Metsäteollisuuden haettava uutta kasvua tuotekehityksestä
Vanhan sanonnan mukaan Suomi elää metsästä. Nykymaailmassa sanontaa olisi kuitenkin hyvä vähän laajentaa eli Suomi elää luonnonvaroista ja osaamisesta.
Joskus julkisessa keskustelussa unohtuu se, että kaikki hyvinvointi lähtee tämän rajallisen maapallomme luonnonvaroista.
Ilman luonnonvarojen käyttöä ihmiskuntaa ei olisi syntynyt ja ilman luonnonvarojen käyttöä nykyisenkaltaista yhteiskuntaa ei olisi olemassa.
Luonnonvarojen ylikäyttö on maapallon laajuisesti suuri ongelma. Meillä Suomessa luonnonvaroja käytetään kuitenkin maapallon mittakaavassa tehokkaasti ja meillä on mittavaa osaamista luonnonvarojen ja erityisesti uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämisessä.
Suuri ongelma meillä on ollut luonnonvarojen jatkojalostuksessa ja lopputuotteiden markkinoinnissa, mutta se on oma tarinansa.
Nykymuotoinen metsäteollisuus on nyt haastavassa tilanteessa. Paperintuotanto oli pitkään Suomen syömähammas, mutta kun digitaalisuus lisääntyy ja paperin kulutus vähenee, ongelmat ovat lisääntyneet. Hetken aikaa siirtyminen paperista kartonkiin näytti tarjoavan uuden reitin, mutta nyt myös kartonkimarkkina alkaa olla täynnä.
Suomalainen metsänkasvatus tähtää tukkipuun kasvattamiseen, koska siitä metsänomistaja saa parhaan hinnan. Moni metsätaloutta arvosteleva pitää Suomea kuitenkin sellumaana ja väittää, että metsäteollisuus tietoisesti ohjaa metsätaloutta halvan kuidun tuottamiseen. Itse en ole tavannut metsänomistajaa, joka tietoisesti pyrkisi maksimoimaan kuitupuun määrän tukkipuun kustannuksella. Kuitupuun kasvatus on vain välttämätöntä, jotta myöhemmin saadaan tukkia.
Metsäteollisuuden suuri haaste onkin kehittää jotain uutta. Yhtä suurta ratkaisua ei löydy, vaan kasvu pitää hakea pienemmistä puroista. Suomessa on kehitetty jo biopolttoaineita, erilaisia puusta valmistettavia muovia ja metallia korvaavia tuotteita ja jopa lääketeollisuuden raaka-aineita, mutta tämä ei vielä riitä. Rajallisista luonnonvaroista on saatava jatkossa enemmän irti ja ennen kaikkea siten, että tuotteet korvaavat uusiutumattomia luonnonvaroja.
Metsän kasvusta kehitys ei meillä jää kiinni. Puuta meillä riittää, mutta riittääkö osaamista?
päätoimittaja
Ensi kevät mittaa markkinoiden toimintaa
Kaikki ennusmerkit sille, että ensi keväänä kylvetään ennätysvähän perinteisiä kevätviljoja (ohraa, kauraa ja kevätvehnää) ovat ilmassa. Hintanäkymä ensi syksylle on heikko ja kotimaan viljavarastoissa on jo valmiina lähes 60 prosenttia ensi vuonna käytettävästä viljasta.
Muiden viljelykasvien tuotantosopimukset (sokerijuurikas, öljykasvit, kumina, öljyhamppu) ovat täyttyneet vauhdilla ja ainakin viljelijöiden puheissa moni aikoo laittaa maksimialat tukijärjestelmän mahdollistamia ei-puitavia kasveja.
Toistaiseksi kaikki on vain puhetta, sillä vasta ensi kevään kylvöjen jälkeen näemme todellisen tilanteen ja se voi olla varsin erilainen. Tässä onkin markkinoiden toiminnan kannalta suurin ongelma. Jokainen viljelijä pyrkii osaoptimoimaan tilannetta ja kenelläkään viljakaupan osapuolista ei ole selkeää näkymää siihen, mitä tapahtuu.
Jotta markkina toimisi paremmin, viljaa markkinoille tuottavien viljelijöiden olisi järjestäydyttävä huomattavasti nykyistä paremmin. Tuottajaorganisaatiot antavat tähän mahdollisuuden. Niiden avulla voitaisiin tuotantosopimusten avulla varmistaa se, kuinka paljon kylvetään ja mitä kylvetään. Tämä mahdollistaisi viljamarkkinoiden nykyistä paremman läpinäkyvyyden, paremman hinta- ja markkinatiedon ja toisi pitempiaikaista vakautta markkinaan. Tuotettaisiin sovittu määrä sovittuun hintaan ja toimitukset tapahtuisivat sovittuun aikaan.
Moni pitää tätä mahdottomana ajatuksena, koska esimerkiksi vuosittaiset satovaihtelut ovat isoja. Jokainen sopimusosapuoli markkinoilla kuitenkin tietää tämän ja samaa vaihtelua on ollut aina. Tuotannon vaihteluihin on pakko sopeutua ja siksi sopimustuotanto ei voi koskaan kattaa koko satoa, mutta melko suurella todennäköisyydellä sopimustuotannon alaista tuotantoa voisi olla noin puolet keskimääräisestä sadosta.
Yksi hyvin selkeä asia tuottajaorganisaatioiden puolesta on se, että nykyistä menoa on kokeiltu koko EU-aika ja lopputuleman näkee jokainen. Tuskin tuottajaorganisaatiot tilannetta ainakaan huonommaksi vievät.
KM:n toimitus toivottaa lukijoilleen ja yhteistyökumppaneilleen hyvää
joulua ja menestyksekästä vuotta 2026!