Myös maatalousyrittäjäjille puhtaat vedet ja ympäristön suojeleminen on tärkeää. Peltojen kipsikäsittelyä kokeillaan nyt Suomen rannikkoalueella Saaristomeren valuma-alueen peltojen ravinnevalumien vähentämisessä, sillä kipsi vähentää fosforin huuhoutumista pelloilta. KIPSI-hankkeen hakuaika on viljelijöille parhaillaan auki toistaiseksi. Tavoitteena on levittää hankekauden loppuun mennessä kipsiä 100 000 hehtaarille. Luomupelloille kierrätyskipsiä ei saa levittää. Omien peltolohkojen sopivuuden kipsikäsittelyyn voi tarkistaa hankkeen karttapalvelusta, joka löytyy ely-keskuksen verkkosivuilta. Kuva on vuonna 2016 alkaneen SAVE-kipsihankkeen tilaisuudesta Liedosta, jossa hanketta esiteltiin medialle.
Kipsi vähentää valumia ja jakaa mielipiteitä
Tutkimuksissa on osoitettu kipsin vähentävän peltojen vesistökuormitusta. Sen käyttöä
on tutkittu vuosia, mutta siihen liittyy edelleen epäluuloja.
◼ Teksti: Katri Ala-Kleemola ◼ Kuvat: Annaleena Ylhäinen
Kipsin levitys pelloille vesiensuojelutarkoituksessa (4 tn/ha) aloitettiin KIPSI-hankkeen puitteissa vuonna 2020. Ensimmäisinä vuosina hankkeen kohdealueena oli Varsinais-Suomi ja Länsi-Uusimaa, mutta viime syksynä hanke laajeni koko Suomen rannikkoalueille.
KIPSI-hanke on ELY-keskuksen hallinnoima hanke, jonka tavoitteena on levittää kipsiä 100 000 hehtaarille rannikon valuma-alueella hankeaikana 2020–2024. Hanketta rahoitetaan ympäristöministeriön Vesiensuojelun tehostamisohjelmasta sekä EU:n elpymisvälineestä. Tiedottamisesta ja viljelyneuvonnasta vastaa ProAgria.
Omien peltolohkojen soveltuvuuden kipsikäsittelyyn voi tarkistaa hankkeen karttapalvelusta. Kartta ei ota kantaa siihen, kannattaako lohkolle levittää kipsiä viljavuustietojen perusteella.
Ei mikään uusi keksintö
Kipsin levitys pelloille ei varsinaisesti ole mikään uusi juttu, ainoastaan sen käyttö vesiensuojelun näkökulmasta on. Kipsi luokitellaan virallisesti maanparannusaineeksi ja sellaisena sitä on käytetty pelloilla jo vuosisatojen ajan.
Kipsiä voi luonnehtia myös lannoitteeksi, jonka korkeasta kalsiumpitoisuudesta (23 %) hyötyy erityisesti peruna. Kalsiumin on myös havaittu vähentävän sokerijuurikkaalla esiintyvää taimipoltetta. Kipsin sisältämä rikki (18 %) puolestaan on etenkin öljykasvien mieleen.
Koska fosforihapon sivutuotteena saatava kipsi sisältää myös pieniä määriä fosforia (0,2 %), se ei sellaisenaan saa valua suoraan vesistöihin, tai sillä itsellään olisi rehevöittävä vaikutus.
Hakuaika auki toistaiseksi koko Suomessa
KIPSI-hankkeen peltojen kipsikäsittelyn hakuaika on viljelijöille parhaillaan auki toistaiseksi.
“Riippuu täysin siitä miten hakemuksia tulee, kauanko haku on tänä vuonna auki eli kuinka pitkään hankerahat riittävät”, kertoo KIPSI-hankkeen projektipäällikkö Minna Kolari Varsinais-Suomen Ely-keskuksesta.
