorikohtaiset lainsäädännöt. Näitä ovat muun muassa yhteisen maatalouspolitiikan säännöstö sekä aluekehitysrahoitus.

Huhuja komission rahoituskehyksen muodosta saatiin jo viime syksynä, kun ensimmäinen versio niin sanotusta yhden kirjekuoren mallista vuoti julkisuuteen. Monet toimijat, parlamentti mukaan lukien, ottivat selkeän vastustavan kannan komission esitykselle sitoa kaikki EU-rahat yhteen järjestelmään. Tämä ei kuitenkaan merkittävästi auttanut, sillä heinäkuun esitys tuo EU:n kaikki rahastot yhden kansallisen ohjelman alle.

Rahoituskehysehdotuksessaan komissio esittää huomattavaa budjetin kasvattamista, yli 60 prosenttia nykyiseen vuosien 2021–2027 kehykseen verrattuna. Paisuneessa esityksessä oli tärkeitä panostuksia kovaan turvallisuuteen maailman epävakaaseen tilanteeseen nojaten.

On väistämätöntä, että tarvitsemme lisää puolustuskapasiteettia ja eurooppalaista puolustusteollisuutta. Myös esitys Ukrainan tuesta on erittäin kannatettava.

Samalla katson komission esitystä hyvin huolestuneena. Kokonaisturvallisuuden tärkeä pilari eli ruokaturva on jätetty täysin sivustakatsojan asemaan. Esitys sisältää historialliset leikkausesitykset maatalouspolitiikkaan, maaseudun kehittämiseen ja aluekehitykseen. Pitää muistaa, että EU:n pinta-alasta 80 prosenttia on maaseutua. Rahoituksen leikkaaminen vaarantaisi maaseutualueiden elinvoimaisuuden.

Ruuantuotanto ja sen riippumattomuus EU:n ulkopuolisista maista on olennainen osa yhteiskuntamme vakautta. Sen lisäksi ruoantuotanto tukee ympäristön monimuotoisuutta ja tarjoaa kansalaisillemme turvallista ruokaa. Komissio vaarantaa tämän ja ruoantuottajiemme tulevaisuuden esittäessään peräti 86 miljardin euron leikkausta yhteisestä maatalouspolitiikasta, erityisesti maaseudun kehittämisestä. Komission juhlapuheissa todetaan, että suorien tukien osuus turvataan korvamerkinnällä, mutta maatalous- ja elintarvikeketju on muutakin kuin maatalouden suorat tuet.

Positiivista komission esityksessä ovat velvoitteet jäsenmaille luoda järjestelmät nuorten houkuttelemiseksi alalle sekä sukupolvenvaihdosten kiihdyttämiseksi. Komissio on myös selvästi ottanut mallia Suomen lomitusjärjestelmästä. Se on muuten ainutlaatuinen koko maailmassa. Näen, että meillä suomalaisilla on paljon annettavaa näihin keskusteluihin.

Samalla komissio aikoo yksinkertaistaa sekä yhdistää ohjelmia että rahanjakoa. Kukaan ei vastusta komission esittämää kansallisien erityispiirteiden parempaa huomioimista. Jäsenmailla olisi nyt enemmän mahdollisuuksia ottaa kansalliset erityispiirteet paremmin huomioon EU-rahoitteisissa ohjelmissa, mutta samalla ehdotukseen liittyy huolia.

Maatalouden ja aluekehityksen yhdistäminen ja siirtäminen entistä enemmän kansallisen päätösvallan alle voi johtaa epävarmuuteen alueiden rahoituksen jatkuvuudesta kansallisten hallitusten vaihtuessa. Lisäksi EU-markkinoiden pirstaloituminen 27 erilaiseen järjestelmään, jotka rahoittavat maataloutta eri tavoilla voisi johtaa tuottajien erilaiseen kohteluun jäsenmaasta riippuen.

Aluepolitiikalla on tähän asti pidetty kaikki Euroopan osat mukana yhteisön kehityksessä. Nyt riskinä on, että eri alueilla näköalattomuus voi kasvaa ja ruokkia laajempaa tyytymättömyyttä. Erillisen itäisten rajaseutujen ohjelman puuttuminen komission lupauksista huolimatta budjetin 2 000 miljardin potissa on sekin osoitus hallituksen epäonnistuneesta ennakkovaikuttamisesta.

Laihana lohtuna komissio valmistelee EU:n itäisiä ulkorajoja koskevaa strategiaa. Sitä odotetaan julkaistavaksi kuluvan vuoden loppuun mennessä. Lyhyesti sanottuna EU:n aluepolitiikan perusajatus heikommin pärjäävien alueiden tukemisesta on vaarassa.

Kokonaisuudessa Suomi on nettomaksajamaa, mutta maatalous- ja aluetukien osalta olemme olleet nettosaajana. Komission esityksen myötä näyttääkin nyt siltä, että EU-rahaa kotiutuu Suomeen jatkossa vähemmän, vaikka jäsenmaksut EU:n suuntaan kasvavat.

Kansallisen rahoituksen määrää ehdotetaan lisättäväksi, mikäli se nähdään tarpeellisena. Silloin maatalouden puolustaminen tulee olemaan entistä tärkeämpää budjettiriihessä kansallisesti.

Komission esitys on kuitenkin vasta lähtölaukaus tuleville vähintään kaksivuotisille neuvotteluille. Ennen lopullista päätöstä maailmantilanne sekä mahdolliset uudet kriittiset painopisteet voivat vielä sekoittaa neuvotteluja. Sama nähtiin esimerkiksi vuonna 2020, kun nykyistä ohjelmakautta neuvoteltiin ja korona laittoi maailmantalouden sekaisin. Kaikesta huolimatta, paineet ruokaturvan, puolustuksen ja turvallisuuden varmistamisessa ovat kovat. ◻