Biostimulantit tulevat

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Biostimulanttituotteiden markkinat kasvavat maailmalla vauhdilla. Yleistyvät sään ääriolosuhteet – kuumuus, kuivuus, kylmyys – ja maan kasvukunnon heikkeneminen haastavat viljelykasvien satopotentiaalia. Viljelykasvin stressinsietoa ja ravinteenottamisen tehokkuutta parantavat biostimulantit vastaavat tähän ongelmaan – osittain. Maan kasvukunnon hoito, pellon vesitalouden kunnostaminen ja monipuolinen viljelykierto ovat pohja hyvälle viljelylle, jota voidaan tehostaa biostimulanteilla.

Kasvibiostimulantit ovat kirjava joukko aineita ja mikrobeja, joita käytetään edistämään kasvin kasvua ja terveyttä. Ne toimivat tehostaen ravinteenottoa, stressinsietoa tai ravinteenkäyttöä kasvissa ja parantaen sadon laatua.

Biostimulantit eivät ole lannoitteita eivätkä ne yleensä suoraan tehoa kasvintuholaisiin tai tauteihin. Sen sijaan ne stimuloivat kasvin metaboliaa, entsyymitoimintaa, maan biologiaa tai parantavat maan ominaisuuksia.

Jotkin biostimulanttituotteet voivat sisältää pieniä määriä kasvin ravinteita. Biostimulanttien selkeät määritelmät ja rajoitteet on päätetty EBIO:ssa (European Biostimulants Industry Council) www.biostimulants.eu

Suomessa on tarjolla jo runsaasti erilaisia biostimulanttivalmisteita.

Monenlaisia biostimulantteja

Mikrobivalmisteet ovat yksi- tai monilajisia säilöttyjä mikrobeja. Ne toimivat elävänä kasvunedisteenä maaperässä, juuristovyöhykkeellä tai kasvin pinnalla.

Mikrobivalmisteen teho voi riippua maaperän laadusta, olemassa olevasta mikrobidiversiteetistä ja kasvin soveltuvuudesta kyseisen mikrobin kumppaniksi.

Humusaineet ovat pieniä molekyylejä, jotka vaikuttavat kasvin ja juuristomikrobiston toimintoihin. Luonnossa niitä esiintyy maaperässä kuolleen aineksen hajotuksen lopputuloksena.

Perinteisesti humusaineet on jaoteltu humushappoihin, fulvohappoihin ja humiineihin. Fulvohapot ovat molekyylipainoltaan pienempiä yhdisteitä, joilla on muun muassa suurempi kationinvaihtokapasiteetti kuin humushapoilla. Humus- ja fulvohapoilla on erilaisia biostimulanttiominaisuuksia, joita on esitetty taulukossa seuraavalla sivulla.

Proteiinihydrolysaatit on tuotettu kasvi- ja eläinperäisistä materiaaleista entsyymein, kemiallisesti tai lämpötilaa muuttamalla hajottaen.

Hydrolysaatit sisältävät proteiineja, peptidejä, vapaita aminohappoja, rasvoja, hiilihydraatteja, mikroravinteita ja kasvihormoneja hyvin vaihtelevissa suhteissa riippuen lähtömateriaalista ja käsittelytavasta.

Puhtaat aminohapot ovat valkuaisaineiden rakennusaineita. Kasvi voi ottaa joitain aminohappoja sisäänsä sellaisenaan, toiset vaikuttavat kasvin sisäiseen tai ulkoiseen signaalijärjestelmään ja tätä kautta kasvin metaboliaan tai vuorovaikutukseen maaperän ja sen eliöiden kanssa. Useat aminohapot suojaavat kasvia ympäristön stressitekijöiltä.

Merileväuutteen ainesosat voivat toimia ravinteita maassa kelatoivina hivenravinteiden kuljettajina, ne sisältävät kasvihormoneja ja edistävät kasvin stressinsietoa.

Useimmat kaupalliset merileväuutteet on valmistettu ruskolevistä kuten Ascophyllum nodosum, Fucus, Laminaria, Sargassum ja Turbinaria spp.
Uutteet sisältävät myös ravinteita, mutta käytössä laimennettuna 1:1000 tai enemmän, vaikutus syntyy muusta kuin suorasta lannoituksesta.

Kitiini ja kitosaani ovat erityisesti Aasiassa ruokateollisuuden mittava sivuvirta. Kitiini on äyriäisten ja hyönteisten kuorien rakennusaine, ja sienen soluseinän rakennusmolekyyli.

Teollisuudessa pitkät kitiinipolymeerit (N-asetyyli-d-glukosamiinista ja d-glukosamiinista muodostuneita polymeereja) pilkotaan lyhyemmiksi kitiini-polymeereiksi tai deasetyloidaan kitosaaniksi.

Maaperässä kitiini hajoaa, ensin kitosaaniksi. Kitosaanin vaikutuksista kasviin on tutkimuksissa todettu taudinvastustuskyvyn lisääntymistä, stressinsietokyvyn lisääntymistä, kasvunlisäystä, itävyyden parantumista sekä säilyvyyden paranemista hedelmissä ja kasviksissa. Lisäksi se vähentää sienitauteja, virustauteja ja nematodien määrää.

Tutkimustulokset vaikuttavat siltä, että useampien biostimulanttilajien lisääminen samaan kasvustoon hyödyttää sadonmuodostusprosessia enemmän kuin yhden tietyn tuotteen käyttäminen.

On myös huomattava, että biostimulantin lisäyksen ajankohdalla ja käyttökerroilla on merkitystä. Useita kertoja kasvukaudessa tapahtuva lisäys on useissa tapauksissa tehokkaampaa kuin vain kerran lisätty tuote. Säätila ja kasvin kasvuvaihe voi myös olla käyttöä tai tuloksia rajoittava tekijä.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti ja kuva: Iiris Mattila