Varsinais-Suomen Saaristomeren valuma-alueella hankkeen tavoitteena on levittää hankekauden loppuun mennessä kipsiä 50 000 hehtaarille. Nyt ollaan noin puolessa välissä. Muualla Suomessa hakemuksia on jätetty noin 40 000 hehtaarin edestä. Tavoitteena on niin ikään 50 000 hehtaarin levitysala.
Kummankin alueen budjetti on noin 15 miljoonaa euroa; Saaristomeren alueella raha on peräisin kansallisesta budjetista, kun taas muualla rannikkoseudulla raha tulee EU:sta. Saaristomeren alueella nykyinen rahoitus riittäisi yli tavoitteenkin, mutta muualla Suomessa ison osan kassasta haukkaa kipsin kuljetuksen logistiikkakustannukset.
“Mikäli tuleva hallitus näkee, että kipsikäsittelyä voitaisiin tukea kansallisesti koko Suomen rannikkoseudulla jatkossakin, voi haku jatkua myös senkin jälkeen, kun 50 000 hehtaarin tavoite on saavutettu, mihin EU-raha riittää tämänhetkisellä kustannustasolla”, Kolari selittää.
Uusi cap hidastaa hakua
Kolarin mukaan moni viljelijä miettii tällä hetkellä uuden tukikauden vaikutuksia oman tilan toimintaan. Kipsistä kuulemma kysellään paljon, mutta moni jää vielä miettimään sen soveltuvuutta osaksi viljelysuunnitelmia ja aikatauluja. Kipsi kun levitetään pääsääntöisesti syksyisin ja se on yksi ylimääräinen osanen syystöihin ja voi viivästyttää kylvöille pääsyä.
Toisaalta tukikauden vaihtuminen voi lisätä kipsin levitykseen soveltuvaa pinta-alaa. Toistaiseksi luomulainsäädäntö rajaa luomutilat pois, sillä luomupelloille ei saa käyttää kierrätyskipsiä, jota hankkeessa käytetään.
“Kipsikelpoisia peltoja voi tulla tänä vuonna lisää, sillä luomutiloja todennäköisesti siirtyy takaisin tavanomaiseen tiukentuvien ehtojen vuoksi”, Kolari arvioi.
Tukikauden vaihtuminen tuo muutoksia myös suojavyöhykkeiden viljelyehtoihin. Tilat, joilla on tällä ohjelmakaudella ollut isoa aloja suojavyöhykkeinä, eivät välttämättä saa enää koko alaa korvauksen piiriin.
Ohjelmakauden vaihtuessa suojavyöhykkeen saa kuitenkin uudistaa ja se olisi jopa suositeltavaa maan rakenteen kannalta. Jos aluetta on viljellyt pitkään nurmena, se voi olla tiivistynyt. Seisova vesi nostaa maaperässä olevaa fosforia pintaan ja kääntääkin vesiensuojelun nimissä perustetun suojavyöhykkeen itse asiassa valumaherkäksi.
“Jos on aikeissa uudistaa suojavyöhykkeitä, sinne kannattaisi levittää nyt kipsiä. Se jatkaisi vaikutusta nurmikauden ajan kasvuston alla.”
Kyse ei ole kiinnostuksen puutteesta
Ohjelmakauden vaihtuminen on aiheuttanut hetkellistä hiipumista kipsin kysyntään, mutta hankkeen varrelle on osunut muitakin vaikeita aikoja. Viime vuosi oli kaikin puolin tiloilla hankala; kallistuneet tuotantopanokset ja menetetyt syysviljat leimasivat kasvukautta eikä innostusta kipsin levitykseen tahtonut löytyä.
Varsinais-Suomen viljelijöiden kiinnostusta kipsin levitykseen puitiin viime syksynä jopa valtamediassa ja keskustelupalstoilla, mutta Kolarin mielestä näkökulma oli aivan väärä. Syyt kipsin levitysinnokkuudelle löytyvät aivan muualta, kuin kiinnostuksen puutteesta.
