Karusellista harkiten roboteille

Hanna-Leena ja Erno Kivijärven pihatossa ovat parhaillaan käynnissä lypsyjärjestelmän muutostyöt. Vuonna 2008 uudessa navetassa käyttöönotettu kalanruotokaruselli tekee tilaa kahdelle lypsyrobotille, joista toinen asennettiin jo viime keväänä ja toiselle tehdään varaus talven mittaan tehtävässä laajemmassa remontissa. Ajatus tuotannon kehittämisestä navetan seinien sisällä kypsyi pikkuhiljaa Ernon opintojen antina.

Kivijärven navetassa Perhossa lypsyjärjestelmä vaihtui karusellilypsystä automaattilypsyyn. Toinen roboteista asennettiin viime keväänä ja talven aikana purettavan karusellin tilalle tehdään pohjat toiselle robotille. Purkutöiden vuoksi robotti jouduttiin sijoittamaan tilapäispaikalle navetan seinustalle, mutta lehmät oppivat siinäkin automaattilypsyyn. Robotti saa jäädä paikalleen ja tilapäiskatos viimeistellään.

Kivijärven tilalla Perhossa Keski-Pohjanmaalla edettiin 2000-luvun alussa määrätietoisesti kohti sukupolvenvaihdosta ja vuoden 2008 pihattonavettainvestointia.

Tilanpitoa jatkaneet Hanna-Leena ja Erno Kivijärvi päivittävät nyt kahdessa eri vaiheessa pihattonsa 2020-luvulle remontoimalla sitä ja siirtymällä automaattilypsyyn.

Pihatto tuli ajankohtaiseksi vuonna 2005, kun vanha ja vuonna 1995 40-paikkaiseksi laajennettu parsinavetta alkoi olla tiensä päässä, ja lehmiä oli sijoitettuna myös muissa tiloissa. Ernon vanhemmat Ossi ja Hannele kysyivätkin, oliko pojalla jatkamishaluja.

Hanna-Leena ja Erno Kivijärvi sanovat tulevan talven olevan työntäyteinen, kun purettavan karusellin alue myllätään perusteellisesti. Toisen robotin suunnitelmat ovat sen verran pitkällä, että Hanna-Leena kiusoittelikin Ernoa, milloin se mahdetaan hankkia!

”Kun kerroin haluavani jatkaa tässä, se tarkoitti uuden navetan rakentamista. Perustimme vanhempieni kanssa vuonna 2006 sukupolvenvaihdokseen tähdäten kiinteistöyhtymän. Seuraavana vuonna alettiin suunnitella navettaa ja helmikuussa 2008 valmistui 94-paikkainen pihatto 18-paikkaisella kalanruotokarusellilla”, Erno kertaa alkuvaiheita.

Uuteen navettaan muutettaessa lehmiä oli kaikkiaan 50 plus nuorkarja. Tuolloin karuselli ei ollut lypsymenetelmänä vielä kovin yleinen, mitä myös kuvasti yleinen kiinnostus sitä kohtaan. Avoimissa ovissa navettaan tutustui reilusti yli 1 000 vierasta.

Tilan isännyyteen valmistautuva Erno opiskeli amk-agrologiksi Ilmajoella vuonna 2010. Perheensä eli vaimonsa Hanna-Leenan ja ensimmäisen lapsen kanssa hän muutti Seinäjoelta tilalle samana vuonna. Hanna-Leenalle muutos oli iso.

”Olen koulutukseltani lähihoitaja, eikä minulla ole maatalousalan koulutusta, lukuun ottamatta vuonna 2015 käytyä tilasiemennyskurssia. Aloin käydä navetassa vuonna 2011 ja ajattelimme, että minullekin on tässä työpaikka, eikä tarvitse lähteä ulkopuolelle töihin.”

”Se on myös toteutunut, sillä navetassa on ollut riittävästi tekemistä. Ja olen tykännyt tästä työstä, joten kaavailut jatko-opiskelusta jäivät, eikä niihin olisi ollut kyllä aikaakaan”, Hanna-Leena kertoo.

Vuonna 2014 tehtiin lopullinen sukupolvenvaihdos, kun yhtymä purettiin ja tila siirtyi kokonaan Ernolle ja Hanna-Leenalle. Ernon vanhemmat ovat edelleen apuna pelto- ja navettatöissä.

