Puinnit loppusuoralla
Kulunut kasvukausi on jälleen yllättänyt vaihtelevuudellaan ja paikallisesti erilaisilla olosuhteilla. Sokerijuurikkaasta odotetaan keskimääräistä suurempaa satoa ja sokeripitoisuuskin on kehittynyt lupaavasti. Puinnit ovat loppusuoralla suuressa osassa maata, ja huippusatojakin on saatu. Pohjois-Pohjanmaalla sen sijaan syyskuun alkupuolen runsaat sateet ovat vaivanneet puinteja ja osa viljoista uhkaa jäädä korjaamatta.
Pohjois-Pohjanmaan keskikesä on ollut viileä ja loppukesä myös sateinen. Kevätviljat ovat tänä vuonna onnistuneet hyvin, märkyys tai kuivuus on harvemmin haitannut kasvua ja kehitystä, kasvustot ovat näyttäneet hyviltä läpi kasvukauden. Ongelmana on kuitenkin ollut viileähkö kesä, viljojen kehitys on ollut myöhässä ja puintimiehet ovat odotelleet pellolle pääsyä tavanomaista pidempään.
Yleensä heinäkuun helleaaltojen jälkeen puimureita näkee aikaisten ohrien tai tuoresäilöntään menevien viljojen kimpussa jo ennen elokuun puoliväliä, mutta tänä vuonna tilanne oli toinen, alkukauden puimuriruuhka on puuttunut.
Ruuhkan puuttuminen liittyy syksyn myöhäisyyden ohella sen sateisuuteen. Esimerkiksi Ruukin mittausasemalla tuli 17.8. vettä yli 40 mm ja kuun lopussa oltiin lyöty kaikki vanhat ennätykset. Normaalisti Ruukissa elokuun sademäärä on noin 60 mm ja tänä vuonna se oli 180 mm. Pellolle ei siis ollut puimurilla asiaa, koska lähes joka päivä tuli vettä ja toisekseen pellot pehmenivät siihen malliin, että pääseminenkin alkoi olla ongelmallista.
Elokuun lopussa ja syyskuun alkupuolella on joillakin seuduilla ollut vain muutama hyvä puintipäivä. Tutun puimuriurakoitsijan mukaan puintipäivät ovat jääneet melko lyhyiksi, kun aamulla on satanut ja usein vettä on saatu vielä toisen kerran ennen iltakastetta.
Toki joukossa on onnistumisiakin ja paikallisia eroja. Esimerkiksi Tyrnävällä puinnit olivat 15.9. hyvällä tolalla, osa isoistakin tiloista oli jo loppusuoralla. Ohrat on saatu laariin ja jäljellä on kauraa ja hernettä. Erityisesti litisteviljaa korjanneet ovat voineet löytää sopivan raon, jolloin koko sato on saatu siiloon.
Syyskuussa sää on jatkanut siitä, mihin elokuussa jäätiin eli sateisena. Vettä on tullut paikoitellen samaan tahtiin kuin elokuussakin ja syyskuun kymmenen päivän tienoilla joet, kanavat ja pellot tulvivat monilla alueilla. Toiveissa on, että tilanne muuttuu ja syyskuun loppupuoli on poutainen, silloin on ehkä mahdollista saada vielä loppukin sato talteen. Osa viljelijöistä on kyllä jo pessimistisissä tai realistisissa tunnelmissa ja toteaa, että meneillään voi olla syksy, jolloin iso osa sadosta jää pakostakin peltoon.
Koenostot lupaavat hyvää sokerijuurikassatoa
Sokerijuurikkaan kasvukausi on ollut tänä vuonna kokonaisuutena melko suotuisa.
Sucroksen maatalousjohtaja Fanni Heinonen kertoo, että kylvöille päästiin keskimäärin hieman tavanomaista aikaisemmin ja hyvien olosuhteiden ansiosta kasvustot taimettuivat poikkeuksellisen tasaisesti.
Alkukauden tuholaishaasteista selvittiin melko vähällä, mutta juurikaskärpäsen toukkia esiintyi kasvustoissa pitkään kasvukauden alkupuolelta aina loppukesään saakka.
”Rikkakasvien torjunnassa ensimmäiset ruiskutukset päästiin tekemään hyvissä olosuhteissa. Myöhemmin sää kuivahti, minkä vuoksi rikkakasviaineista ei paikoin saatu täyttä tehoa.”
