Hieman kohtuullisuutta ja parempaa politiikkaa
Vihreiden puheenjohtaja, sisäministeri Maria Ohisalo sai aikaan varsin kärkevän keskustelun maatalouden ilmastopäästöistä. Ohisalo muistutti, etteivät maatalouden kokonaispäästöt ole alentuneet. Tämä pitää paikkansa, kun asiaa katsotaan kasvihuonekaasujen inventaarion näkökulmasta. Siinä otetaan huomioon (hieman yksinkertaistettuna) maatalouden energiankulutus mukaanlukien tuotantopanokset ja maaperän hiilivaraston muutokset.
Moni viljelijä koki tämän moitteeksi sille työlle, mitä maataloudessa on tehty ympäristön hyväksi. Viljelijät ovat hyvin kuuliaisesti noudattaneet niitä ehtoja, joita viranomaiset ovat maataloudelle määränneet. ”Mitään ei olla tehty”, tulkitsi moni viljelijä Ohisalon lausunnon, vaikka jokainen maataloudesta elantonsa hankkiva on tehnyt juuri niitä asioita, joita heiltä on vaadittu.
Moite pitää suunnata päättäjiin itseensä. Pitää muistaa, ettei maatalouden kasvihuonekaasujen vähentäminen ole ollut EU:n maatalouspolitiikan merkittävimpien tavoitteiden joukossa vasta kuin 2010-luvulla.
Toki asiasta on keskusteltu jo vuosikausia, mutta varsinaisiin politiikka- ja tukiratkaisuihin asti sillä ei ole ollut juurikaan vaikutusta. Esimerkiksi maatalouden ympäristökorvausjärjestelmässä on tähdätty pitkälti ravinnepäästöjen rajoittamiseen ja luonnon monimuotoisuuden parantamiseen.
On kohtuutonta moittia sektoria asiasta, jota siltä ei ole edes tilattu.
Täysin toinen kysymys on se, että miten maatalouspolitiikkaa hoidetaan jatkossa ja ennen kaikkea se, mitä sillä tavoitellaan. Tilastot osoittavat, etteivät EU:n kansalaiset ole juurikaan valmiita tinkimään edullisista elintarvikkeista ja esimerkiksi lihan kulutuksesta. Kuluttajakyselyissä kyllä moni kertoo valitsevansa ilmaston kannalta paremman tuotteen, mutta käytännön ostokäyttäytyminen ja maksuhalukkuus osoittavat toista.
Viljelijät ovat valmiita ja kykeneviä muuttamaan toimintatapojaan ja tapaansa tuottaa ruokaa, kunhan se on heille taloudellisesti järkevää. Paremmalla maatalouspolitiikalla on keinonsa vaikuttaa tähän, mutta viime kädessä kuluttajat ratkaisevat asian. Jos hiilineutraali tai jopa hiilinegatiivinen tuote tarttuu kaupassa kuluttajan käteen ja vielä nykyistä paremmalla hinnalla, niin viljelijät kyllä sitä tuottavat.
Moni pitää päästökauppaa viljelijöiden mahdollisena tulevaisuuden tulolähteenä. Valitettavasti siinä helposti käy niin, että erilaiset välikädet vievät rahat ja viljelijälle jää vain hyväntekijän maine.
päätoimittaja
Turvepelto on määriteltävä tarkasti
Maatalouden aiheuttamissa ilmastopäästöissä keskustelun kohteeksi nousevat aina turvepeltojen päästöt.
Valitettavasti turvepellon määritelmä on varsin epäselvä ja harvalla keskusteluun osallistujalla on tarkkaa käsitystä siitä, missä turvepellot sijaitsevat. Alustavaa käsitystä turvepelloista saa maannostietokannasta, jota voi tarkastella verkossa osoitteessa paikkatietoikkuna.fi –> maannostietokanta.
Luonnonvarakeskuksen sivuilla turvepellot kuvataan seuraavasti: Turvemaalla tarkoitetaan sellaista maa-alaa, jossa on suokasveista kertynyttä eloperäistä ainesta pintamaassa. Suomessa turpeeksi luokitellaan maakerros, jossa on orgaanista ainesta yli 40 prosenttia. Kasvihuonekaasuraportoinnissa orgaanisiksi peltomaiksi luokitellaan ne, joiden turvekerroksen paksuus on vähintään 30 cm ja orgaanisen aineksen pitoisuus yli 35 prosenttia. Suurin osa suomalaisen luokittelun mukaisista multamaista (orgaanisen aineksen pitoisuus 20–40 %) jäävät siten pois turvepeltojen luokasta.
Viranomaiset edellyttävät, että viljelijät kirjaavat yksityiskohtaisesti peltojensa viljavuustiedot ja pelloilla tehtävät toimenpiteet yksittäisen kasvulohkon tarkkuudella.
Ennen kuin turvepelloille asetetaan uusia käyttöehtoja, on ehdottoman tärkeää, että viranomaiset määrittelevät turvepellot yksiselitteisellä tavalla ja myös kertovat viljelijöille lohkokohtaisesti ne alueet, jotka luokitellaan turvepelloksi.
Peltolohkojen sisäinen vaihtelu on otettava myös huomioon. Viljelijöille on annettava viljelyteknisesti järkevä mahdollisuus muodostaa peltolohkon sisällä turvekasvulohko ja multa/kivennäismaakasvulohko.