Vuodesta 2008 palvellut lypsykaruselli on ollut myynnissä toukokuusta lähtien, mutta kaupaksi se ei ole vielä mennyt. Se on edelleen täysin toimiva, mitä nyt vähän pölyttynyt käyttämättömänä.

Yamk-opinnot herättivät ajatuksia

Valmistuttuaan Erno päätti jatkaa sopivassa vaiheessa opintoja ylempään amk-agrologitutkintoon. Hän aloitti jatko-opiskelut vuonna 2018, ja ne ovat nyt loppusuoralla sekä päättötyö jätettynä.

”Johtamisen ja talouden opinnot herättivät ajattelemaan tilan tuotantoa ja taloutta uudella lailla ja kyseenalaistamaan aiemman toimintatavan. Eli kannattaako kaikki työt tilalla tehdä itse ja onko meillä maidontuotannossa tehostamisen ja kehittämisen tarvetta”, Erno summaa.

”Totesimme, että näitä tarpeita kyllä on.”

Peltotyöt onkin jo järjestetty uuteen uskoon. Lietteenajo ja säilörehunkorjuu tehdään edelleen itse, mutta puimuri myytiin ja vastaavasti investoitiin säilörehukalustoon.

”Pitkään käytössä olleet erilliset paalain ja käärin vaihdettiin yhdistelmäpaalaimeen ja niittoa tehostettiin tilarakenteeseen sopivilla etu- ja sivukoneella. Kylvö, kasvinsuojelu ja puinti on nyt kokonaan ulkoistettu naapuripitäjän puolella olevalle viljatilalle”, Erno luettelee urakointityöt.

Jo navetan suunnitteluvaiheessa 2007 yhtenä vaihtoehtona karusellin sijaan oli myös automaattilypsy, mutta tuolloin lypsyrobottien tekniikka ja luotettavuus vielä arveluttivat. Erno ja Hanna-Leena olivat kuitenkin miettineet jo pidempään, että jossain vaiheessa he siirtyvät siihen.

He kertaavat silloisia hankintaperusteita, että automaattilypsyn ansiosta voisi tehostaa maidontuotantoa eli tuottaa pienemmällä lehmämäärällä enemmän maitoa. Lisäksi robotti helpottaisi työtä ja vapauttaisi yksipuolisista työasennoista.

Hanna-Leena ja Erno Kivijärvi pitivät välttämättömänä lypsyn muuttamista käsityövaltaisesta karusellilypsystä automaattiseksi tuotannon tehostamisen ja oman terveyden vuoksi.

Voimanostoa kilpatasolla harrastavana Hanna-Leena huomasi, kuinka toistuva vinossa seisominen ja työn toispuoleisuus näkyivät salilla kehon voiman epätasaisuudessa. Kun työmäärä keventyisi, vanhempana olisi mukava olla kunnossa, eikä kaikki paikat sökönä.

Molemmat toki myöntävät, että lypsykaruselli oli järjestelmänä tehokas. 80 lehmän lypsyyn meni pesuineen aamuin illoin 1,5 tuntia.

”Silti kahdelta meni päivässä yhteensä kuusi tuntia lypsyllä, mikä oli kyllä aika paljon. Toisaalta kun oli lypsetty, oli lypsetty eikä asema soitellut perään”, Hanna-Leena naurahtaa.

Oikealla oleva lypsykaruselli saa väistyä remontissa, jossa myös pidennetään lantakäytäviä, siirretään kalusteita ja Ernon näyttämää käytävää tilansa verran.

Lopullisesti robottihanke nytkähti liikkeelle viime vuonna, kun NHK-Keskuksen robottimyyjä Joakim Vidjeskog sattumalta soitti ja kyseli suunnitelmista. Kun asiaa oli muutenkin Kokkolaan, kävivät he saman tien myyjän puheilla.

”Pohdimme aluksi investoinnin siirtämistä vuodella, jotta navetta olisi kokonaan velaton. Sitten ajattelimme, miksi odottaa, koska se helpottaisi heti meidän työtämme”, Hanna-Leena perustelee.