Aiemmista vuosista poiketen sateet ovat monilla alueilla jakautuneet tänä vuonna tasaisemmin kasvukauden ajalle. Heinosen mukaan se on tukenut juurikkaan sadonmuodostusta ja elokuun loppupuolella tehtyjen koenostojen perusteella satonäkymä on lupaava.
”Odotettavissa olisi hieman keskimääräistä suurempi juurisato. Sokeripitoisuus oli kehittynyt koenostoihin lupaavasti. Runsaasti sateita saaneilla alueilla sokeripitoisuudet erottuivat kuitenkin muita matalampina. Syksyn sää vaikuttaa vielä huomattavasti lopulliseen sokeripitoisuuteen.”
Juurikkaan nostot käynnistyvät tavallista aikaisemmin
Tavallista aikaisempaan aloitukseen vaikuttavat suuri viljelyala ja lupaava satonäkymä.
Säkylän sokeritehtaan käyntikausi alkaa tänä vuonna 22. syyskuuta. Juurikkaan nostot lähtevät liikkeelle jo edeltävällä viikolla syyskuun puolivälissä.
”Juurikastoimitukset alkavat tehtaan käynnistyttyä kaikilta viljelyalueilta ja jatkuvat katkeamatta käyntikauden loppuun saakka, arviolta joulukuun puoliväliin.”
Ensi vuoden toimialasopimusneuvottelut ovat vielä käynnissä, ja niiden tuloksista tiedotetaan ratkaisun löydyttyä. Heinonen kertoo, että kiinnostusta sokerijuurikkaan viljelyyn vaikuttaa olevan myös ensi vuonna.
Markulan tilalla ollaan tyytyväisiä kasvukauteen
Markulan tilalla Huittisten Vampulassa noin 20 hehtaarin sokerijuurikasala odottaa nostoja, jotka aloitetaan syys–lokakuun vaihteessa.
Frans Markula viljelee kotitilaansa nyt kolmatta vuotta. Peltoa on yhteensä noin 80 hehtaaria. Viljelyssä on sokerijuurikkaan lisäksi Apetitin pakastehernettä, siemenviljoja sekä myllyruista elintarvikekäyttöön.
Tämän vuoden kasvukauteen Markula on kokonaisuutena tyytyväinen. Alkukesä oli kuiva, mutta vettä saatiin myöhemmin riittävästi – heinäkuussa jopa liikaa, yhteensä yli 200 millimetriä.
”Juurikkaan kannalta oli hyvä, että isommat sateet tulivat aikaisin eikä vasta kasvukauden loppupuolella. Uskon, että sokeripitoisuudet voisivat tänä vuonna olla parempia kuin muutamana edellisenä vuotena.”
Tuholaispaine oli kova
Sokerijuurikkaan kasvusto näyttää nostojen lähestyessä lupaavalta. Kevät oli kylmä ja kuiva, mutta juurikas taimettui erittäin tasaisesti myös Markulan tilalla.
”Viime vuonna kukkavarsia oli tolkuttomasti. Nyt niitä on minimaalisesti ja yksittäiset kukkavarret kerätään pois vielä ennen nostoja.”
Kasvukausi ei silti ole ollut täysin ongelmaton. Sokerijuurikkaalla rikkakasvien torjuntaa vaikeutti pitkä kuiva jakso. Lisäksi juurikaskärpäsiä esiintyi runsaasti ja kasvustoja jouduttiin käsittelemään useamman kerran.
Tuholaispaine ei rajoittunut ainoastaan sokerijuurikkaaseen. Myös herneellä esiintyi hernekääriäistä ja syksyllä kylvetyssä rukiissa kahukärpäsiä.
”Ötökkäpaine kesti pitkään ja tänä vuonna ötököitä on ollut paljon. Kaikenlaisia muitakin pieniä vastuksia on ollut, mutta niistä on selvitty.”
”Juurikasta meillä on ollut viljelykierrossa niin kauan kuin muistan.”
Vaikka sokerijuurikas on kuulunut tilan viljelykiertoon jo sukupolvien ajan, sen tulevaisuus riippuu muiden kasvien tavoin myös markkinasta. Markula toivoo, ettei sokerijuurikkaan tuottajahinta enää laskisi.
”Toivottavasti juurikas pystyttäisiin pitämään viljelykierrossa myös tulevaisuudessa. Se on meille maan kasvukunnon kannalta tärkeä kasvi osaksi viljelykiertoa.”