“Viime vuonna keskityttiin kannattavuuteen ja pärjäämiseen, ei ollut helppo ajankohta miettiä vesiensuojelua. Kyse ei ole siitä, etteivätkö viljelijät olisi kiinnostuneita ympäristön tilasta vaan siitä, ettei se ollut tärkein ajatus juuri siinä hetkessä”, Kolari selittää.
Kolarin mielestä puhtaat vedet ja ympäristön suojeleminen ovat viljelijöille aivan yhtä tärkeitä arvoja kuin muillekin. On kunniakysymys, ettei oma elinkeino tuota tarpeetonta ympäristökuormaa.
“Tärkeintä olisi korostaa nyt sitä, että moni on jo lähtenyt mukaan vesiensuojeluun kipsin avulla. Mukaan toki mahtuu vielä.”
Hankkeesta saa tietoa kesän aikana muun muassa Okra-messuilta sekä Paimiossa järjestettävillä Sokerijuurikkaan Tutkimuskeskuksen 70-vuotispeltopäivillä. Muista hankkeen järjestämistä infotilaisuuuksista tiedotetaan erikseen.
“Teemme paljon myös suorakontaktontia valuma-alueen viljelijöihin.”
Koira haudattuna?
Kipsiä on tutkittu laajalti, mutta siihen liittyy viljelijöiden keskuudessa tiettyjä epäluuloja. Ne liittyvät erityisesti kipsin vaikutuksiin peltomaahan ja sen kasvukuntoon pitkällä aikavälillä.
Kipsi ei sovi kaikille peltolohkoille (kalsium-magnesium-tasapainon vuoksi) ja joskus sen levittäminen on aikataulullisesti tai viljelykierron kannalta hankalaa. Nämä ovat Kolarin mukaan perusteltuja syitä olla ottamatta kipsiä levitykseen, mutta turhien epäluulojen hän toivoisi vähenevän.
“Kipsistä ei ole riskiä kotimaiselle ruuantuotannolle. Viljelijän ei tarvitse pelätä notkahdusta sadoissa tai pellon kasvukunnossa”, hän selittää.
Epäilyjä herättää myös kipsin ja sen levityksen ilmaisuus. Suomalaisessa mielenmaisemassa yleensä ilmainen merkitsee sitä, että asiaan on koira haudattuna. Mielikuvaa ei kohenna se, että hankkeessa käytetään Yaran Siilinjärven tehtaalla fosforihapon valmistuksessa sivutuotteena syntyvää kierrätyskipsiä.
“Jonkin verran kohtaa asennetta, että tässä vain autetaan Yaraa pääsemään eroon jätteistään.”
Hankkeen käyttämä kipsi on kilpailutettu ja rahoitusehdot myös määrittelevät, että käytössä on oltava kierrätettyä materiaalia. Hanke maksaa viljelijälle kipsin, sen levityksen ja rahdin tilalle. Yaralle kipsistä maksetaan 10 euroa tonnilta, mikä Kolarin mukaan uppoaa kipsin seulontaan ja lastaukseen.
“Ei tässä Yaraa rikastuteta, nämäkin eurot jäävät kotimaiseen työhön.”
Kritiikkiä on esitetty myös kipsin kuljetuksesta Siilinjärveltä rannikkoseuduille. Tällä hetkellä kipsi tuodaan rekoissa, kun Saimaan kanava on käyttökiellossa Ukrainan sotatilanteen vuoksi.
Urakoitsija levittää – pistokokeita pelloille
Huolta viljelijöiden keskuudessa aiheuttaa myös kipsin levityksestä mahdollisesti syntyvät vauriot pellon rakenteeseen. Kipsin levityksestä huolehtii aina paikallinen urakoitsija, jonka hanke on kilpailuttanut.
Kolarin mukaan hankkeessa on tietyt standardit, joiden mukaan valvotaan levityskaluston rengaspainetta ja levitysnopeutta. Urakoitsijoilta vaaditaan tietyt kriteerit ja pelloilla käydään tarkistamassa levitysjälkeä pistokoemaisesti.
