Ennallistamisen monet kasvot

Vuonna 2020 julkaistu Euroopan unionin biodiversiteettistrategia asetti kovan tavoitteen: vuoteen 2030 mennessä Euroopan luonto on elpymässä ja vuoteen 2050 mennessä kaikki maailman ekosysteemit pitäisi olla ennallistettuja, selviytymiskykyisiä ja asianmukaisesti suojeltuja. Tavoitteen saavuttamiseksi Euroopan komissio julkaisi lakialoitteen luonnon ennallistamisesta. Aloite asettaa laillisesti sitovat tavoitteet luonnon ennallistamistoimille vuoteen 2050 välitavoitteineen. Ennallistamistoimet koskevat maa- ja metsätaloutta, sisävesi- ja meriekosysteemejä sekä kaupunkiekosysteemejä.

Asia on poikkeuksellisen merkittävä Suomelle, sillä yli kolme neljäsosaa pinta-alastamme on metsää, sisävesien ja rannikkoalueiden osuus on suuri, unohtamatta jo valmiiksi metsäisiä kaupunkialueita ja EU-alueen pohjoisinta maatalousvyöhykettä laajoine turvealueineen. Mittava esitys läpileikkaa koko yhteiskuntaa. Ennallistamisasetusta voidaan pitää jatkumona lintu- ja luontodirektiiveille, joita on toteutettu jäsenmaissa jo kolmekymmentä vuotta. Komissio on todennut, että direktiiveistä huolimatta luontokato jatkuu ja tiukempia toimia tarvitaan.

Lähtökohtaisesti toimia luonnon monimuotoisuuden parantamiseksi tarvitaan, sitä itsekin kannatan, mutta tämän ennallistamisasetuksen yksityiskohdissa on vakavia puutteita. Ensinnäkin Euroopan komission lähtökohta, että kaikki jäsenmaat ja niiden luonto laitettaisiin yhteen muottiin, on nurinkurinen. Esimerkiksi metsäekosysteemien parantamisen osalta kuusi pakollista ja ennalta määriteltyä indikaattoria asettaa jäsenmaat erilaiseen tilanteeseen metsien osalta, sillä jäsenmaasta riippuen haasteet ovat erilaiset. Toinen merkittävä maatalousvaliokunnan toimivaltaan kuulunut kysymys on maatalousekosysteemit. Kolme pakollista seurattavaa indikaattoria ovat ristiriidassa yhteisen maatalouspolitiikan indikaattorien kanssa, mikä tarkoittaa, että päällekkäisiä toimia tulisi väistämättä. Sen lisäksi komission esittämät tavoitteet turvemaiden ennallistamisesta ja erityisesti sitova vettämisen vaade osuu voimakkaasti vain muutamaan jäsenmaahan.

Ennallistaminen on syystäkin aiheuttanut kuohuntaa. Suomi oli ensimmäisiä jäsenmaita, jossa esitys nostettiin eduskunnan tasolla keskusteluun ja myöhemmin myös muut jäsenmaat ja Euroopan parlamentti heräsi. Toimin itse asetuksen ainoana pohjoismaalaisena neuvottelijana maatalousvaliokunnasta käsin. Parlamentissa käsittelystä vastaavat ympäristö-, maatalous- ja kalatalousvaliokunnat. Parlamentti ja poliittiset ryhmät ovat jakautuneet voimakkaasti kahteen leiriin ja se tekee lopputuloksen arvioimisesta haastavaa. Sekä maatalous- että kalatalousvaliokunta esittivät tahoillaan komission esityksen hylkäämistä.

Lakiehdotuksen mahdollinen hylkääminen parlamentissa on saanut komission varpailleen. Nykyisen komission lippulaivaohjelman, vihreän siirtymän, lakipaketeissa etenkin ilmastokomissaari Frans Timmermansin paineet ovat käsin kosketeltavissa. Jo aiemmin komission äärimmäisyyksiin menneet lakiesitykset ovat koetelleet jäsenmaiden ja EU-kansalaisten ymmärrystä ja oikeustajua ja herättäneet voimakasta vastustusta. Ennallistamisasetuksesta näyttääkin tulleen se kamelin selän katkaiseva viimeinen korsi.

EU-toimielinten välillä on aina ollut kirjoittamattomia sääntöjä, joita erityisesti ennallistamisneuvotteluiden aikana on rikottu ja rajoja ylitetty. Enää neuvotteluissa ei ole kyse vain lainsäädännön sisällöstä ja vaikutuksista, vaan arveluttavista menettelytavoista ja poliittisesta arvovallasta. Timmermansin kabinetista on tavoista poiketen lähestytty neuvotteluissa keskeisessä roolissa olevia meppejä henkilökohtaisesti, ja itsekin sain vieraakseni uhittelevaan sävyyn käyttäytyneen komissaarin oikean käden ennen maatalousvaliokunnan äänestystä.

On hyvä muistaa, että parlamentin käsittely on edelleen kesken ja lopputuloksia neuvotteluista odotetaan heinäkuun täysistunnossa. Jos kävisi niin, että hylkäämiselle ei löytyisi parlamentissa enemmistöä, on huolehdittava siitä, että maatalousvaliokunnassa neuvotteleman ja kannatusta saaneet muutosehdotukset saavat enemmistön tuen täysistunnossa.

Prosessi ei kuitenkaan lopu täysistuntoäänestykseen, vaan sen jälkeen alkavat kolmikantaneuvottelut eli trilogit, missä lainsäädännön lopulliset muodot hiotaan komission, parlamentin ja jäsenmaiden neuvoston välillä. Vaikuttamisen ja vahtimisen paikkoja riittää siis niin meille parlamentin jäsenille kuin sidosryhmille.

Valitettavasti ennallistamisasetus ei ole ainoa luonnonvaroihin ja erityisesti metsiin vaikuttava esitys. Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tuomat asetukset metsäkadosta, uusiutuvasta energiasta, taksonomiasta sekä vielä julkaisematon ehdotus EU:n maaperälaista haastavat luonnonvarojen asemaa ja biotalouden mahdollisuuksia. Samalla pyritään luomaan kannusteita hiilenpoistosertifikaatteja ja metsien monitorointia koskevissa ehdotuksissa, joissa niissäkin riittää vahdittavaa.

Siiloutuneen politiikanteon sijaan tarvitsemme nyt enemmän kuin koskaan laajaa kokonaisnäkemystä ja vaikutustenarviointia. Jo nyt on vaikutettava koko Suomen voimin niin, että maatalous ja metsät nostetaan arvoiselleen paikalle osaksi EU:n huoltovarmuutta ja kestävää kehitystä seuraavan komission työohjelmassa. ◻