Ilmastotoimet tulevat maa- ja metsätalouteen, halusi sitä tai ei

Tämän lehden teemana ovat metsätalous ja ilmastonmuutos. Moni maa- ja metsätalousyrittäjä on jo nyt kurkkuaan täynnä puhetta ilmastonmuutoksesta ja erityisesti sen vaikutuksista nykyisen kaltaisen maa- ja metsätalouden harjoittamiseen. Rajoitukset turvemaiden käytölle, metsätalouden hakkuille tai metsien vesihuollon ylläpidolle koetaan puuttumiseksi yksityisen maanomistuksen suojaan. Samaan aikaan vihreän siirtymän nimissä pakkolunastetaan ja raivataan uusia johtoreittejä uusille tuuli- ja aurinkovoimapuistoille.

Ilmastotoimet osuvat poikkeuksellisen epätasaisesti maa- ja metsätalousyrittäjiin. Esimerkiksi Pohjanmaalla turvemailla viljaa viljelevä on täysin eri asemassa kuin itäsuomalainen kivennäismaan nurmiviljelijä. Isot sähkön siirtolinjat voivat viedä yhdeltä maanomistajalta ison metsäpinta-alan lunastukseen, mutta mahdollistavat naapurille tontin vuokraamisen tuuli- tai aurinkovoimapuistolle. Toinen menettää ja toinen hyötyy.

Maa- ja metsätalous kohtaa väistämättä muutoksia ilmastotoimien takia. Maanomistajien pitää myös hyväksyä se, että mahdolliset korvaukset ja kompensaatiot kohdistetaan niille, jotka joutuvat sopeutumaan eniten. Kivennäismailla hyvä viljelykierto ja pellon vesi-talouden ylläpito ovat useimmiten riittäviä ja myös tuotannollisesti ja taloudellisesti järkeviä toimenpiteitä. Turvemailla edessä saattaa olla pellon käyttömuodon täydellinen muutos.

Asiaa ja aihetta on kuitenkin turha kierrellä, sillä se tulee vastaan halusi sitä tai ei. Suomi ja EU on sitoutunut kansainvälisiin sopimuksiin ilmastopäästöjen vähentämiseksi. Tämä pakottaa lähes kaikkien teollisten tuotannonalojen laskevan hiilijalanjälkeään ja se onnistuu vain siten, että raaka-aineiden hiilijalanjälki on selvillä. Käytännössä tilanne on se, ettei viljan-, maidon- tai lihanjalostaja kohta pysty myymään tuotteitaan länsimarkkinoille, jollei sillä ole osoittaa laskelmia tuotannon hiilijalanjäljestä.

Tällä hetkellä laskelmien ongelmana on yhtenäisyyden puute, mutta siihenkin on tulossa korjausta. Luke esitteli juuri uuden Ruoka-LCA-laskentaohjeistuksen, jonka tavoitteena on edistää vertailukelpoisia laskentatapoja, jotka mahdollistavat ruokatuotteiden ympäristövaikutusten arvioinnin koko elinkaaren ajalta. Ruoka-LCA-laskentaohjeistuksessa yksi keskeisimmistä uudistuksista on maankäytön ja maankäytön muutosten päästöjen huomioiminen. Tämä sisältää muun muassa turvepeltojen hiilidioksidipäästöt, jotka ovat aiemmin jääneet laskennan ulkopuolelle. Myös metsän raivaukseen ja kivennäispeltoihin liittyvät päästöt sisällytetään arviointiin.

Hiilijalanjälkilaskelmien hyväksymisen kannalta yhtenäiset ja tieteellisiin mittauksiin perustuvat laskentakaavat ovat välttämättömiä. Laskentakaavoja on oltava valmis myös muuttamaan, kun saadaan uutta ja tarkempaa tutkimustietoa, erityisesti turvemaiden peltojen ja metsien osalta.

Ilmastonmuutosta käytetään apuna metsien suojeluun

Suomen metsien kestävistä hakkuumääristä käydään jatkuvaa kiistelyä. Koko valtakunnan tasolla Suomen metsistä hakataan selvästi vähemmän puuta kuin sitä kasvaa. Alueittain kuva on hieman erilainen eli osassa Suomea hakkuumäärät jäävät selvästi alle kestävän hakkuumäärän, mutta osalla alueista kestävä hakkuumäärä on hetkellisesti jopa ylitetty.

Vaihtelusta riippumatta tämän pitäisi riittää, kun kokonaispuuston määrä valtakunnan tasolla kasvaa koko ajan.

Kun laskelmiin lisätään Suomen hiilinielu ja hiilivaranto, siirrytään paljon kiistanalaisempaan tulkintaan. Suomen metsät ovat siirtyneet kiivaimman nuoren metsän kasvuvauhdin yli, jolloin metsien hiilinielu on pienentynyt ja hetkittäin ollaan jopa nettopäästölähde. Tämä riippuu osittain vuosittaisista hakkuumääristä eli esimerkiksi vuonna 2022 metsät olivat laskennallisesti nettopäästölähde, mutta 2023 nettonielu.

Tähän ja Suomen Lulucf-sitoumuksiin vedoten monet tahot vaativat Suomen vuotuisen hakkuumäärän alentamista. Koska yksityismetsien hakkuumääriä on vaikea rajoittaa hallinnollisilla päätöksillä, niin ”yllätys, yllätys” tähän hakkuumäärien rajoituksiin päästäisiin lisäämällä metsien suojelua valtion mailla ja myös yksityismetsien pakkosuojelulla. Väistämättä tulee mieleen, että todellinen tavoite onkin metsien suojelun lisääminen ilmastosuojelun varjolla.

KM:n toimitus toivottaa lukijoilleen ja yhteistyökumppaneilleen hyvää joulua ja menestyksekästä uutta vuotta!