Jo kohtuullinen viljasato saa hinnat putoamaan
Luonnonvarakeskus ennakoi kuluvan kauden viljasadon nousevan 3,3 miljardiin kiloon. Tämä vastaa viimeisen kymmenen vuoden keskiarvoa. Kun koko EU:ssa viljasadon uskotaan asettuvan pitkän aikavälin keskiarvon lähelle, on viljamarkkinoilla jo nyt ahdasta.
Maatilat myös tyhjensivät varastojaan uutta satoa varten juuri ennen puinteja, joten viljaa tuli kotimaan markkinoille poikkeuksellisen paljon kesä/heinäkuussa.
Tämä heijastui suoraan viljan hintoihin, jotka laskivat vauhdilla puintikauden alkaessa. Kaurasadon arvioidaan olevan noin 1,26 miljardia kiloa eli neljänneksen enemmän kuin viime vuonna. Kaurasta on kuitenkin tehty paljon hintasopimuksia, joten hinnan romahdus vaikuttaa vain siihen osaan satoa, josta ei ole sopimusta. Selvää on, että kauran vientitarve on iso ja jollei varastoja saada vietyä, on tulevan kauden kauran hinta selvästi alhaisempi.
Kaikkien rehuviljojen hinnat ovat tippuneet voimakkaasti, mutta myös leipäviljan hinnat laskivat selvästi, joten tulevan kasvukauden viljamarkkina näyttää jo nyt vaikealta.
Kesän sääolot altistivat kaikkia viljoja homeille ja kun viljojen hometoksiinisuusrajat ovat kiristyneet, on tulossa myös ikäviä yllätyksiä viljan laadun kanssa.
Tilanne on ollut jo pitkään sama eli jos Suomeen tulee edes kohtuullinen viljasato, hinnat tipahtavat alle EU:n keskihinnan. Viljanviljelyn kannattavuus on nyt heikoimmillaan koko EU-aikana, kun tuet ja hinnat ovat tippuneet ja kustannukset, erityisesti lannoitteet ja polttonesteet, ovat kalliita.
Helppoa ratkaisua tilanteeseen ei ole, mutta tulevan kauden kylvöissä kannattaa miettiä kaikkia muita mahdollisuuksia kuin viljaa.
Tukipolitiikka mahdollistaa erilaisia ”hömppäheiniä”, mutta niihinkin varatut kokonaissummat rajoittavat niiden viljelyä. Öljykasvit ja muut erikoiskasvit voivat hieman helpottaa tilannetta, mutta niissäkin on omat rajoitteensa tilan sijainnin ja peltojen maalajin suhteen.
2025 saattaisi olla juuri oikea vuosi peltojen kunnostukseen ja tarvittaessa vaikka kesannointiin.
päätoimittaja
Maatalousinvestointien mittarit saatava kohdalleen
Valtiontalouden tarkastusvirasto on arvioinut maatalouden investointitukien kohdistumista ja vaikutusta. Tulokset ovat osin hätkähdyttäviä.
Investoivat tilat ovat jo valmiiksi kannattavia ja usein investoivien tilojen kannattavuus vain paranee investoimalla.
Käytännössä kaikki investoivat tilat saavat investointitukia, joten investointituen todellista vaikutusta on mahdotonta mitata, koska vertailukohta puuttuu. Maatalouden investointitukia myönnetään entistä pienemmälle ryhmälle, joka investoi tiheämmin ja tekee keskimääräistä suurempia investointeja. Osakeyhtiömuotoisille hakijoille myönnetään yli kolmannes tuista, vaikka niiden lukumääräinen osuus kaikista maatiloista on vain kolme prosenttia, virasto laskee.
Viraston mukaan käytettävissä olevilla tiedoilla ei pystytä luotettavasti arvioimaan sitä, miten investointituki vaikuttaa investointeihin ja maatilojen kannattavuuteen. Tarkastuksessa havaittiin kuitenkin pienellä aineistolla, että investoinnilla on selkeä yhteys myös maatilan tulevaan kannattavuuteen.
Virasto ryöpyttää varsin kovin sanoin nykyistä maatalouden tilastointitapaa ja talouden seurantatapaa. ”Maatalouden tilastointi ja talouden seuraaminen perustuvat edelleen perheviljelyajatteluun, pieneen maataloustuotannon yksikkökokoon ja siihen liittyvään toimintamuotoon. Tilastointi ei vastaa nykypäivän tarpeita, ja esimerkiksi tilakokoluokitus ei riittävästi huomioi yhä suurempia tiloja”, virasto toteaa.
Tarkastuksen perusteella maatalouden rakenteesta ja taloudesta tarvittaisiin nykyistä parempaa tietoa. Tarkastusvirasto suosittelee, että valtioneuvoston ja maa- ja metsätalousministeriö huomioivat maatalouden erilaistumiskehityksen ja jatkavien tilojen muutoksen muun yritystoiminnan kaltaiseksi suunnitellessaan maatalouspolitiikkaa ja investointitukia sekä turvatessaan ruuantuotantoa.