Kohti omavaraisempaa EU-aikakautta

Kesäkuun toisen viikonlopun Euroopan parlamentin vaalien myötä Euroopan Unioni asettautuu uuteen kauteen ja uudenlaiseen aikakauteen. Parlamenttiin valittiin kaikkiaan 720 eurooppalaista edustajaa, joista suomalaisia meppejä on 15. Brysselissä vaalitaistoon herättiin jo reilu vuosi sitten, kun kaksi vihreän kehityksen ohjelman kiisteltyimmistä esityksistä oli parlamentin käsittelyssä. Kasvinsuojeluaineiden vähentämistavoitteet ja luonnon ennallistamisen lainsäädäntö saivat poikkeuksellista huomiota. Vihreän siirtymän epäoikeudenmukaisuuden piirteet sekä jäsenmaiden paikallisten olosuhteiden sivuuttaminen kulminoitui erityisesti näihin kahteen äärimmäiseen esitykseen. Viljelijöiden pitkään muhinut tyytymättömyys ja turhautuminen johti viljelijöiden mielenosoituksiin ympäri Eurooppaa, jolloin viimeistään tilatason hätä nousi myös yleisempään ymmärrykseen. Heikko kannattavuus, syyllistävä ilmapiiri sekä raskas hallinnollinen taakka eivät houkuttele nuoria viljelijöitä alalle ja näin myös Euroopan ruokaturvan tulevaisuus on uhattuna.

Monissa vaalikampanjoissa viljelijöiden pärjääminen, kannattavuuden parantaminen ja eurooppalainen ruokaturva nousikin yhdeksi kärkiteemaksi. Vaalien tuloksessa näkyy, että vuoteen 2019 verrattuna vihervasemmiston hurjan nousun ja vihreän aallon jälkeen parlamentti on ottanut askeleita oikealle. Vaalien alla odotettiin äärioikeiston hurjaa voittokulkua, siitä antoivat viitteitä myös kansalliset vaalitulokset jo aiemmin mm. Hollannissa ja Saksassa. Eurovaalien tulos ei kuitenkaan ole niin laitaoikeistovoittoinen kuin ennustettiin. Populististen, kansallismielisten, EU-kriittisten ja jopa venäjämielisten puolueiden nousu olisi ollut katastrofi Ukrainan tukemisen ja unionin tulevaisuuden näkökulmasta. Tähän maailmanaikaan, sodan jatkuessa Ukrainassa, Yhdysvaltojen vaaleja odottaessa ja Kiinan kasvattaessa muskeleitaan, Euroopan unionin on pysyttävä toimintakykyisenä sovittelijana maailman napojen puristuksessa. Euroopan on nostettava omaa kilpailukykyään ja noustava omavaraisuudessa omille jaloilleen.

Parlamentin alkaessa järjestäytymään edessä on tiukat neuvottelut valiokuntapaikoista ryhmien välillä ja myös niiden sisällä. Vaikka vihreän siirtymän laajimmat paketit on nyt EU-pöydissä saatettu valmiiksi ja kansallinen toimeenpano alkaa, vihreän siirtymän agenda jatkuu tähtäimenä viisi vuotta sitten asetettu tavoite hiilineutraalista Euroopasta vuonna 2050. Tulevalla viisivuotiskaudella työpöydälle nousee isoja ja painavia kokonaisuuksia. EU:n vuodesta 2028 käynnistyvän monivuotinen budjetti ohjelmineen tulee neuvoteltavaksi jo vuoden 2025 aikana. Ohjelmista painavimmat maa- ja metsätaloussektorille ovat yhteisen maatalouspolitiikan lainsäädäntö sekä aluekehityksen tavoitteet ja lainsäädäntö. Lisäksi ilmastopolitiikan vuoden 2040 kunnianhimoisia välitavoitteita aletaan vähitellen sorvaamaan. Vaalikampanjoissa tehdyt lupaukset tulevat siis konkretisoitumaan piankin.

Myös jokaisella mepillä on edessään työsarka, jolle on äänestäjiltä saatu mandaatti. Oma ja yleinenkin arvio on, että eurovaalien tulos olisi maatalouden kannalta suotuisampi kuin edellinen kausi. Ymmärrystä ja toivottavasti myös tahtotilaa viljelijän hallinnollisen taakan purkamiselle ja markkina-aseman vahvistamiselle löytyy. On kuitenkin hyvä muistaa populistisia lupauksia antaneiden ryhmien osalta se, että mikäli lupaus vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, se yleensä on sitä. Vaarana tulevissa neuvotteluissa onkin, että kun kompromissia ruvetaan sorvaamaan, haluja oikeiston väkevistä vaalilupauksista joustamiselle ei ole tai kokonaisuuden ymmärtämisen sijaan tarraudutaan yksityiskohtiin ja sillä tavoin vaikeutetaan päätöksentekoa. Euroopan parlamentissa on tärkeintä löytää esityksille mahdollisimman laaja tuki; näin ollen täydellisen kompromissi on sellainen, mikä ei tyydytä kaikilta osin ketään, mutta sen kanssa voidaan elää.

Onkin mielenkiintoista seurata, millaista politiikkaa komissiosta, jolla on unionissa lakialoitteen tekemisen yksinvalta, tullaan sorvaamaan ilmapiirin ja valtasuhteiden muututtua piirun verran enemmän oikealle, mikä tarkoittaisi ilmastonäkökulman rinnalle nostettavia talouden ja ihmisen pärjäämisen näkökulmien vahvistamista. Todennäköisestä Ursula von der Leyenin johtamasta toisesta komission kokoonpanosta voi tulla asenteeltaan hyvin erilainen aiempaan verrattuna. Eri maiden hallitukset nimeävät omia kärkiehdokkaitaan ehdolle komissaarien virkaan tilanteessa, missä viime vuosina valta on monessa EU-maassa vaihtunut. Komission antamat esitykset eivät kuitenkaan raukea, vaan neuvottelut jatkuvat. Esimerkiksi viimeisimmät maa- ja metsätaloutta koskevat komission esitykset eläinten kuljetuksista tai metsien monitoroinnista pysyvät sellaisenaan ja parlamentti aloittaa niitä työstämään järjestäydyttyään. Myös ennallistamisasetuksen neuvottelut jatkuvat aikalisän jälkeen.

Euroopan unioni on sitoutunut tavoittelemaan 2050 hiilineutraaliutta ja tähän olemme yhdessä sitoutuneet, mutta toivon vaalituloksen tuovan tulevaan päätöksen tekoon järkevyyttä. Kansalliset olosuhteet on otettava huomioon, teknologianeutraalius ymmärrettävä ja kokonaiskestävyys ympäristön, talouden ja sosiaalisten näkökulmien osalta otettava vahvemmin huomioon. Viljelijöiden toimeentuloa on vahvistettava, ja siksi epäterveiden kauppatapojen ehkäisyä on jatkettava. Myös yhteisen maatalouspolitiikan rahoitusta on puolustettava, vaikka sitä suurimpana budjetin osana taatusti haastetaan mm. puolustusteollisuuden kasvattamisen takia. Tuleva komission puheenjohtaja, yhdessä tulevan maatalouskomissaarin kanssa, on otettava eurooppalainen huoltovarmuus ja ruokaturva tosissaan ja näin kannustamaan myös nuoria alalle. ◻