Pääkirjoitus: Hyvä satovuosi korostaa viljamarkkinoiden ongelmaa
Tämän vuoden viljasato on määrällisesti ja laadullisesti hyvä, vaikka erityisesti pohjoisemmassa Suomessa korjuuolot ovat olleet hankalat.
Moni viljelijä on kertonut keskisatoennätyksistään.
KM:n syysvehnäkisassa rikottiin vanhoja ennätyksiä urakalla ja myös ihan perustoimenpiteillä (jaettu lannoitus ja yksi rikkakasvitorjunta) viljellyiltä lohkoilta saatiin erittäin hyviä satoja.
Samaan aikaan viljamarkkina on ollut hyvin tukkonainen. Viljanostajien, teollisuuden ja myös viljelijöiden varastot ovat täynnä.
Varsinkin kauran ja ohran markkinahinta on alhainen ja onpa julkisuudessa nähty videoita, joissa täysin hyvä kaurakasvusto murskataan maahan, koska sen puinti ja kuivaus tulisi viljelijän mielestä liian kalliiksi.
Merkittävä osa Suomen viljoista kuivataan edelleen polttoöljyllä, jonka hinta on kivunnut dieselin rinnalla erittäin kovaksi. Kun samaan aikaan lannoitteiden hinnat säilyvät korkeina, moni viljelijä miettii tulevan talven aikana ankarasti kevätkylvöjään. Muutokset monivuotisiin maanparannus- ja saneerauskasvien tukiin saavat varmasti siirtymää viljoista niihin kasvamaan, mutta siitä huolimatta ongelmat eivät poistu.
Nykyisillä peltoaloilla ja erityisesti viljasatojen kehittyessä viljaa tuotetaan kotimaan kysyntään nähden liikaa. Vaihtoehtoja on kaksi ja molempia lienee pakko hyödyntää. Vilja-alaa on vähennettävä ja viljan vientiin on löydettävä sekä viljelijöille että viljakaupalle kannattavia reittejä. Viljan viennissä esiin nousee aina ns. Itämerivähennys eli Suomesta käytännössä kaikki vientivilja kulkee satamien ja Itämeren kautta.
Tämä on hidaste, muttei kuitenkaan este. Sen osoittaa naapurimaa Viro, josta viljaa viedään koko ajan satamien kautta kannattavasti maailmalle. Suomesta viedään jo kauraa merkittäviä määriä ja laadullisesti suomalainen kaura on usein ylivertaista eli sille pitää löytää vain vielä paremmin markkinoita.
Suomalaisten osaaminen viljakaupassa on kuitenkin rajallista, koska usein pyrkimyksenä on vain päästä eroon ylijäämistä ja sen seurauksena vientimäärät vaihtelevat paljon.
Sama pätee viljelijöihin eli hyvin harva viljelijä viljelee tietoisesti vientiin, lähtökohtaisesti ainoastaan kumina, erikoiskaurat ja osin mallasohra ovat vientituotteita.
Kaikilla vilja-alan toimijoilla on nyt opiskelun paikka, jotta viennistä saadaan säännöllistä niin määrältään kuin laadultaan. Nykyinen viljaerien keräily satamiin ja vientilaivoihin on liian tehotonta.
Onneksi nuoremman sukupolven viljelijät osaavat suhtautua jo viljamarkkinaan erilaisesti. He hakevat erilaisista hinnoittelumalleista, tuotantosopimuksista ja yhteistyömalleista kannattavuutta viljanviljelyyn. Siihen on nyt koko viljasektorin lähdettävä mukaan. Muutoin edessä on näivettymisen tie.
päätoimittaja
Maatalouskonekaupan murros näkyy selvästi
Tässä lehdessä käydään läpi maatalouskonekaupassa tapahtuvaa murrosta. Kyse on yksinkertaisuudessaan kahdesta asiasta. Viljelijöiden määrä ja sitä kautta ostettavien koneiden määrä vähenee ja tuotannon kannattavuus on niin alhainen, ettei koneinvestointeihin ole isolla osalla yrittäjistä varaa.
Koneiden uusiminen ja uuden teknologian käyttöönotto on kuitenkin välttämätöntä tuotannon jatkumiselle. Perustöitä voidaan tehdä nykyisellä ja pääosin vanhalla kalustolla vielä pitkään, mutta mikään ala ei voi elää loputtomiin investoimatta. Koneiden tekninen käyttöikä tulee vääjäämättä vastaan jossain vaiheessa.
Koneiden huoltotoiminnalle viljelijäasiakkaiden määrän väheneminen on yhtä lailla ongelma, varsinkin kun uudempien koneiden huolto edellyttää usein erilaisia ja varsin kalliita mittauslaitteita ja diagnostiikkaohjelmia. Pelkällä jakoavaimella ja hitsillä ei nykyaikaisten koneiden kanssa pitkälle pötkitä.
Kun Suomi on vielä isojen etäisyyksien maa, tulee konekaupan ja huollon maantieteelliselle kattavuudelle lisähaasteita.
Verkkokauppa ja siihen liittyvät logistiikkapalvelut tuovat varmasti osaratkaisun varaosahuollolle, mutta kun osa pitäisi saada vielä paikalleen ja testattua, silloin konehuoltajaa kaivataan paikanpäälle. Osa sähköisen puolen ongelmista on ratkaistavissa tai ainakin tunnistettavissa etädiagnostiikalla, mutta kaikkeen sekään ei pysty.
Erilaiset monimerkkihuollot ovat varmasti yleistyvä trendi, jotta huoltoyrittäjälle löytyy tarpeeksi töitä.
Politiikkojen asia on sitten miettiä sitä, miten maataloustuotteiden markkinat saada toimimaan niin, että viljelyn kannattavuus nousee sille tasolle, että viljelijän on järkevää investoida.