Biotaloutta uudistetaan tuulisilla vesillä

EU uudistaa parhaillaan vuonna 2018 julkaistua biotalousstrategiaansa. Kesäkuun loppupuolella sulkeutuu komission julkinen kuuleminen, jonka kautta eri sidosryhmät pystyvät tuomaan kantojaan komissiolle strategian sisältöön ja painopisteisiin. Komission odotetaan julkaisevan biotalousstrategian loppuvuodesta, jonka jälkeen parlamentti pääsee käsittelemään sitä.

Kyseessä on laaja ohjaava asiakirja, jonka tarkoitus on sitoa EU:n eri aloitteet yhteen ja parantaa EU:n asemaa maailmanlaajuisesti. Suomi on yhdessä muiden metsäisten maiden kanssa ollut asiassa aloitteellinen vuosien varrella ja pitänyt myös oman biotalousstrategiansa ajan tasalla vastaamaan alan muutoksiin ja kehitykseen.

Biotalouden osuus eri EU-maissa vaihtelee voimakkaasti. Kun koko EU:n bruttokansantuotteesta noin viisi prosenttia on biotaloutta, Suomessa vastaava luku on noin 17 prosenttia. Biotalouden merkityksen ja mahdollisuuksien korostaminen vaatiikin määrätietoista työtä. Biotalous on meille iso asia, mutta muualla Euroopassa ei näin ole. EU:n syntykin pohjautuu hiili- ja teräsyhteisölle. Eurooppa seisoo yhä fossiilisilla jaloillaan.

Kuten kaikessa tehokkaassa EU-vaikuttamisessa, yksin ei pärjää, vaan luontevia liittolaisia pitää hakea aktiivisesti. EU:n metsäisten maiden perinteisesti toimivaa yhteistyötä biotaloudessa on syytä jatkaa. Biotalousstrategiassa on kyettävä sitomaan yhteen komission tämän kauden painopisteet ja osoitettava selkeät askelmerkit eteenpäin.

Biotalouden perimmäinen ajatus on pyrkiä pois fossiilisista polttoaineista ja raaka-aineista kohti kiertotalouden ratkaisuja, jossa raaka-aineita jalostetaan nykyistä pidemmälle. Biotaloudessa tuotteet ja palvelut ovat kestäviä kaikilla kolmella osa-alueella: ympäristöllisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti.

Komissio on jo sitonut merkittävän määrän poliittista pääomaansa kilpailukykykompassiin ja sopimukseen puhtaasta teollisuudesta. Myös bioteknologiaa käsittelevää lainsäädäntöä odotetaan julkaistavaksi ensi vuoden alussa. Biotalousstrategia tukee niissä asetettuja tavoitteita yritysten vahvistamiseksi. Vain kilpailukykyiset yritykset voivat pärjätä markkinoilla ja investoida nykyistä parempien tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen.

Biotalousstrategiaa ei valmistella tyhjiössä. Viime vuodet ovat olleet poikkeuksellisen tuulista aikaa EU:lle, eikä pikaista helpotusta ole luvassa. Koronapandemia ja Ukrainan sota ovat osoittaneet konkreettisella tavalla, että EU:n tavoittelema strateginen autonomia on vielä kaukana. Sillä tarkoitetaan EU:n kykyä toimia itsenäisesti tärkeillä politiikan aloilla, irtautumista riippuvuussuhteista ja kyvystä puolustaa omia etujaan.

Uudella biotalousstrategialla haetaan tukea näiden tavoitteiden saavuttamisessa. Se ei tarkoita sitä, että meidän tulisi eristäytyä ja katkaista yhteyksiämme muualle maailmaan, vaan sitä, että tunnistamme omat heikkoutemme ja vahvuutemme sekä kykenemme kehittymään analyysin pohjalta.

Tulevina vuosikymmeniä eri raaka-aineista käydään kovenevaa kilpailua. Euroopan suhteellinen osuus maailmantaloudesta tullee pienenemään. EU-alueen kasvu on ollut vuosikausia vaimeaa ja olemme poikkeuksellisen riippuvaisia kansainvälisestä kaupasta ja ennustettavasta sääntöpohjaisesta maailmantaloudesta.

Sisämarkkinoista on ulosmitattu huomattavia hyötyjä kaupan esteitä purkamalla. EU on voinut keskittyä markkinoiden sääntelyyn, kun mantereella on vallinnut ainakin pääosin rauha ja turvallisuuspoliittiset ratkaisut ovat perustuneet Yhdysvaltojen asevoimaan. Nyt tilanne on muuttunut. Rauhan takaamiseksi syntynyt organisaatio on keskellä tilannetta, jossa sen rajoilla soditaan täysimittaisesti.

EU:n suhteellisen niukkoja resursseja pitää kohdistaa uudelleen kovan asevoiman hankkimiseksi ja samalla on varauduttava erilaisiin ilmastonmuutoksen myötä yleistyviin luonnonmullistuksiin, kuten kovien helteiden aiheuttamaan kuivuuteen, metsäpaloihin ja sateiden aikaansaamiin tulviin.

Biotalousstrategiaa valmistellaan poikkeuksellisen vaativissa olosuhteissa. Arvonlisää pitäisi saada entistä enemmän samaan aikaan, kun raaka-ainepohjaan kohdistuu erilaisia paineita. Yhteensovittamista on esimerkiksi metsäbiomassojen käytössä. Biotalouden raaka-aineiden saanti on turvattava ja niitä koskevan lainsäädännön pitää olla ennustettavaa. EU:n poukkoilu sääntelyssä on myrkkyä investoinneille.

Ilman merkittäviä investointeja uutta tuotantoa ei kuitenkaan synny. Tämä koskee myös EU:n biotalousstrategiaa. Sen tavoitteet toteuttavat lopulta yritykset, jotka ottavat riskiä ja tuovat markkinoille uusia tuotteita.

EU:n rooli on varmistaa, että lainsäädäntö on käyty läpi ja että kiertotalouden ja bioteknologian edessä ei ole tarpeettomia esteitä. Lupakäsittelyn on edettävä ripeästi ja tulevan rahoituskauden ohjelmissa pitää olla riittävästi rahaa sekä tutkimukseen että maaseudun kehittämiseen. Biotalouden raaka-aineet tulevat pääsääntöisesti maaseutualueilta. Siksi on tärkeää varmistaa, ettei osaavan työvoiman puutteesta tule pullonkaulaa. Biotalouden puolestapuhujien pitää olla valppaina lähikuukausina. ◻