He kävivät sen jälkeen tutustumassa eri tiloilla eri merkkisiin robotteihin, ja tarjoukset pyydettiin kolmelta suurelta Suomen markkinoilla toimivalta valmistajalta. Exceliä pyöritettiin ahkerasti ja he päätyivät Lelyn A5-robottiin.

”Se ei ollut halvin, mutta emme menneet hinnan vaan niiden ominaisuuksien mukaan, joista olisi meille eniten hyötyä. Silläkin on iso merkitys, kuinka huolto pelaa”, Erno huomauttaa.

Lypsyrobotin valinnassa painoivat Hanna-Leenan mukaan hintaa enemmän tilan tuotannon kannalta tärkeät ominaisuudet.

Lypsyrobottien paikat vaihtuivat

Investointituki myönnettiin ja tarjouksia pyydettiin yhdelle robotille, minkä jälkeen tehtiin kaupat Lelystä.

Suunnitelmat sisälsivät karusellin paikalle varauksen toiselle robotille, takakierto-osaston sekä huoltotilojen remontoinnin.

Suunnitelmat tehtiin yhdessä NHK-Keskuksen kanssa.

Robotti asennettiin viime keväänä huhtikuussa. Kun investointitukipäätös tuli keskiviikkona, seuraavana maanantaina alkoivat pohjatyöt.

”Puolentoista kuukauden kuluttua toukokuussa otettiin lypsyrobotti käyttöön. Meillä oli tuuria, kun rakennusmiehillä sattui olemaan siinä välissä juuri tyhjää”, Erno kiittelee.

Yrittäjät päättävät aina itsenäisesti, kenellä teettävät robottiaseman pohjatyöt. Joakim Vidjeskog kuitenkin suosittelee asiakastiloilleen tuttua rakennusyritystä, jonka kanssa hän on tehnyt yhteistyötä jo 15 vuotta.

”He ovat tehneet paljon robotin pohjia alusta loppuun uusissa ja saneerauskohteissa, joten he tietävät tarkalleen, mitä pohjilta vaaditaan.”

Hänen mukaansa entistä useampi lypsyrobotti myydäänkin saneerauskohteisiin.


Tilapäiseksi tarkoitettu robottipaikka jääkin pysyväksi, joten robotin suojaksi tehdyt kattorakennelmat viimeistellään kuntoon.

Käytetyissäkin lypsyroboteissa NHK-Keskus myy ei oota, ja käytetyt A4:t on jo myyty ennen kuin niitä on irrotettu ja huollettu.

Haastavaksi robotin vaatimat rakennus- ja asennustyöt Kivijärvellä teki se, että ne piti toteuttaa pihatossa lypsyn jatkuessa samanaikaisesti karusellissa. Kun alkuperäinen robotin paikka oli toimivan ja myöhemmin purettavan karusellin kohdalla, robotti oli sijoitettava väliaikaisesti navetan seinustalle parsirivien suuntaisesti, ei poikittain.

Väliaikainen paikka on sama, johon suunnitelmissa on varaus toiselle robotille. Siten ensimmäisen robotin sijoituspaikka ja toisen robotin tilavaraus vaihtoivat keskenään paikkaa.

Erno myöntää, että heitä huolestutti hieman, kuinka robotti toimii nurkassa ja lehmät oppivat siellä automaattilypsyyn.

”Joakim vakuutti meille koko ajan, ettei tarvitse murehtia, kyllä se siellä toimii eikä sitä tarvitse vaihtaa myöhemmin alkuperäiselle paikalle. Nyt uskaltaa jo sanoa, että oli aivan sama, missä robotti sijaitsee eli kannattaa kuunnella asiantuntijaa.”

”Myös huolto on toiminut käyttöönottotilanteessa todella hyvin”, Hanna-Leena ja Erno kiittelevät.

NHK-Keskuksen robottimyyjä Joakim Vidjeskog (oik.) korostaa, ettei ostajaa jätetä yksin robottikaupan ja -asennuksen jälkeen vaan käyttöönotto- ja huoltotuki toimivat sen jälkeenkin. Hanna-Leena ja Erno Kivijärvi ovat puolen vuoden robottikokemuksella täsmälleen samaa mieltä.

Asennusta lehmien keskellä helpotti robottitilaa ympäröivä kiinteä portti, joka oli ollut käytössä lehmiä ajettaessa lypsyasemalle. Näin kaikki työt saatiin tehdä rauhassa ilman väliaikaisia rakennelmia.