Puinnit valmistuivat hyvissä oloissa
Viljojen puinnit Markulan tilalla aloitettiin elokuun 9.–10. päivän tienoilla ja saatiin päätökseen syyskuun alkupuolella.
”Puintisäät olivat pääosin suotuisat ja olosuhteet suhteellisen kuivat. Käytännössä mitään ei tarvinnut puida yli 20 prosentin kosteudessa”, Markula iloitsee.
Myös satoihin hän on tyytyväinen.
”Parhailla lohkoilla viljasadot alkoivat seitsemällä tonnilla hehtaarilta ja heikoimmillakin saatiin yli viittä tonnia. Keskimääräiseksi sadoksi arvioisin noin kuusi tonnia hehtaarilta.”
Pakasteherneen korjuu osui hankalampiin olosuhteisiin, mutta siitä huolimatta herne saatiin korjattua.
”Korjuuta edeltävänä päivänä tuli todella paljon vettä. Lopulta herne ei kuitenkaan jäänyt niin huonoon kuntoon kuin miltä siinä vaiheessa näytti.”
Markulan tilalla syysruis kylvettiin 20. elokuuta erittäin hyvissä ja kuivissa olosuhteissa. Kasvusto näyttää lähteneen hyvin kasvuun. Myös muiden viljelijöiden kanssa käytyjen keskustelujen perusteella elokuun loppupuolella kylvetyt syysrukiit ovat lähteneet hyvään alkuun.
Syysvehnän kylvöjä syyskuun alkuun osuneet runsaat sateet ja kostea sää ovat sen sijaan paikoin hankaloittaneet. Osa viljelijöistä on jo luopunut tämän syksyn kylvöistä, kun taas osa odottaa vielä kuivempia ja lämpimämpiä syyspäiviä.
Kesä hyvä luomuviljoille
Lapualaisen luomuviljelijän Matti Isoluoman viljasato oli tänä vuonna hyvä etenkin rukiissa ja ohrassa. Kesän olosuhteet olivat varsin otolliset, sillä vettä tuli sopivasti eikä Lapuan Alajoen viljelylakeudella ollut liian kuivaa.
”Maat ovat täällä perinteisesti hyvin vettä läpäiseviä. Jos tulee raiteita peltoon tai puimurin pyörät alkavat sutia, muualla on silloin puintivaikeuksia”, hän havainnollistaa.
Elokuussa Lapuan itäisellä laidalla tuli vettä järkyttävä määrä, muutamassa tunnissa yli 150 milliä. Lapuan länsilaidalla sade jäi 40 millin eikä se Isoluoman mukaan painanut viljaa lakoon yhtään aiemmasta.
Tilan maat ovat olleet luomussa EU-jäsenyydestä lähtien ja tänä vuonna viljelyssä oli ruista, kauraa ja myllyn toiveesta myös ohraa niin paljon kuin peltoala mahdollisti.
Luomurukiista Isoluoma sanoo korjanneensa jopa oman ennätyssatonsa, arviolta noin 5,5 tonnia, kun aiemmin ennätyssato oli noin viisi tonnia. Se ja ohra saatiinkin puitua ajoissa ja hyvissä olosuhteissa.
”Kauran pääsin puimaan syyskuun ensimmäisen viikon päätteeksi eivätkä puintikelit olleet enää yhtä hyvät. Vähän kauran puintia himmasi sen ajoittaminen sateiden väliin ja viimeiset kaurat otin vähän väkisin pois”, hän kuvailee.
Ohrassa ja rukiissa puintikosteudet laskivat mukavasti puintien edetessä. Rukiin alkukosteus oli 22 prosenttia, ja päätyi lopetettaessa 17 prosenttiin ja ohrasta aloitettiin 18 prosentista.
”Muutama hehtaari ohramaasta oli juolavehnän vuoksi laossa, mutta nyt se oli helpompaa puida kuin koskaan aikaisemmin kosteudenkin tiputtua 15 prosenttiin. Kaurassa puintikosteudet olivat aluksi hieman yli 20 prosentin ja lopetettaessa 19. Kaura jäi vähän kevyeksi, mutta muuten se oli laadullisesti ok ”, Isoluoma kertaa puinteja.
Tulevalle kasvukaudelle hän supistaa ruis- alaansa, koska luomurukiin menekki ja alhainen hinta eivät juuri nyt kannusta viljelyyn. Rukiin hän kylvi syyskuun 7. päivänä saneerauskasvien perään.
