Amerikan malliin

Amerikasta on tullut Suomeen aikojen saatossa monia virtauksia. Viimeinen Amerikan villitys on uhriutuminen, jolla haetaan itselle, kavereille ja omalle yhteisölle erilaisia etuja. Yleensä tietysti jonkin toisen kustannuksella. Uhrien edunvalvonnassa käytetään mieleen iskeviä ja yleviä sanoja kuten esimerkiksi totuuskomissio.

Tämänkaltaiset villitykset ovat erityisesti someaikakaudella todella vaarallisia, sillä uhriksi ilmoittautumalla saa paljon ja toistuvasti palstatilaa. Runsas palstatila muokkaa luonnollisesti asenteita, sillä ihmiset ovat pohjimmiltaan hyväntahtoisia ja auttamishaluisia. Niin kuin pitää ollakin. Eihän yhteiskunta muuten pyörisi.

Presidentti Trump uhriutui taitavasti viime presidentinvaalien ääntenlaskennan kaartuessa loppusuoralle. Aika moni pettynyt uskoi tarinan varastetusta vaalivoitosta ja sekasorto oli valmis. Capitol-kongressirakennus vallattiin. Useita ihmisiä kuoli eikä loppurätinki hässäkästä ole vieläkään valmis.

Miksi Trump valittiin Yhdysvaltojen presidentiksi vuonna 2016? Syitä oli monia, mutta yksi ehkäpä juuri nyt Suomeakin sivuava syy oli oikeus nimetä korkeimman oikeuden tuomari. Trumpin valinta oli aikanaan konservatiivinen Amy Coney Barrett. Edesmennyt korkeimman oikeuden tuomari Ruth Ginsburg oli käsitykseni mukaan liberaali feministi.

Amerikassa korkeimman oikeuden tuomarit päättävät, miten lakeja tulkitaan. Tuomarit ovat tavallaan arvojohtajia. Sen takia tuomareiden konservatiivisuudella tai liberaalisuudella on iso merkitys äänestyksien lopputuloksen kannalta. Tätä ei jenkeissä edes yritetä peitellä. Mites Suomessa?

Meillä tuomareiden arvostelu on ainakin tähän saakka ollut tabu. Asiasta on juuri nyt alettava puhumaan, sillä näyttää ilmeiseltä, että meidänkin oikeusjärjestelmään on rantautunut Amerikan malli, jossa korkein oikeusaste alkaa entistä enemmän määrittelemään tulkinnoillaan ihmisten arjen sisältöä. KHO:n pyrkimys arvojohtajaksi näyttää ilmeiseltä.

Kyse on tietysti suurpetojen kannanhoidollisesta metsästyksestä, jonka korkein hallinto-oikeus aikoo uusilla, muuttuneilla tulkinnoillaan käytännössä kieltää.

Sen sijaan esimerkiksi Turun hallinto-oikeuden mielestä kannanhoidollisia ilveksen lupia voidaan edelleen myöntää. Samaa mieltä on eduskunta, joka viime keväänä totesi, että kannanhoidollinen metsästys on Suomessa välttämätöntä sosiaalisen kestävyyden turvaamiseksi muiden rinnakkaisoloa parantavien toimien ohella.

Miksi Jeppe juo? Sitä on mahdotonta selvittää, varsinkaan tieteen keinoin. Jeppeen viitaten korkeimman hallinto-oikeuden vaatimukset kannanhoidollisen metsästyksen sosiaalisten syiden selvittämisestä ja muut tieteeseen perustuvat vaatimukset ovat tosielämälle vieraita. Ei kaikkea voi tieteellisesti perustella.

Tieteen taakse meneminen ja mahdottoman perustelutaakan asettaminen poikkeuslupien myöntäjälle eli Riistakeskukselle kertoo enemmänkin halutusta lopputuloksesta. Suurpetojen kohdalla kyse on ihmisten hädästä, turvallisuuden tunteesta, omaisuuden suojasta ja oikeudesta harjoittaa omaa kulttuuriaan. Vähäpätöinen asia ei myöskään ole se, että suurriistavirka-apu ei onnistu ilman toimivia koiria. Ei niitä kukaan huvikseen varastoon kasvata.

Arvostan tuomareita ennen kaikkea kirjanoppineina. Muinaisen maailman kirjanoppineet sovelsivat ja tulkitsivat lakia arkipäivän tilanteissa ja yksittäistapauksissa. Kaiken lisäksi he neuvoivat kanssaihmisiä. Jos ylintä valtaa käyttävät tuomarit eivät enää ole kartalla käytännön elämän yksityiskohdista ja arjen todellisista ongelmista, heitä on vaikea mieltää kansan vilpittömiksi palvelijoiksi.

Jos jonkin valtiollisen elimen on oltava arvojohtaja, olkoot se eduskunta. Merkittävät kansakuntaa jakavat asiat on ratkaistava demokraattisesti eikä komission ohjekirjaa valikoiden tulkitsemalla.

Esille nostamassani ilvesten poikkeuslupia koskevassa KHO:n linjan muuttaneessa päätöksessä esittelijäneuvoksena toimi ympäristöministeriössä pitkään työskennellyt henkilö. Onko KHO tuuliviiri vai toiko esittelijä oman ympäristöoikeutta painottavan tulkintansa oikeuden istunnon käsittelyyn? On olemassa muitakin painavia perusoikeuksia kuin jokaisen vastuu ympäristöstä.

Niin on miltä näyttää. Näyttää siltä, että korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden itse itseään tosiasiassa täydentävä rekrytointimalli on hyvinkin kyseenalainen. Sehän voi johtaa kuin huomaamatta samanmieliseen kokoonpanoon ja sitä kautta ajatus- ja arvomaailman suppeutumiseen.

Minulla on jo pitkään ollut pöytälaatikossa lakialoite, jossa ehdotan, että korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden jäsenen valintaa ehdottaa presidentille perustuslakivaliokunta. Näin varmistettaisiin se, että merkittäviä päätöksiä tekevät ylimpien oikeuslaitosten kokoonpanot säilyvät arvopohjaltaan riittävän monipuolisina.

Kannanhoidollisessa metsästyksessä, olipa sitten kyseessä susi, karhu tai ilves, on myös laajasti tulkiten kyse maanpuolustuksesta. Metsästys, maaston tuntemus ja aseen käsittely ovat oleellinen osa paikallista maanpuolustustyötä. Natojäsenyydestä huolimatta vastaamme edelleen itse uskottavasta puolustuksesta. Sen takia ampumaratoja on hallitusohjelman mukaisesti lisättävä, vaikka ympäristöministeriö haraakin vastaan.

Hallintolain kuudennen pykälän mukaan viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia. Suomen Riistakeskus on toiminut näkemykseni mukaan tämän pykälän mukaisesti, ja ymmärtänyt hyvin luontodirektiivin perimmäisen tarkoituksen. Luontodirektiivin sallimat poikkeukset on otettava silloin käyttöön, kun syntyvät suurpeto-ongelmat ylittävät laajassa mittakaavassa pedoista kärsivien kansalaisten sietokyvyn ja oikeudentajun. ◻