Robotin sijoittamisessa seinustalle arvelutti lisäksi, kuinka sieltä pystyy vetämään viemäröinnin. Jo olemassa oleva, kokoavaan kaivoon johtava viemäri oli kuitenkin niin lähellä, että robotilta tarvitsi vetää siihen vain muutaman metrin pätkä uutta putkea.

Viime joulukuussa rikkoutuneen tilasäiliön tilalle hankitun uuden säiliön kapasiteetti riittää
kahdenkin robotin lypsämälle maitomäärälle.

Karusellialue täysin uusiksi

Loppusyksyn ja talven aikana toteutettavan remontin ”kakkosvaiheen” alta puretaan ensin lypsykaruselli. Sen purkaminen ja remontin aloittaminen ovat hieman viivästyneet Ernon opinnäytetyön vuoksi.

”Karusellin purkamista on viivytetty myös myynnin toivossa, mutta kiinnostusta ei kuitenkaan ole vielä ollut. Karuselli on edelleen täysin toimintakuntoinen, ja sitä on yritetty kaupata alennettuunkin hintaan niin kotimaahan kuin muuallekin”, Erno sanoo.

”Aion nyt purkaa sen osiin, jotka laitetaan merikonttiin odottamaan kohtaloaan.”

Karusellilta vapautuvaan tilaan valetaan siis pohjat toisen robotin varaukselle ja 15 parren takakierto-osastolle ruokintapöytineen.

Ernon mukaan on halvinta tehdä robotin paikka valmiiksi samalla kertaa, jolloin uuden robotin asennus vie aikanaan vain pari päivää. Sama keskusyksikkö pystyy hoitamaan molemmat robotit.

Seinien valmistuttua robotin keskusyksikkö sijoittuu huoltotilaan. Sama yksikkö voi palvella myös toista robottia, kun se aikanaan hankitaan.

Takakierto-osasto voidaan jo ottaa käyttöön hoitoa tai muuta seurantaa vaativien lehmien erottelussa. Osastoa varten jatketaan kumpaakin lantakäytävää 10 metriä, vetokoneiston paikkaa siirretään ja yhden kulkukäytävän paikkaa muutetaan parsien tieltä tilansa verran sivuun.

Tarvittavat liitännät ja putkitukset voidaan tehdä valun alle karusellin pohjalle ja hyödyntää jo olemassa olevaa viemäröintiä, mikä säästää kustannuksia.

”Aivan samoin kuin robotti voitiin asentaa omassa rauhassa lypsyn jatkuessa normaalisti karusellissa, vastaavasti karusellialueen työt voidaan tehdä rauhassa lypsyn jatkuessa normaalisti robotilla”, Erno korostaa.

Lisäksi maitohuoneen ja huoltotilan väliin rakennetaan seinä, jolloin huoltotilaan voidaan varastoida lähelle käyttöpaikkaa päivittäiset tarvikkeet kuten pesunesteet. Kaikki rakennustyöt tekee rakennusyritys Priima Pohjanmaa, joka teki jo robotin pohjat.

Alkuperäisen 8 000 litran tilasäiliön ajateltiin riittävän jatkossakin, mutta viime joulukuisen kylmäainerikon takia hankittiin tilalle kokonaan uusi säiliö. Senkin kapasiteetti mahdollistaa kahdelta robotilta tulevan maitomäärän.

Kun muutostyöt tehdään kahdessa vaiheessa, joudutaan välillä soveltamaan ja tekemään tilapäisratkaisuja. Esimerkiksi putkitukset odottavat tilapäistelineessä lopullisen seinän valmistumista maitohuoneen ja huoltotilan väliin.

Kun navetan muutostyöt ovat valmiit ensi kevääseen mennessä, nykyisten seinien sisällä on parsipaikat kaikkiaan 65 lypsyssä olevalle ja 25 ummessa olevalle lehmälle sekä 15 paikkaa takakierto-osastossa ja lisäksi nuorkarjaosastot. ◻

 

Automaattilypsy näkyy jo tuotoksessa

Kun parsitiloista siirrettiin noin 50 lehmää uuteen pihattoon vuonna 2008, niistä 10 jouduttiin laittamaan varsin pian autoon. Parsilehminä niiden jalat eivät kestäneet kävelemistä, saati juoksemista pihatossa.

