Kiinteistöveroesitys joutaisi roskakoriin

Valtiovarainministeriön vero-osastolla on valmisteltu vuosikaudet vuonna 2012 käynnistettyä kiinteistöverotuksen kehittämishanketta. Nyt vero-osaston 25.3.2022 päivätty kiinteistöverotuksen arvostamisuudistusta koskeva hallituksen esitysluonnos on ollut lausuntokierroksella. Lausuntojen antamisaika päättyi 20.5.2022.

Kiinteistöverotuksen kehittämishankkeen tavoitteena on ollut tuottaa pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa vuonna 2011 todetut selvitykset sekä esittää ratkaisuehdotukset niihin. Kataisen hallitus ilmaisi ohjelmassaan avoimesti tähtäävänsä siihen, että kiinteistöveron osuus kuntien verotuloista kasvaisi.

Hallituksen esitysluonnoksen valmistelu aloitettiin loppuvuonna 2017. Esitysluonnos saatiin jo tuolloin lausuntokierrokselle, joka järjestettiin 17.8.–28.9.2018. Kiinteistöjen arvostamisuudistusta koskeva esitys oli tarkoitus antaa eduskunnalle syksyllä 2018, mutta kiinteistöveroprosentteja koskeva uudistusesitys olisi annettu eduskunnalle vasta eduskuntavaalien jälkeen syksyllä 2019. Uudistus oli tarkoitus saattaa voimaan vuoden 2021 kiinteistöverotuksessa.

Virkavalmistelijoiden tarkoitus oli jo tuolloin kaksinkertaistaa asuinrakennusten kiinteistöverotusarvot, mutta jättää kiinteistöveroprosentin yläraja ennalleen. Se olisi tietenkin johdonmukaisuuden nimessä pitänyt puolittaa, jos veron kiristyminen olisi haluttu estää. Keskustelin asiasta lokakuussa 2018 pääministeri Juha Sipilän kanssa. Johtopäätöksenä keskustelusta Sipilä päätti, ettei hänen hallituksensa anna kiinteistöveroesitystä eduskunnalle.

Toisen kerran pääsin vaikuttamaan kehitykseen, kun valtiovarainministeri Katri Kulmuni antoi minulle keväällä 2020 mahdollisuuden keskustella kiinteistöverouudistuksen yksityiskohdista valtiovarainministeriön uudistusta valmistelevien virkamiesten kanssa. Annoin virkamiehille ajattelemisen aihetta. Esitys lykkääntyi taas.

Nyt tilanne on pahempi kuin koskaan. Virkavalmistelijat pyrkivät ajamaan läpi omia näkemyksiään. Esitys uhkaa tulla eduskunnan käsittelyyn, vaikka esimerkiksi Elinkeinoelämän Keskusliitto EK katsoo lausunnossaan, että uudistus tulee palauttaa välittömästi takaisin valmisteluun. Uudistusta ei tule EK:n mukaan edistää, ennen kuin nykyisellään täysin puuttuva vaikutusarviointi yksittäisten kiinteistöjen verorasituksen muutoksista on tehty ja vaikutukset ovat luettavissa esityksestä yksiselitteisesti. Esitys johtaa täysin ennakoimattomiin lopputuloksiin. Myös MTK katsoo lausunnossaan, että esitys johtaa ennustamattomiin ja kohtuuttomiin lopputuloksiin eri kiinteistönomistajien kohdalla. Myös monet muut lausunnonantajat tuovat esiin valmistelun puutteellisuuden.

Tässä yhteydessä on syytä todeta, että sosiaali-, terveystoimen ja pelastustoimen hyvinvointialueille siirtämiseen liittyvät veromuutokset eivät heikentäneet kuntien asemaa, kun otetaan huomioon kunnilta muutoskokonaisuudessa poistuneet menot. Kunnat eivät siis tarvitse korvaavia verotuloja sote-uudistuksen seurauksena menettämiensä verotulojen tilalle. Tästä on esiintynyt väärinkäsityksiä.

Mistä uudistuksessa on kysymys?

Hallitusohjelman mukaan päämääränä on kiinteistöverouudistus, jossa kiinteistöverotusarvot kokonaisuutena heijastavat nykyistä paremmin käypiä arvoja. Esitetyt rakennusten ”perusarvot” perustuvat keskimääräisiin alueellisiin rakentamiskustannuksiin. Ne eivät kuitenkaan heijasta rakennusten käypiä arvoja nykyisiä arvoja paremmin, koska niissä ei ole otettu riittävällä tavalla huomioon kiinteistön sijaintia. Hallitusneuvotteluissa, joissa edustin puoluettani veropolitiikan vastuuneuvottelijana, oli keskeisesti esillä se, etteivät asuinrakennusten koko maassa kaavamaisesti samoilla perusteilla lasketut kiinteistöverotusarvot vastaa millään tavoin rakennusten markkina-arvoa sijaintipaikallaan. Samanlaisten asuntojen kiinteistöverotusarvot eivät ole kohdallaan suhteessa toisiinsa, koska sijainti ei vaikuta kiinteistön arvostamiseen. Asunto on kiinteistöverotuksessa samanarvoinen Espoossa ja Hyrynsalmella.

