Siirry suoraan sisältöön.
/ 27.7.2023

Kuivuus iski Ruutukisaankin

Ruutukisapellon kosteus tippui 20 senttimetrin syvyydessä lakastumisrajalle ja pysyi siellä heinäkuun alun sateisiin asti. Onneksi juuret ulottuivat 40 senttimetriin. Kuivuus verotti tiheyttä ja tähkien kokoa. Joukkueet ennustavat seitsemän tonnin satoa.

Yksikään ruutu ei ole tykkikasvusto, joukkueet kommentoivat Ruutukisan ohria. Kymppitonni ei mene rikki millään. Edes lakoa ei ole tullut!

Etelä-Suomen parhaimmistoa kisaruudut silti edustavat. Vaikka kesäkuu oli kuiva, nousi pellolla kosteutta syvemmältä maasta juurille. Se oli havaittavissa Soil Scout -antureilla. Kosteus nousi aina öisin ja laski päivisin.

Kuivuus verottaa satoa

Päijät-Hämeen Viljaklubin Christian Tallskog (oikealla) ja Kalle Vuori pohtivat heinäkuun puolivälissä, olisiko pitänyt antaa kaikki typpilannoitus kerralla. Briennen sadoksi he arvioivat maksimissaan seitsemän tonnia hehtaarilta.

Juhannuksen aikaan kosteustilanne painui 8 ja 20 senttimetrin syvyyteen haudattujen Soil Scout -antureiden mukaan lakastumisrajalle.

Lakastumisraja on sellainen maan kosteus, jonka jälkeen kasvi kuihtuu eikä enää elvy, vaikka sadetta tulisikin. Ruutukisapellon maalajissa tämä raja menee noin 15–20 kosteusprosentissa.

Onneksi kisaohrien juuret ulottuvat ainakin 40 senttimetrin syvyyteen. Muuten ohrat olisivat kuivuneet pystyyn.

Kuivuus kuitenkin rajoitti sadonmuodostusta koko kesäkuun ajan. Tähkiä ei muodostunut läheskään jokaiseen versoon, ja ne jäivät verrattain lyhyiksi.

Kasveille käyttökelpoisen veden määrää kuvaa kosteusindeksi, jossa 0 vastaa lakastumisrajaa, ja 1 kenttäkapasiteettia, eli maksimivesimäärää, jonka maa pystyy sitomaan. Kosteustaso on optimaalinen välillä 0,5-1. Välillä 0,25-0,5 kasvi joutuu ponnistelemaan saadakseen vettä. Välillä 0-0,25 on jo selkeästi kuivaa. Soil Scout -anturit on haudattu 20 cm:n (kolme ylintä käyrää) ja 8 cm:n (kolme alinta käyrää) syvyyteen.

Sateet alkoivat kunnolla heinäkuun alussa, ja silloin saavutettiin pellon kenttäkapasiteetti. Se on maksimimäärä vettä, jonka maa voi pidättää.

”Jos kosteus ylittää kenttäkapasiteetin ja laskee alas hitaasti, voi olla syytä epäillä tiivistymää mittauspisteen alapuolella”, kertoo Soil Scout Oy:n maaperäasiantuntija Miiro Jääskeläinen.

Kisaruutujen maaperäolosuhteet vaihtelevat hieman, ja siksi kenttäkapasiteetti on eri ruuduilla ja eri syvyyksissä erilainen. Joissakin kohtaa se näyttää olevan vain 30 kosteusprosentin, toisissa paikoin 45 kosteusprosentin kohdalla.

Heinäkuun sademäärä kuun puolivälissä oli 46 mm. Tässä vaiheessa kaikissa ruuduissa oli havaittavissa jälkiversontaa.

Viimeinen ruiskutus 11.7.

Kisaruuduille on haudattu kosteutta mittaavia Soil Scout -antureita 8 cm ja 20 cm syvyyteen. Niiden mukaan lakastumisraja saavutettiin juhannuksen tienoilla. Onneksi juuret ulottuvat paljon syvemmälle, ja ohrat ovat saaneet vettä, vaikka pintamaan kosteus onkin loppunut. 40 senttimetrin syvyydessä vastaan tulee savikerros, ja juuret ulottuvat ainakin siihen asti.

Ruutukisan viimeiset ruiskutukset tehtiin heinäkuun 11. päivä. Useimmat joukkueet olivat päivittäneet viljelyohjelmaansa helteeseen ja kuivuuteen sopivammaksi.

Lisälannoituksia pienennettiin ja kasvunsääteitä jätettiin pois. Jokainen joukkue antoi vähintään yhden lisätyppilannoituksen.

Eniten lannoituskertoja oli SatoKlubilaisilla, jotka päättivät käyttää lisälannoitukseen nestemäistä typpiliuosta. Samalla meni rikkipitoista YaraVita Thiotracia.

Päijät-Hämeen Viljaklubilaiset pohtivat jälkeenpäin, olisiko pitänyt antaa kaikki typpilannoitus kerralla. Lisätyppilannoitukset ja heinäkuussa alkanut sade on varma resepti jälkiversontaan, mikäli kasvusto on jäänyt yhtään harvaksi.

Hivenruiskutuksia annettiin niitäkin kiitettävästi. Juhannuksen alla kasvustonäytteistä tehtiin Megalab-analyysi, ja sen mukaan muutamilla ruuduilla typpitaso oli melko matala, samoin mangaani. Myös fosfori ja rikki olivat muutamalla ruudulla melko matalat.

Suurin osa joukkueista antoi kasvunsäädettä kaksi kertaa, vaikka kesäkuu olikin kuiva. Silti kasvustot tuntuivat heinäkuun puolivälissä löysiltä. Ukkoskuuron sattuessa lakoontuminen on varsin mahdollista.

Viljelyn kehittämistä

OhraOraakkelit testaavat kahden lajin toimivuutta myös Vaasassa sijaitsevalla ”varjoruudulla”. OhraOraakkeleiden Matias Rönnqvist kylvi altakastelussa olevalle pellolleen Stingin ja Laureaten seoksen. Viljelytoimenpiteet ovat mahdollisimman pitkälle samat kuin kisaruudulla.

Calciprill-kalkkia meni 500 kg/ha samoista vantaista lannoitteiden kanssa. Kisaruudulla annos oli 800 kg/ha. Kylvölannoituksena oli Starttifosforia 43 kg/ha ja ammoniumsulfaattia (NS 26-4) 430 kg/ha YaraMila Y3:n ja YaraMila NK2:n sijasta. Ensimmäinen ruiskutus (Moddus Evo 0,25 l/ha + Hi-Phos 5 l/ha + Wuxal Microplant 1 l/ha) tehtiin varjoruudulle 14.6.

Oleellisin ero on altakastelu. Rönnqvist käynnisti altakastelupumpun 14.6. Varjoruudun sato mitataan syksyllä ja sitä verrataan kisaruudun tulokseen.

Myös Taloustaiturit testaavat kisaruudullaan uutta asiaa: he pyrkivät tuottamaan RGT Planet -lajikkeella mallaslaatua, ja viljellä samalla aluskasvia ohran alla.

Yhdelle kisaruudulle kylvettiin timoteita. RGT Planet -kasvusto on kuitenkin sen verran vahva ja kesäkuu kuiva, ettei timotei ole päässyt kehittymään aluskasvina juuri lainkaan. ◻

Teksti: Annaleena Ylhäinen | Kuva: Annaleena Ylhäinen