Sen sijaan karusellilypsystä automaattilypsyyn siirryttäessä poislaittoja oli vain muutamia. Hanna-Leena Kivijärven mukaan vaihtoon meni lähinnä sellaisia lehmiä, joilla robottikäsi ei mahtunut utareen alle. Omat alkuhankaluutensa muutoksessa toki oli.

”Olihan se aluksi aika järkkyä, kun kaikki lehmät eivät tajunneet heti mennä robotille vaan jotkut valuttivat maitoa parsiin”, hän sanoo.

Karusellissa lehmät lypsettiin kahdesti vuorokaudessa, automaattilypsyssä päivittäisten lypsykertojen määrä on vakiintunut noin kolmeen. Koska robotti on pyörinyt vasta keväästä, sen vaikutusta tuotokseen voi Ernon mukaan tarkastella vasta lehmien päivätuotoksen mukaan. Se kuitenkin kertoo jo paljon.

”Karusellissa päivätuotos oli parhaimmillaan hieman yli 30 kiloa, mutta yleisemmin se oli kakkosella alkava eli noin 26–27 kiloa eikä koskaan läpi vuoden yli 30”, hän huomauttaa.

”Automaattilypsyssä päivätuotos nousi helteistä huolimatta parhaimmillaan jopa 38 kiloon. Ensikoiden ja umpeen menevien lehmien määrä on ollut normaalia suurempi, joten päivätuotos on siitä hieman notkahtanut, mutta on silti pysynyt koko ajan selvästi yli 30:ssä, mihin olemme olleet tyytyväisiä.”

Kun ruokintaa saadaan edelleen tarkennettua, uskoo Hanna-Leena tuotoksen kääntyvän jälleen nousuun. Keskituotos ei ole kuitenkaan koskaan ollut heillä huippukorkea eikä siihen tähdätäkään.

”Tavoitteenamme on ennen kaikkea ruokinnan taloudellisuus, emmekä hae korkeaa tuotosta hinnalla millä tahansa. Tärkeintä on seurata, mitä maidontuotanto maksaa eli satsaamme hyviin pitoisuuksiin ruokkimalla mahdollisimman taloudellisesti”, Hanna-Leena linjaa.

”Olemme mielestämme myös onnistuneet siinä, sillä kustannusvertailu yhden robotin tiloihin osoittaa ruokinnan kustannuksen olevan meillä 25 000 euroa pienemmän kuin keskimäärin”, Erno sanoo tyytyväisenä.

Karjasta ayshiren osuus on noin kaksi kolmasosaa. Tavoitteena on kuitenkin lisätä holsteinin osuutta nykyisestä.

Erillisruokinta toistaiseksi

Toisin kuin yleensä, Kivijärvien pihatossa on ollut koko ajan erillisruokinta, mihin osasyynä on kapea ruokintakäytävä. Jos se olisi normaalin levyinen, rehuautomaatit eli kioskit olisivat Ernon mukaan lähteneet jo ajat sitten ja ruokinnassa olisi siirrytty seosrehuun.

”Nyt lehmät saavat kioskeista puolitiivisteen ja viljan, jota on tilalla käytetty aina. Täysrehu ja neste-energia tulevat robotilta, eli siellä on se makein rehu. Kioskeista huolimatta robotin rehu on houkutellut lehmät yllättävän hyvin”, Erno sanoo.

Säilörehu on pyöröpaaleissa, joiden hajottamiseen hankittiin viitisen vuotta sitten kiinteä seosrehumikseri, ja rehu jaetaan pöydälle kiskolla kulkevalla automaattisella rehunjakovaunulla.

Valiolaisten hankintaosuuskuntien käyttöönottamat maidon sopimusmäärät jäivät voimaan tultuaan Kivijärven tilalla pieniksi, joten niihin haettiin ja saatiin Pohjolan Maidolta korotusta. Ernon mukaan saatu korotus on riittävä, vaikka karusellilypsy vaihtuikin automaattilypsyyn.

