Viljamarkkinoiden ylitarjonta jatkuu

Syksyn puinnit ovat jo melko pitkällä, vaikka syyskuun puolivälin sadejakso keskeytti puinnit. Viljakaupan ennakkotietojen mukaan viljojen laatu on ollut hyvä ja kokonaissato noussee ennusteiden mukaisesti yli 3,5 miljardin kilon. Tämä määrä viljaa merkitsee Suomessa väistämättä isoa vientitarvetta. Kun tilanne on Euroopassa ja globaalistikin lähes sama, on viljamarkkinoilla selvä ylitarjontatilanne ja hinnat sen mukaiset.

Vaikka Suomen keskisadot viljoissa junnaavat paikoillaan, on tilojen välinen vaihtelu kasvanut. Isot ja tehokkaat tilat eivät tyydy Suomen keskisatoihin, vaan tavoittelevat joka kasvukausi selvästi keskivertoa parempaa satoa. Toisessa ääripäässä mennään minimipanoksin ja sadot ovat heikkoja.

KM Ruutukisassa saatiin yli 11 000 kilon ruutusatoja ja maatiloilla 6–8 tonnin hehtaarisadot ovat varsinkin syysviljoilla jo arkipäivää. Kun parhaat pellot ja tuotanto keskittyvät tehokkaille tiloille, ei viljantuotannon kokonaismäärän laskulle ole perusteita, mieluummin jopa päinvastoin. Viljojen ylituotantotilanne jatkuu, jollei jotain tehdä.

Moni ehdottaa ratkaisuksi entistä isomman peltomäärän siirtämistä ”tuotantoreserviin” erilaisten tukimallien avulla. Jotkut ovat jopa pohtineet erillisen ”tuotantoreservimaatilojen” luokkaa, jossa viljelijä sitoutuisi siirtämään kaikki peltonsa pois tuotannosta, mutta samalla sitoutuisi pitämään ne sellaisessa kunnossa, että ne ovat otettavissa tuotantokäyttöön lyhyellä varoitusajalla. Ilkikurisimmat toki sanovat, että tämä olisi turhaa, koska jo nyt tällaisia tiloja on paljon. Jos ja kun tukijärjestelmä sen mahdollistaa, on selvää, että jotkut viljelijät tätä hyödyntävät.

Jos poliittisilla päätöksillä halutaan rajoittaa tuotantomääriä kaikilla maatiloilla, siihen kyllä löytyy tukipolitiikasta keinoja esimerkiksi pakollisten ja vuosittain lohkolta toisille vaihdettavien viherlannoitusnurmien avulla.

Tällaiset keinot saattavat vaikuttaa houkuttelevilta, mutta käytännössä ne sotivat varsin pahoin yrittäjyyden periaatteita vastaan ja pahimmillaan ne vain vaikeuttavat viljelijöiden taloustilannetta.

Kotieläinpuolella sopimustuotanto on viety jo erittäin pitkälle ja sama lienee edessä myös kasvinviljelypuolella. Sopimustuotannon esteenä pidetään usein Suomen suurta satovaihtelua, mutta niihinkin tilanteisiin löytyy kyllä sopimusteknisiä ratkaisuja.

Hinta on ylivoimaisesti paras kannuste sopimustuotantoon. Jos esimerkiksi herneen ja öljykasvien tuotantoa oikeasti halutaan lisää, kuten jalostava teollisuus ilmoittaa, sen pitää näkyä hinnassa ja sopimustarjonnassa. Jalostava teollisuus tietää varsin tarkasti, kuinka paljon raaka-ainetta se tarvitsee ja miten se toimii, jos viljelijöiden todelliset tuotantomäärät ylittävät tai alittavat sovitun.

Pentti Törmä
päätoimittaja

Maatalouden ahdinko heijastuu konekauppaan

Syksy on jälleen isojen konemessujen aikaa. Tampereen KoneAgria ja Saksan Agritechnica ovat suomalaisittain syksyn tärkeimmät konetapahtumat.

Maatalouden heikko kannattavuustilanne, erityisesti kasvinviljelytilojen tilanne, heijastuu väistämättä konekauppaan. Kun taloustilanteeseen yhdistää vielä maatilojen määrän vähenemisen ja peltojen keskittymisen entistä isommille tiloille, ei ole ihme, että esimerkiksi traktorikaupassa eletään poikkeuksellisen hiljaista aikaa.

Tampereella esimerkiksi isoista traktorimerkeistä ovat paikalla Case IH, John Deere ja New Holland, mutta Claas, Fendt, Massey Ferguson ja Valtra puuttuvat. Maatalouskaupan isoista toimijoista Hankkija, Lantmännen Agro, Agco Suomi ja Turun Konekeskus eivät ole Tampereella. Hankkija on jo myös ilmoittanut, ettei se aio osallistua vuoden 2026 MaatalousKonemessuille Helsingissä eli kotimaan messutarjonta hakee uutta tasapainoa.

Todennäköistä on, että 2030-luvulle siirryttäessä messutarjonta vähenee. Pienenevä ostajajoukko pystytään tavoittamaan muillakin tavoilla.

Maatalouskaupan isot toimijat pystyvät järjestämään omia konetapahtumia toimipisteissään, mutta pienille ja keskisuurille yrityksille messut ovat lähes ainoa tapa tavoittaa suuri joukko asiakkaita kasvotusten. Unohtaa ei pidä myöskään sitä, että messut ovat viljelijöille tärkeä tapahtuma, joka katkaisee arjen puurtamisen ja mahdollistaa tapaamiset muiden viljelijöiden ja alan toimijoiden kanssa. Muodossa tai toisessa konemessuja järjestetään jatkossakin.

 

jk: Tämän lehden liitteenä jaetaan KoneAgria-messujen opas. Tampereella riittää uutta nähtävää, vaikkeivat kaikki maatalouskauppiaat olekaan paikalla.