“Suurin osa kipsistä levitetään syksyisin ja aina löytyy pellosta jokin märkä kohta, mikä aiheuttaa ongelmia. Johtuuko tiivistyminen pellolla levityksestä vai jostain muusta, aina ei osaa sanoa.”
Eri urakoitsijoilla on käytössään erilaisia levityskalustoja, joista hankeeseenkin on saatu vaihtelevaa palautetta. Toisia miellyttävä levityskalusto ei välttämättä olekaan toisen viljelijän mieleen.
“Tänä vuonna sopimuksia urakoitsijoiden kanssa ei ole vielä tehty. Ollaan tietoisia saaduista palautteista ja nämä varmasti huomioidaan uusia sopimuksia tehtäessä”, kertoo Kolari.
“Väkisin ei levitetä”
Kipsistä on annettu myös palautetta, että sen mukana tulisi rikkakasvin siemeniä pelloille. Kolari ei näe tätä todennäköisenä. Hän arvelee ennemminkin levityksen ja sen jälkeisen muokkauksen aiheuttaneen maaperässä jonkin muutoksen, joka on nostanut rikkakasvin valtaan hetkellisesti.
“Kipsi on Yaralla asfalttipinnalla ja sitä koskee tarkat ympäristöluvitukset. Kipsi ei ole maan kanssa missään tekemisissä, joten siellä ei voi olla rikkakasvipankkia.”
Hän myös muistuttaa, että väkisin ei kenenkään pellolle kipsiä tulla levittämään. Siitä voi aina kieltäytyä, jos näyttää siltä, ettei haluakaan levitystä.
Yleensä urakoitsijan kanssa pystyy myös neuvottelemaan sopivasta levitysajankohdasta.
“Kipsiä voidaan levittää keväällä tai syksyllä. Jos kipsiä hakee nyt, tälle vuodelle sitä ei ole silti pakko ottaa. On vielä kaksi vuotta aikaa suunnitella mihin väliin se omalle tilalle sopisi”, Kolari kertoo.
Kipsi on nopea apu, mutta ei yksin riitä
Typpi ja fosfori ovat pääasialliset syypäät vesien rehevöitymiseen. Kipsillä ei ole vaikutusta typpivalumiin, mutta sillä pystytään vaikuttamaan fosforin huuhtoutumiin nopeasti ja viljelijän näkökulmasta helposti ja halvalla.
Tarkkaa tietoa kipsin vaikutuksen kestosta kuormituksen vähentämiseksi ei ole. Nykytiedon perusteella vesistövaikutuksen keston arvellaan olevan noin viitisen vuotta, mutta ajan myötä se laimenee. Pintamaan kemia näyttäisi viljavuustutkimusten perusteella palautuvan miltei entiselleen noin kahdessa vuodessa, mikä saattaisi viitata kipsin ennakoitua nopeampaan hiipumiseen.
Lisää tutkimustietoa kipsin vaikuttavuuden kestosta kuitenkin tarvittaisiin.
Kipsikäsittely ei siis yksistään pysäytä maatalouden ravinnekuormitusta eikä korjaa sen perimmäisiä syitä, mutta siitä voi olla hyvä aloittaa. Jos peltomaiden ravinnekuormitusta halutaan alentaa pysyvästi, tarvitaan pitkäaikaisempia toimenpiteitä, joilla parannetaan muun muassa peltomaan rakennetta ja vesitaloutta.
Yksi vaihtoehtoinen ratkaisu kipsin rinnalle on rakennekalkki. Oikein käytettynä savimailla se parantaa pitkäaikaisesti maan mururakennetta ja vedenläpäisevyyttä, pienentää eroosiota ja vähentää ravinteiden huuhtoutumista. Se toimii siis sekä vesiensuojelukeinona, mutta parantaa myös peltomaan vedenimeytymiskykyä.