”Jos laitamme toisen robotin, silloin sopimusmäärää on jälleen korotettava. Tänä vuonna korotukset ovat jäissä, mutta todennäköisesti jaettavaa tulee ensi vuonna enemmän. Toivottavasti navetan seinien sisäpuolella tapahtuva tuotannon lisäys olisi ensisijalla, silloin jo nykyisistä navetoista saataisiin kaikki tehot irti”, hän pohtii.

Roboteista ei kaikkea irti

Ennen kuin toinen lypsyrobotti otetaan aikanaan käyttöön, on myös parsirivejä remontoitava uusien parsipaikkojen saamiseksi. Siirryttäessä kokonaan seosrehuun saavat kioskit lähteä pois parsien tieltä.

Erno laskee, että kaikkiaan parsipaikkojen määrä voitaisiin nostaa seinien sisällä 114:een. Tarkoitus ei edes ole täyttää kahta A5:tä maksimimäärällä eli noin 160 lehmällä.

”Meidän mielestämme lehmämäärää ei kannata vetää liian tiukalle. Näissä tiloissa sopiva määrä voisi olla hieman yli 1,5-kertainen maksimikapasiteetista, jolloin tuotanto ei olisi niin riskialtista”, Erno sanoo.

Lypsylehmäpaikkojen määrän kasvattaminen tulevaisuudessa lähelle kahden robotin täyttä kapasiteettia ei kuitenkaan olisi mahdotonta, sillä se onnistuisi pienellä lisärakentamisella. Nykyisissä tiloissa koko karja on saman katon alla, mutta jatkossa osan eläimistä voisi siirtää erilliseen rakennukseen.

”Esimerkiksi juottovasikoille voisi tehdä oman lisäsiiven tai tiineille hiehoille ja ummessa oleville lehmille oman rakennuksen, josta olisi välikäytävä navettaan”, Erno esittelee vielä ajatuksen tasolla olevia suunnitelmia. AT

Vanhassa navetassa nousee nyt rauta

Maatiloilla on kautta aikain keksitty erilaisia uusia käyttötarkoituksia tarpeettomaksi jääneille tuotantorakennuksille. Hanna-Leena ja Erno Kivijärven maatilalla vanhasta navetasta löytyy täydellinen kuntosali.

Kivijärven tilalla vanha navetta toimii nyt hyvin varusteltuna kaksiosaisena kuntosalina ja voimanostoa kilpatasolla harrastavan Hanna-Leena Kivijärven treenisalina. Kuntolaitteet on hankittu pitkälle voimanostoa ajatellen, kuten tämä isommassa salissa oleva punnerruspenkki, joka täyttää kansainvälisen voimanostoliiton tiukat kriteerit. Salissa on myös tasokkaat äänentoistolaitteet antamassa vauhtia treeneihin.

Navetan vaatimaton ulkonäkö pettää täysin ja jokainen vierailija yllättyy taatusti, millaisen kuntosalikeitaan vanhat seinät kätkevät. Voimanostossa aina MM-tasolla kilpailleen Hanna-Leena Kivijärven käytössä on kaksiosainen kuntosali, jossa on tilaa yhteensä hulppeat 160 neliömetriä ja kuntolaitteet, joita ei isoltakaan peruskuntosalilta löydy.

”Laitteita on hankittu pikkuhiljaa ja pitkälle Hanna-Leenan vaatimaa voimanostoharjoittelua ajatellen”, salin vaimonsa, mutta myös omaan käyttöönsä rakentanut Erno sanoo.

Hänelle kuntosaliharrastus on tuttua jo nuoresta, kun isä teki penkin ja hankki vanhoja monitoimilaitteita. Silloisen navetan päädyssä oli niille sopiva varastohuone, jota myöhemmin laajennettiin.

Kun kuntosaliharrastus oli tuttua Hanna-Leenallekin, molempien mielessä kävi ajatus kunnollisesta salista. Sitten alkuvuonna 2016 valmistui 70-neliöinen, tyylikäs ja kattavasti kalustettu kuntosali helmikuusta 2008 lähtien tyhjillään olleeseen navettaan.

”Olihan navetan siivoamisessa ja lattioiden valamisessa iso työ. Se oli romuvarasto ja jätetty parsineen sellaiseksi uuteen navettaan siirryttäessä. Ajattelin salin valmistuttua, että näin iso riittää”, Erno naurahtaa.

