Puimurikauppa uusiin pohjalukemiin

Viljan heikko hinta ja tilarakenteen muutos ovat supistaneet puimurien kauppaa jo kolmen kauden ajan. Kaudelle 2016–2017 tehtiin taas uusi pohjalukema. Uusia puimureita myytiin 136 kappaletta. Tämä oli jo kolmas peräkkäinen kausi, jolloin määrä jäi alle 200 kappaleen, jota voidaan pitää puimurikannan uudistumisen ja puintikapasiteetin kannalta kestävänä määränä. Syksyn heikot korjuuolot pistivät monen viljelijän miettimään puimurihankintaa, mutta kaupan piristyminen vaatii viljan hinnan nousua.

Puimurikaupan 10 viimeisintä vuotta ovat heijastelleet varsin suoraan viljamarkkinoiden tilannetta. Hyvien satojen ja hieman parempien tuottajahintojen jälkeen puimurikauppa kasvaa. Viimeksi tällaiset isot loikat tulivat kaudella 2007–2008 ja 2011–2012. Kolme viimeisintä kautta ovat kuitenkin olleet varsin mollivoittoisia, sillä myyntimäärät ovat pudonneet joka vuosi ja kaudella 2016–2017 myytiin enää 136 uutta puimuria.

Kappalemääräinen myynti ei kuitenkaan kerro kaikkea, sillä myytyjen puimurien koko on kasvanut merkittävästi, joten myydyssä puintikapasiteetissa pudotus ei ole yhtä kova kuin kappalemäärissä. Tilastoista ei löydy suoria tietoja puimurien teholuokista eivätkä kauppiaat halua paljastaa tarkkoja mallikohtaisia tietoja. Kaikki kuitenkin myöntävät, että suunta on menossa koko ajan tehokkaampiin puimureihin.

Riittääkö nykyinen puimurimäärä?

Voimakkaasti supistunut puimurikauppa aiheuttaa keskustelua siitä, kuinka kauan korjuukapasiteettia pystytään ylläpitämään nykyisillä myyntimäärillä. Nyrkkisääntönä on pidetty 200 uutta puimuria vuodessa, jolloin 25 vuoden kiertoajalla ja noin miljoonan hehtaarin vuotuisella puintialalla jokaisella puimurilla pitäisi puida vuosittain 200 hehtaaria.

Suomessa käytössä olevien puimureiden kokonaiskapasiteettia on vaikea laskea täsmällisesti. Teknistä kapasiteettia voi arvioida sen mukaan, kuinka paljon puimureita on käytössä, mutta senkin luvun saaminen on vaikeaa, sillä puimurit eivät ole rekisterissä. Myyntitilastotkin ovat ongelmallisia, sillä vuosituhannen vaihteessa hieman epämääräisten EU-vaatimusten takia myyntitietoja ei tilastoitu virallisesti. KM:llä on kuitenkin vuosittaisien markkinakatsauksien ansiosta varsin kattavat tilastot edellisien vuosikymmenien puimurikaupasta.

Kapasiteetin laskentaa vaikeuttaa vielä se, ettei käytöstä poistuneiden puimurien määrää tiedä kukaan.

Puimurin teknistä käyttöikää on vaikea määritellä, sillä Suomessa useimpiin puimureihin tulee vähän käyttötunteja vuodessa. Kohlinpuimurien perustekniikka on pysynyt samana jo puolen vuosisadan verran, joten jos vanha kone on kunnossa, se pui siinä missä uudempikin.

Suurin kestävyysongelma on ruoste ja toisaalta tekniset ominaisuudet saattavat siirtää osan koneista purkaamolle. Hytitön, mekaanisella voimansiirrolla ja kapealla leikkuupöydällä oleva puimuri ei nauti nuorempien viljelijäsukupolvien suosiota. Peruslähtökohtana voisi pitää 25 vuoden käyttöikää. Selvää on, että paljon tätäkin vanhempia puimureita on joka syksy Suomen pelloilla, mutta niiden korjuualat jäävät varsin pieniksi.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti: Pentti Törmä
Kuva: Raimo Lietsala