Rakennekalkitusta ei tällä hetkellä tueta yhteiskunnallisin varoin samalla tavalla kuin kipsiä, sillä siihen liittyy yksityistä hyötyä. Toisin sanoen viljelijä hyötyy rakennekalkituksesta ympäristönsuojelun lisäksi parantuneen sadonmuodostuksen kautta. ◻
Hankkeessa käytetään Yaran Siilinjärven tehtaalla fosforihapon valmistuksessa sivutuotteena syntyvää kierrätyskipsiä. Hanke maksaa viljelijälle kipsin, sen levityksen ja rahdin tilalle. Kipsin levityksestä huolehtii aina paikallinen urakoitsija.
Suurin osa Tapilan pelloista kipsikäsitelty
Tapilan tilalla Sauvossa kipsiä
on levitetty ensimmäisen kerran syksyllä 2020. Tilan isäntä Petteri Knuutila innostui kipsistä kuultuaan sen käytöstä ja
SAVE-hankkeen tuloksista erilaisissa viljelijätilaisuuksissa.
◼ Teksti ja kuvat: Katri Ala-Kleemola
◼ Omin silmin todistettu tarve vähentää maatalouden vesistöpäästöjä on ollut yksi syy Knuutilan kiinnostukseen hyödyntää kipsiä. Suurin osa tilan vuokrapelloista nimittäin sijaitsee suurimman Saaristomereen laskevan joen, Paimion-joen, varrella. Hän itse asuu Kemiönsaarella ja Saaristomeren kuntoa on tullut seurattua useita vuosia.
“Jokaisen meistä tulisi kantaa vastuu Saaristomeren tilasta. Jos käytettävissä on tutkittuja keinoja vähentää valumia, niitä tulisi käyttää”, Petteri Knuutila pohtii.
Kaiken kaikkiaan Tapilan tilan viljelyssä olevista 400 hehtaarista noin 85 prosenttia on käsitelty nyt kipsillä. Puolet peltopinta-alasta on vuokrattua, mutta se ei ollut este kipsin käytölle.
“Keskustelin tietysti asiasta maanomistajien kanssa ja kaikki suhtautuivat siihen myönteisesti”, Knuutila kertoo.
Kokonaisuudessaan Knuutila on ollut tyytyväinen kipsin levitysprosessiin. Asiointi alueen urakoitsijan kanssa sujui hyvin ja levitysajankohdasta oli helppo sopia. Kipsin levityksen jälkeen Knuutila on muokannut maat ja kylvänyt perään joko syysvehnää tai seuraavana keväänä sokerijuurikasta. Kipsin aiheuttamia kasvustovaikutuksia ei pelloilla ole havaittu.
“Ainakaan mitään negatiivista en ole huomannut. Ehkä maa ei kuorettunut yhtä herkästi seuraavana keväänä. Valumavesi ainakin kirkastui silmin nähden”, Knuutila arvioi.
Knuutila on vahvasti kipsin puolestapuhuja ja suosittelee muitakin viljelijöitä hyödyntämään sitä. Kipsin pääasiallinen tehtävä on fosforin sitominen peltomaahan ilman agronomisia haittoja ja Knuutilan kokemuksen mukaan sen se myös toteuttaa.
“Toisaalta kipsin tuomaa hyötyä voi ajatella myös niin, että sen avulla arvokas hieno pintamaa-aines pystytään pitämään paremmin siellä missä pitääkin eli pellolla sadontuotannossa eikä anneta sen valua vesistöihin”, Knuutila pohtii. ◻
Tapilan tilan viljelyssä olevista 400 hehtaarista jo noin 85 prosenttia on käsitelty kipsillä. Petteri Knuutila on huomannut valumavesien kirkastuneen selvästi kipsikäsitellyillä pelloilla.
Miten kipsi toimii?