Nälkä kuitenkin kasvoi ja navettaan väliseinän taakse valmistui alkuvuonna 2019 toinen, 90-neliöinen sali.

Salien valmistuttua niihin alettiin hankkia laadukkaita laitteita sekä käytettynä että myöhemmin uusina.

”Löysimme iisalmelaisen valmistajan, joka tekee tilauksesta juuri sellaisia laitteita kuin tarvitaan ja edullisemmin kuin muualta hankittuna. Varmaan puolet kaikista laitteista ovatkin hänen tekemiään.”

”Olemme teettäneet hänellä kaikki erikoislaitteet, jotka on tarkoitettu voimanoston harjoittelemiseen”, Erno esittelee.

Salin sisustuksesta sekä laitteista näkee, ettei se ole ilmaiseksi tullut. Erno laskee, että kaikkineen kokonaisuuteen on mennyt rahaa 60 000–65 000 euroa.

”Laitteet ja varusteet ovat tulleet maksamaan yhteensä noin 30 000 euroa, remontti ja tarvikkeet noin 20 000 euroa. Kun omalle työlle laskee vielä palkan, päästään yli 60 000 euroon.”

Hanna-Leenalla on kuntosalilla täydellinen varustus paitsi eri kuntolaitteita myös harjoittelussa ja kilpailuissa tarvittavia varusteita kuten nostokengät.

Voimanostosta hyötyä työssäkin

Hanna-Leenan voimanostoura alkoi, kun hän kuntoilutyyppisen salitreenin jatkeeksi päätti vuoden 2016 lopulla kokeilla omia rahkeitaan tosissaan. Hän aloitti tavoitteellisen voimanostotreenaamisen, kun käytössä oli nyt oma sali.

”Ajattelin, että nyt on korkea aika aloittaa, jos meinaa oikeasti asettaa itselleen tavoitteita. Otin yhteyttä valmentajaan, joka minulla on ollut vuoden 2017 alusta lähtien. Saman vuoden lopulla osallistuin ensimmäisiin kilpailuihin”, hän kertaa alkua.

Pienistä kansallisista voimanostokisoista tie vei SM-kilpailuihin sekä edustamaan Suomea niin EM- kuin MM-kisoissakin. SM-tasolla hänellä on tähän mennessä voimanostosta kaksi pronssia ja voimapunnerruksessa yksi Suomen mestaruus.

”EM- ja MM-tasolta aivan samaa menestystä ei ole, mutta pidän jo merkittävänä saavutuksena pääsemistä edustamaan voimanostomaajoukkueessa Suomea”, hän korostaa.

Hanna-Leena treenaa kerralla noin kaksi tuntia ja 4–5 kertaa viikossa. Hänen mukaansa treenaaminen navettatöiden jälkeen on huomattavasti motivoivampaa, kun salille on koti- ovelta matkaa 40 metriä sen sijaan, että pitäisi lähteä ajamaan vaihtelevissa keleissä 40 kilometrin päähän.

”Toki lähisaleissa on peruslaitteet, mutta jos haluaisi enemmän lajinomaista erikoisvoimaharjoittelua, olisi ajettava kauemmas. Kun täällä sivussa asuu, on harrastusolosuhteet rakennettava itse”, Hanna-Leena ja Erno heittävät.

Oman salin rauha ja turvallisuus korostuivat entisestään korona-aikana. Ja vaikka treenaaminen navettapäivän jälkeen vaatii aina oman viitsimisensä, se vastavuoroisesti myös antaa.

”Voimaharjoittelun ansiosta normaaliin työpäivään kuuluvat raskaatkin työt sujuvat helposti eikä niiden kanssa väsy”, Hanna-Leena sanoo.

Voimanostossa hänen kilpailuennätyksensä painoluokassa alle 84 kiloa ovat jalkakyykyssä 162,5 kiloa, penkkipunnerruksessa 90 kiloa ja maastavedossa 195 kiloa. Voimapunnerruksessa sarja on +84 kiloa.

”Aion jatkaa tavoitteellista harjoittelua, päästä entistä kovempaan kuntoon ja saada parannettua ennätyksiä”, hän listaa tavoitteensa. ◻

Kivijärvien pihaton pohjapiirustus