Rakennusten keskimääräisten rakentamiskustannusten käyttäminen perusarvon laskentapohjana merkitsee kiinteistöverotusarvojen selvää nousua nykyiseen verrattuna. Esimerkiksi asuinrakennusten kiinteistöverotusarvot näyttävät nousevan keskimäärin kaksinkertaisiksi. Erittäin suuret verotusarvojen korotukset koskisivat myös teollisuus-, toimisto-, myymälä- jne. rakennuksia, joiden arvostamisperusteena on asuinrakennusten tapaan jälleenhankinta-arvo ikäalennuksineen. Hallitusohjelman mukaan kiinteistöverouudistus ei saa johtaa kohtuuttomiin muutoksiin kenenkään kiinteistöverossa.

Maatalouden talousrakennukset säilyttäisivät muita rakennuksia edullisemman aseman sikäli, että niiden kiinteistöverotusarvo perustuisi jatkossakin poistamattomaan hankintamenoon, ts. kiinteistöverotusarvo pienenee, kun rakennuksesta tehdään tuloverotuksessa poistoja. Kiinteistöveroperustetta alentavat myös saadut rakentamisavustukset ja rakennusten hankintamenosta ennen poistojen aloittamista vähennetyt tasausvaraukset, joita voidaan käyttää myös investointivarauksina. Tavoitteena tulee tietenkin olla maatalouden talousrakennusten vapauttaminen kokonaan kiinteistöverosta Ruotsin tavoin.

Maapohjan verotusarvot nousisivat yleisesti kaksin-nelinkertaiseksi, tapauskohtaisesti jopa 23-kertaisiksi. Uudessa järjestelmässä maapohjalle määrättäisiin kiinteistöveroprosentti erikseen. Nykyisin maapohja verotetaan yleisen kiinteistöveroprosentin mukaan. Hallitusohjelman mukaisesti kiinteistöverotusta ei laajenneta maa- ja metsätalousmaahan.

Korotukset koskisivat rakennettuja tontteja kuten mökkitontteja. Pelkkä ranta-asemakaava ei edelleenkään mahdollistaisi kiinteistöveron määräämistä, silloin kun verovelvollinen ei ole myynyt maata rakennustarkoituksiin. Vain vahvistettu asemakaava on peruste kiinteistöveron määräämiselle. Toinen kiinteistöveron määräämisperuste on, että maatilaan kuuluu rakennusmaa-alue, josta verovelvollinen on myynyt ja voi edelleen myydä maata rakennustarkoituksiin. Tällöin rakennusmaa-alue arvostetaan ensimmäisen myynnin jälkeen kokonaan rakennusmaana, jolloin maa-alue menettää kiinteistöverosta vapaan maa- ja metsätalousmaan asemansa. Säännöksessä tarkoitettuna rakennusmaa-alueena, jolta tapahtunut myynti on laukaissut kiinteistöveron määräämisen, on pidetty verotuskäytännössä ranta-asemakaavassa tai yleiskaavassa rakentamiseen osoitettua aluetta.

Nyt säännöksen soveltamisalaa ehdotetaan kavennettavaksi siten, että se koskisi vain ranta-asemakaava-alueita. Myynti yleiskaava-alueelta ei johtaisi kiinteistöveron määräämiseen. Perusteena muutokselle on, ettei Verohallinnolla ole tietoa yleiskaavoista. Tämän vuoksi säännöksen soveltaminen yleiskaava-alueisiin on jäänyt maanomistajalta tai kunnalta saadun tiedon varaan, eikä soveltamiskäytäntö ole sen vuoksi ollut yhdenmukaista.

Kiinteistövero veromuotona

Suomessa kumottiin 1.1.2006 lähtien yleinen valtiolle maksettu varallisuusvero. Sen sijaan kunnalle maksettava kiinteistövero jäi erityisvarallisuusverona voimaan.

Kiinteistövero ei ota huomioon verovelvollisen veronmaksukykyä. Ekonomistit kuitenkin pitävät kiinteistöveroa hyvänä verona. Perusteena tälle näkemykselle on, ettei kiinteistöveroa voi verosuunnittelulla välttää. Tavallisen kansalaisen silmissä kiinteistövero on vihatuin vero. ◻