◼ Kipsin vaikutuksia peltomaahan, valumiin, vesistöihin ja kasvustoihin on tutkittu useita vuosia. Sen on tutkimuksissa todettu vähentävän peltojen vesistöjä rasittavaa ravinnekuormitusta, sillä käsittelyn ansiosta kiintoaineksen, hiukkasmaisen ja liuenneen fosforin sekä orgaanisen hiilen huuhtouma vähenee.
Kipsin vaikutus perustuu kemiaan. Kun maassa oleva vesi saa kipsin liukenemaan kalsium- ja sulfaatti-ioneiksi, maaperän ionivahvuus kasvaa eli maa suolaantuu. Tämä näkyy viljavuusanalyyseissa johtoluvun kasvuna.
Reaktion ansiosta maahiukkasia ympäröivä vesikehä ohenee ja hiukkaset pääsevät lähemmäs toisiaan ja kykenevät muodostamaan isompia mikromuruja. Kalsium muodostaa maahiukkasten välille myös siltoja. Tämän seurauksena yksittäiset savespartikkelit muodostavat isompia ryhmittymiä eli flokkeja. Nämä isommat partikkelit eivät lähde yhtä herkästi liikkeelle sulamis- ja valumavesien mukana kuin yksittäiset maahiukkaset.
Käytännössä siis pintamaan eroosio vähenee ja sen myötä myös valumavesien sameus.
Kasvaneen ionivahvuuden ansiosta orgaanisen hiilen sitoutuminen maahiukkasiin paranee. Orgaanista hiiltä valuu pelloilta vähemmän myös siksi, ettei pintamaa lähde yhtä helposti liikkeelle.
Kipsin vaikutuksesta fosfori sitoutuu paremmin maahiukkasten ympärille ja vähentää siten ravinteen huuhtoutumista. Kipsillä on vaikutusta sekä liuenneeseen fosforiin että hiukkasmaiseen fosforiin, mutta liuenneeseen fosforiin vaikutus näyttäisi olevan lyhytaikaisempi ja epävarmempi kuin hiukkasmaiseen.
Kipsin vaikutus perustuu kemiaan. Kun maassa oleva vesi saa kipsin liukenemaan kalsium- ja sulfaatti-ioneiksi, maaperän ionivahvuus kasvaa eli maa suolaantuu. Tämä näkyy viljavuusanalyyseissa johtoluvun kasvuna. Pintamaan eroosio vähenee ja sen myötä myös valumavesien sameus. Kasvaneen ionivahvuuden ansiosta orgaanisen hiilen sitoutuminen maahiukkasiin paranee. Kipsi ei sovellu pelloille, joissa on jo valmiiksi magnesiumin tai kaliumin puutetta, sillä kipsi lisää niiden huuhtoutumista. Käsittelyt tulisikin kohdentaa korkean magnesiumpitoisuuksien savipelloille, joilla on puutetta rikistä.
Havaittuja seurauksia ja käyttörajoituksia
Tutkimuksissa on todettu, että kipsikäsittelyllä ei pitäisi olla negatiivisia vaikutuksia peltomaahan tai kasvustoihin, jos kipsiä käytetään sille soveltuville peltolohkoille. Sillä ei ole havaittu haittoja maaperän mikrobiaktiivisuudelle, maan ravinnesuhteille tai kasvien ravinteiden otolle, kun käyttö on maltillista ja kohdistettu savimaille, joissa magnesiumia on runsaasti.
Kipsi ei tutkimusten valossa sovellu pelloille, joissa on jo valmiiksi magnesiumin tai kaliumin puutetta, sillä kipsi lisää niiden huuhtoutumista. Käsittelyt tulisikin kohdentaa korkean magnesiumpitoisuuksien savipelloille, joilla on puutetta rikistä.
Tämän vuoksi oman tilan peltojen viljavuusanalyysit kannattaa käydä huolella läpi ennen kuin suunnittelee kipsin levitystä.
