Hartaasti odotettu lannoitesuunnitelma auttanee pitkällä aikavälillä

Euroopan komissio esitteli toukokuun puolivälissä toimintasuunnitelman lannoitesektorille. Kyseessä on jo toinen lannoitekriisiin perustuva suunnitelma neljän vuoden sisällä. Tällä kertaa taustalla on Lähi-idän tapahtumat.

Eurooppa on valitettavan riippuvainen tuontilannoitteista. Maanosassamme tuotantoa on supistettu ja suurin osa lannoitteista on perinteisesti tuotu Eurooppaan Venäjältä tai Valko-Venäjältä. Näistä maista tuotaville lannoiteraaka-aineille päätettiin asettaa Venäjän Ukrainaan aloittaman hyökkäyssodan jälkeen sanktioita ja korkeampia tullimaksuja osana laajoja pakotepaketteja. Ajatuksena oli siirtyä tuomaan lannoitteita vaihtoehtoisista maista sekä vahvistaa eurooppalaista omaa lannoitetuotantoa.

Yhdysvaltojen iskut Iraniin helmikuussa 2026 sekoittivat kuitenkin palettia maailmanlaajuisesti. Iskut heijastuivat ensimmäiseksi polttoaineiden ja muiden maatalouden tuotantopanosten hintoihin, ja myöhemmin alkanut Hormuzinsalmen sulku on aiheuttanut jo nyt lisähaasteita maataloussektorille. Suomessakin, hyvästä lannoitteiden saatavuudesta huolimatta, markkinahäiriö on nostanut juuri hintoja. Vaikka tästä kesästä selvittäisiin, pienentää kriisi kylvöaloja tulevina kasvukausina. Kylvöaloja on pienennetty jo tänä keväänä, ja näillä hinnoilla tilanne käy yhä vaikeammaksi tulevina kasvukausina.

Komission valmistelemalta lannoitestrategialta odotettiin vastauksia sekä lyhyen että pitkän aikavälin haasteisiin. Valitettavasti ratkaisuja lannoiteriippuvuuteen, lannoitteiden heikkoon saatavuuteen sekä niiden korkeaan hintaan lähdettiin hakemaan liian myöhään. Kokonaiskuvaa maatalouden tuotantopanosten ja erityisesti eurooppalaisen lannoitesektorin vahvistamiseksi olisi pitänyt piirtää jo vuosia sitten. Tätä parlamentin maatalousvaliokunta on pyytänyt useammankin kerran vuosien aikana, myös jo ennen sotaa Ukrainassa. Viimeksi parlamentti vaati komissiota tarttumaan asiaan, jotta ehdotus voisi auttaa pidemmällä aikavälillä. Akuutin kriisin edessä eväät ovat vähissä.

Komissio esittää toimintasuunnitelmassa lyhyen ja pitkän aikavälin toimia. Ehdotetut lyhyen aikavälin toimet sisältävät muun muassa lainsäädäntömuutokset yhteiseen maatalouspolitiikkaan, jotta tukien ennakkomaksuja voitaisiin aikaistaa. Lisäksi jäsenmaita kannustetaan viljelykierron monipuolistamiseen sekä muihin toimiin lannoitetehokkuuden lisäämiseksi tilatasolla.

Toimintasuunnitelma tuo tervetulleita ehdotuksia lannoitteiden arvoketjun avoimuuteen. Tiedon lisäämistä lannoitteiden hinnan muodostumisesta sekä keskustelua ketjun sisällä olisi tarkoitus vahvistaa, jotta kuilu lannoiteteollisuuden ja viljelijöiden välillä kurottaisiin umpeen.

Komissio ehdottaa myös uudelleenarviointia nykyiselle lainsäädännölle, erityisesti mineraalilannoitteita korvaavien orgaanisten ja kierrätettyjen lannoitteiden osalta. Mahdollisten uusien vaihtoehtojen suhteen on tarkasteltava ympäristöriskejä, kuten fosforin ja nitraatin raja-arvoja ja valumia. Niiden on oltava hallinnassa.

Pitkällä aikavälillä komission positiivisin avaus on biokaasun ja biometaanin aseman tunnistaminen. Vuoden 2024 eurovaalien jälkeen uusi komissio on tunnistanut ja tunnustanut biokaasun ja biometaanin tuotannon vahvistamisen tärkeyden. Komission viime vuoden lopulla julkaisemassa biotalousstrategiassa biokaasulla ja biometaanilla on tärkeä rooli, kun siirrytään fossiilisista raaka-aineista uusiutuvien resurssien käyttöön. Jätteissä ja sivuvirroissa on paljon hyödyntämättömiä kiertotalouteen perustuvia mahdollisuuksia.

Myös lannoitetoimintasuunnitelman ehdotukset ovat hyviä signaaleja sektorin vahvistamiseksi entisestään, mutta pelkästään ne eivät auta. Samalla tarvitaan rahallista tukea investointeihin.

Aloite biopohjaisten lannoitteiden määritelmän vahvistamisesta on tervetullut. Määritelmää on kehitettävä siihen suuntaan, että esimerkiksi lantaa ei määriteltäisi enää jätteeksi, vaan pikemminkin raaka-aineeksi.

Vaikka meillä Suomessa biosektori on vahvassa kasvussa, kuten viimeaikaiset isot biokaasuinvestoinnit osoittavat, maatalousbiotalouden edistäminen eri jäsenmaissa vaihtelee. Onkin keskeistä tunnistaa kunkin jäsenmaan erityispiirteet ja tukea niitä. Biotalouden mahdollisimman suurta arvonlisää tavoiteltaessa tutkimus, tuotekehitys ja uudet innovaatiot korostuvat. Keskeistä biokaasun ja -metaanin tuotannon osalta on, että tuotanto ja kysyntä vastaavat toisiaan. Tällä hetkellä kysyntä on vahvaa ja biometaanin tuonti kasvaa Suomessa. Kotimaisille investoinneille tuntuisi olevan tilausta ja niiden kautta voisimme vähentää tuontiriippuvuuttamme sekä luoda uutta yrittäjyyttä ja työpaikkoja maaseudulle.

Vaikka komission avaus ei tuo apua akuuttiin hätään, on sen toimenpiteitä välttämätöntä jatkaa, jotta voisimme tuottaa ruokaturvaa sekä taloudellisesti että ympäristön kannalta nykyistä kestävämmin. Jatkoaskeleissa on paljon mahdollisuuksia, jos ne tuodaan onnistuneesti osaksi EU-lainsäädäntöä. ◻