Kaatopaikan hoitajat 

Saksan autoteollisuus vastaa monessa suhteessa Suomen metsäteollisuutta. Ainakin jos mittarina käytetään viennin osuutta kansantuotteesta, työllisyyttä ja taloudellista merkitystä koko kansakunnan hyvinvoinnin kannalta.

Ja miksi ei käytettäisi. Jokaisella valtiolla on omat talouden syömähampaansa, joiden terävyydestä ja purentavoimasta on sekä korkeasti palkattujen huippujohtajien että poliittisten päättäjien pidettävä ehdottomasti huolta.

Populistis-poliittinen vastakkainasettelu omistajien, yritysjohtajien ja työntekijöiden etujen välillä on ehdottoman tuomittavaa. Se ei johda mihinkään hyvään. Anteeksi huomautukseni, mutta Suomen pääministerillä on tässä suhteessa vielä paljon parannettavaa.

Onneksi valtaosassa yrityksiä työntekijät ja johto ymmärtävät samalla tavalla kilpailukyvyn ja laadun ensiarvoisuuden. Jos yritys ei investoi osaamiseen, tuottavuuteen ja innovaatioihin, työt loppuvat kaikilta.

Suomalaisen metsäteollisuuden Saksan vastinpari eli autoteollisuus on saanut Saksan päättäjät vakuutettua siitä, että nyt on tosi kysymyksessä: Aasian autotehtaita ja Teslaa ei saa päästää liian pitkälle karkumatkalle sähköisen liikenteen kehittämisessä.

Korona-aikana tehtiin nopeita päätöksiä Saksan autoteollisuuden uudistamiseksi ja työpaikkojen pelastamiseksi. Arvonlisävero pudotettiin 16 prosenttiin ja sähköauton ostajille luvattiin lähes kymppitonnin hankintatuki yhteisistä verovaroista. Tavoitteena on työntää lähes kymmenen miljoonaa sähköautoa Saksan markkinoille vuoteen 2030 mennessä.

Kun Saksassa tehdään jotakin, se tehdään kunnolla. Jotta autokanta uudistuisi ja oman maan teollisuus saisi kaivattua volyymia, yli 115 g/km hiilidioksidia päästäviä autoja rokotetaan uusilla maksuilla.

Kaiken päälle otetaan vielä käyttöön liikennepolttoaineiden päästökauppa, joka tietysti nostaa polttoaineiden hintoja. Minnekähän käytetyt autot Keski-Euroopasta kulkeutuvat lähivuosina? Palataan siihen jutun loppuosassa.

Mitä vastaavaa suomalaiset päättäjät tekevät metsäteollisuuden kilpailukyvyn ja työpaikkojen eteen? Ministeritasolla puhutaan pääsääntöisesti hiilensidonnasta, hiilinieluista, avohakkuiden kieltämisestä ja luonnon monimuotoisuuden lisäämisestä. Mielikuvana nämä jutut ovat positiivisia. Entä käytännössä?

Käytännössä noilla jutuilla ja linjauksilla Suomesta ja Suomen metsistä ollaan tekemässä Euroopan fossiilipäästöjen kaatopaikka. Kun Euroopassa tuprutellaan, Suomessako pitää kompensaationa suojella enemmän metsiä ja vähentää, jopa kieltää hakkuita?

Voi taivahan vallat, minkälaista henkistä alistumista tällainen kaatopaikkakeskeinen ajatusfilosofia vakavine virheineen edustaa.

Suomalaisen metsäteollisuuden tuotteet torjuvat ilmastonmuutosta korvaamalla tuotteita, joiden valmistus aiheuttaa runsaasti fossiilisia päästöjä. On arvioitu, että meidän metsäteollisuuden tuotteet vähentävät hiilidioksipäästöjä globaalisti jopa yli 16 miljoonaa tonnia vuodessa!

Kotimainen metsäteollisuus on todennäköisesti hyvin lähellä nollapäästöjä vuonna 2035 ja siitä eteenpäin jopa hiilinegatiivinen. Poliittisissa syytöspuheissa ei kovinkaan usein tule esille, että hiilidioksipäästöt ovat metsäteollisuudessa vähentyneet reilusti yli 60 prosenttia tuotantoon suhteutettuna vuodesta 1990.

Kollaanjoen rintama kesti aikanaan Laatokan Karjalassa. Toivon, että suomalaiset europarlamentaarikot jaksavat taistella yhtä sitkeästi suomalaisen metsäteollisuuden puolesta Euroopan unionissa. Tehtävä ei ole helppo, sillä ilmaston suojelun nimissä voidaan näköjään tehdä tosiasioista välittämättä mitä tahansa, myös merkittävää vahinkoa.

Mutta minne Keski-Euroopan ja Ruotsin käytetyt dieselit ja bensa-autot kulkeutuvat lähivuosina? Ne kulkeutuvat Itä-Eurooppaan ja Suomeen, jonka erityisesti tähän aikaan sopimaton autovero houkuttelee käytettyjä tuontiautoja uusien autojen myynnin kustannuksella. Tilastot myös tältä vuodelta sen vääjäämättä todistavat.

Tuontiautojen kohdalla Suomesta ei voida käyttää kaatopaikka nimitystä vaan paremminkin käytettyjen autojen hautausmaa -nimitystä, sillä autovero pitää huolen siitä, että vanhojen tuontiautojen virta Suomeen ei lopu. On huomattava, että iso vanha auto päästää hiilidioksidia enemmän ilmoille kuin iso uusi auto. Ei tuontiauton ostamisessa sinänsä mitään tuomittavaa ole. Sen sijaan lainsäädännössä on.

Tuontiautoja tulee maahan koko ajan lisää sen takia, että korkein hallinto-oikeus on linjannut, ettei tuontiautosta saa periä enemmän autoveroa kuin vastaavaan aikaan rekisteröidyssä suomalaisessa autossa sitä on jäljellä. Millään uudella lailla vanhoja autoverokantoja ei voida takautuvasti muuksi muuttaa.

Eipä tässä eurooppalaisessa markkinatilanteessa jää juuri muuta järkevää ratkaisua käteen kuin poistaa autovero asteittain. Muuten päästö- ja liikenneturvallisuustavoitteet karkaavat varmuudella käsistä.

Jos emme ole – saksalaisten malliin – oman teollisuutemme puolella metsäasioissa emmekä kotimaisen autokaupan puolella liikenne- ja autoasioissa, törttöilemme itsemme kaatopaikan ja hautausmaan hoitajiksi.

Puolustetaan metsänhoidon nykylinjaa, varmistetaan puuhuolto myös valtion mailla, tuetaan metsäteollisuuden innovaatioita ja poistetaan autovero, jotta kotimainen autokauppa kansainvälistyy ja autokanta uusiutuu. Väärässä olemisen uhallakin uskon, että viime mainittu toimenpide tuottaa valtion kassaan paljon enemmän rahaa kuin virallisesti uskotaan.