Kipsikäsittelyn jälkeen peltomaan sulfaattivalumien määrä kasvaa, minkä vuoksi kipsiä ei saa käyttää järvien valuma-alueella, sillä se voi lisätä pohja-aineksesta vapautuvan fosforin määrää ja lisätä rehevöitymistä. Sulfaatin vuoksi kipsiä ei tule myöskään käyttää pohjavesialueilla.
Jokien sulfaattipitoisuudet eivät kipsikäsittelyn seurauksesta nouse niin korkeiksi, että siitä muodostuisi ongelmia eliöstölle. Itämeressä puolestaan on luontaisesti niin paljon sulfaattia, ettei peltojen kipsauksella ole vaikutusta pitoisuuksiin.
Kipsillä ei ole kalkitusvaikutusta eikä se happamoita peltomaata. Happamoituminen edellyttäisi, että maahan tulee lisää vetyioneja, mutta niitä ei tule kipsin mukana maaperään. Se ei voi aiheuttaa myöskään maaperän piilohappamoitumista.
Maaperän suolaantuminen puolestaan on edellytys ja seuraus kipsin toiminnalle; sen ansiosta eroosio vähenee ja fosfori sitoutuu maahiukkasiin tiukemmin. Sen sijaan tutkimuksissa ei ole huomattu sillä olevan vaikutusta peltomaan toimintoihin viljelyn kannalta.
Levityksen jälkeen peltomaa tulee muokata, jotta se levittyy tasaisesti ja vaikutus tehostuu. Tämänhetkisen käsityksen mukaan paras vaikutus kipsistä saadaan kevytmuokkauksella.
Luomulainsäädäntö estää kierrätyskipsin käytön luomupelloilla. Kipsiä ei myöskään saa käyttää Natura-kohteilla. KA-K
Lisätietoja kipsistä, KIPSI-hankkeesta ja linkki
kipsihakemukseen:
www.ely-keskus.fi/web/kipsinlevitys
Lähteinä on haastattelujen lisäksi käytetty materiaalia lähteistä: Suomen Ympäristökeskus, Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti, ProAgria, KIPSI-hanke ja SAVE-hanke.
Kipsikäsittely ei vähennä fosforin käyttökelpoisuutta kasveille
◼ Teksti: Annaleena Ylhäinen
◼ Peltojen kipsikäsittely vähentää valuman mukana tulevaa fosforikuormitusta. Mutta heikentääkö se myös fosforin käyttökelpoisuutta kasveille? Tämä askarruttaa monia viljelijöitä. Huoli on tutkimustulosten mukaan turha, kertoo professori Markku Yli-Halla. Kipsi eli kalsiumsulfaatti on suola. Kun lisää suoloja tulee maan ja veden seokseen, se ajaa tasapainoa fosforin pidättymisen suuntaan, eli fosfori pidättyy maahiukkasten pinnalle. Mutta tämä ei vaikuta fosforin sitoutumislujuuteen, vaan kasvi saa sen yhtä helposti kuin ennenkin, Yli-Halla selittää.
Kipsin vaikutuksia tutkittiin Savijoen valuma-aluella. Maanäytteitä otettiin ennen kipsin levitystä ja sen jälkeen, Yli-Halla kertoo. Valtaosa oli savimaita. Kipsikäsittely nosti johtolukua, mutta kahden vuoden päästä luku oli palautunut ennalleen. Rikkipitoisuuden nousu oli dramaattisempi. Luku laski kolmessa vuodessa alkuperäiselle tasolle. Kipsikäsittely parantaa kasvien rikin saantia, Yli-Halla sanoo. Kipsi ei vaikuta pellon pH-lukuun.
Pelloista kerättiin myös kasvinäytteet. Kipsatuilla pelloilla kasvien rikkipitoisuudet olivat suuremmat, muita eroja ei havaittu. ◻
Tutkimusraportti löytyy verkosta: Suomen ympäristökeskuksen raportteja 32/2022, Peltojen kipsikäsittely fosforikuormituksen hallinnassa.