Saneerauskasveilla saa rikkakasveja pidettyä jotakuinkin kurissa ja luomun viljelykiertoon kuuluva ruis varjostaa hyvin ja tainnuttaa rikkakasvit. Ennen rukiin kylvöä Isoluoma niitti ja murskasi saneerauskasvit, lannoitti lohkon karjan lietelannalla ja kynti sen.
”Kylvän rukiin suoraan kynnökselle kuten meillä on tehty 25 vuotta. Kylvöalusta on riittävän tasainen, ja se jää myös mahdollisimman ilmavaksi ottamaan vettä vastaan. Silloin pelto ei liety, ei tule isoja vesilammikoita eikä jääpoltetta”, hän perustelee.
Kynnössä tuli vähän kiire samanaikaisesti kauranpuinnin kanssa ja kylvämään Isoluoma ehti rukiin kovalla kiireellä pitkää päivää tehden ennen kovempia sateita. Vettä tulikin sen jälkeen useampana päivänä.
”Poutaa tässä nyt tarvittaisiin, niin olisi mukavampi lähteä lietteenlevitykseenkin”, myös koneurakointia tekevä Isoluoma sanoo.
Vaihteleva kesä kasvatti vaihtelevan sadon
Etelä-Savossa kulunutta kasvukautta voi luonnehtia vaihtelevaksi. Lyhyen talven jäljiltä kevättöihin päästiin paikoin jo huhtikuun puolella, mutta osalla pelloista routa jarrutti kylvöille lähtöä. Aikainen kevät ei välttämättä taannut tänä vuonna aikaista sadonkorjuuta, sillä paikalliset olosuhteet elivät runsaasti.
Maakunnalle tyypillisillä monien maalajien lohkoilla saattoivat saman lohkon sisällä alavammat paikat vielä kärsiä roudasta, kun ylemmillä osilla kärsittiin jo kevätkuivuudesta.
Kasvukauden aikanakin olosuhteet ovat vaihdelleet erittäin paljon paikallisesti. Siinä missä toisella kyläkunnalla on saatu sadetta juuri sopivaan aikaan ja sopiva määrä, on naapurikylässä saatettu kärsiä kuivuudesta ja satomäärät ovat sen mukaisesti jääneet pieniksi.
Yleisesti ottaen kuitenkin maakunnan hietamoreenivaltaiset pellot ovat kasvattaneet keskimääräistä paremman puitavien kasvien sadon. Nurmisadot puolestaan ovat nautakarjavaltaisessa maakunnassa olleet varsin hyviä, ja karjatilojen karkearehuvarastot ovat vähintäänkin riittävät tulevaa sisäruokintakautta varten.
Kasvukausi jatkui pitkään
Savonlinnassa Peltolan viljatilaa pyörittävä Kimmo Laamanen tavoitettiin syyskuun puolen välin tienoilla kauran puinnista. Toukokuun alkupuolella kylvetty Proxy-kaura oli kasvanut mukaviin mittoihin, ja satokin näytti keskinkertaista paremmalta.
Yhdeksän hehtaarin lohkolla havaittiin kuitenkin juuri vaihtelevat olosuhteet. Kuivemman yläreunan kasvustoa pääsi puimaan, mutta alavampi, eloperäisempää maalajia oleva osa oli vielä korreltaan vihreää.
Yllättävän pitkään jatkuneen kasvukauden jäljiltä kauran puintikosteus oli edeltävän päivän sateiden jäljiltä 24 prosenttia, joten kuivattavaa vielä riitti. Kimmo Laamanen kertoi, että tilan noin 180 hehtaarin puitavasta alasta jäljellä oli vielä reilu puolet.
”Kumina puitiin normaaliin aikaan elokuun alussa, ja aikaisimpia viljojakin jo elokuun puolen välin jälkeen.”
Hernelohkot odottivat sen sijaan vielä puinnin aloittamista.
Syyskylvöjä puintien lomassa
Syyskuussa alkaneet sateet ovat viivästyttäneet korjuuta, ja haastatteluhetkellä toiveissa olikin parin viikon pouta. Laamanen on saanut töihin myös naapuritilan puimurin, joka oli puimassa kevätvehnää.
Satomääriin Laamanen on tyytyväinen, mutta syyskuun lopun säät ratkaisevat paljon esimerkiksi vehnäsadon laadun kannalta. Pitkään jatkunutta puintikautta rikkovat myös syyskylvöt.
”Aamupäivän olin kylvämässä syysvehnää”, Kimmo Laamanen totesi illan suussa puimurin kopissa. ◻