Luonnon tilan parantaminen on hyvä ja kannatettava asia, mutta komission ennallistamisasetus on huonosti valmisteltu ja epäreilu, sanoo europarlamentaarikko Elsi Katainen.

Kukaan ei tiedä, miksi luontoa tulisi ennallistaa juuri vuoden 1952 mukaiseksi, ja mistä tämä vuosiluku on temmattu, Katainen sanoo.

Kataisen mielestä on nurinkurinen ajatus, että luonnon tila olisi ollut kaikkialla Euroopassa nykyistä parempi 70 vuotta sitten. Luonnon monimuotoisuuden edistämisessä pitäisi katsoa tulevaisuuteen eikä satunnaisiin menneisyyden vuosiin.

”Useimmista EU-maista ei löydy dataa luonnon tilasta 1950-luvulta. Vuosi 1992 olisi paljon järkevämpi. Siltä ajalta on jo seurantatietoja”, Katainen sanoo.

EU:n komissio tavoittelee asetuksella luonnon tilan parantamista maa- ja metsäalueilla, vesistöissä sekä kaupungeissa.

Jokaisen jäsenmaan tulisi ennallistaa 20 prosenttia alueitaan vuoteen 2030 mennessä vuoden 1952 tasolle.

”Tämä on juuri tyypillistä EU:ssa, että annetaan yksi vuosiluku ja sama prosenttimäärä kaikille EU-maille riippumatta siitä, kohteleeko vaatimus jäsenmaita eriarvoisesti”, Katainen selittää.

Komission arvion mukaan ennallistamisasetuksen kustannukset ovat vuodessa Suomelle 931 miljoonaa euroa. Suomelle aiheutuisi kolmanneksi eniten kustannuksia Ranskan ja Espanjan jälkeen, bruttokansantuotteeseen suhteutettuna eniten.

Komissio arvioi Suomelle syntyvän vuosittain 9,7 miljardia euroa laskennallisia hyötyjä ekosysteemipalvelujen kasvun myötä. Tähän arvioon Suomen hallitus ei kuitenkaan uskonut.

Timmermansin kabinetista

Ennallistamisasetus on osa EU:n biodiversiteettistrategiaa, jonka tavoitteena on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen.

Asetuksen sisältö tuli komission varapuheenjohtajan, vihreän kehityksen komissaarin Frans Timmermansin kabinetista.

Timmermans on hollantilainen, toisen kauden komissaari, jonka sanotaan käyttävän suurinta valtaa komissiossa.

Hänen kabinettipäällikkönsä on Greenpeace-taustainen Diederik Samsom. Hän on ollut aiemmin Hollannin sosiaalidemokraattisen puolueen Partij van de Arbeidin puheenjohtaja.

Parlamentin toiminta on hyvin läpinäkyvää, mutta komission tai neuvoston ei.

Toisin sanoen kukaan ei tiedä, miten komissio on ennallistamisasetuksen laatinut, ja kenen kynästä se on lähtöisin, Katainen kertoo.

Komission keskusteluja tai komissaarien mielipiteitä ei kerrota julkisuuteen. Europarlamentissa sen sijaan valiokuntien istunnot kuten myös parlamentin täysistunnot kuvataan, ja niitä voi katsella jälkeenpäin.

Ennallistamisasetus iskisi voimakkaasti maa- ja metsätalouteen. Kataisen mukaan vihreä siirtymä hallitsee komission toimintaa, ja käynnissä oleva ruoka- ja energiakriisi jäävät taka-alalle.

”Tarvitsisimme voimakasta maatalouskomissaaria, mutta nykyinen komissaari Janusz Wojciechowski on taustalle vetäytyvä, eikä hänestä ole ollut tukea maatalouskeskuskusteluun.”

Maatalouden ja huoltovarmuuden näkökulma on jäänyt nykykomissiossa heikoksi.

Katainen avainhenkilö

Komission asetusehdotus on ensimmäinen askel. Tämän jälkeen europarlamentti ja jäsenmaiden neuvosto muodostavat kantansa komission esitykseen tahoillaan. Euroopan parlamentti aloittaa ennallistamisasetuksen käsittelyn lähiviikkoina.

Katainen valittiin parlamenttiryhmänsä neuvottelijaksi ennallistamisasetukseen. Hän on maatalousvaliokunnan varapuheenjohtaja, ja toiminut siellä aktiivisesti ja vaikutusvaltaisesti.

Parlamentissa ennallistamisasetusta käsittelevät ympäristö-, maatalous- ja kalastusvaliokunnat.

Aluksi vaadittiin, että ympäristövaliokunta käsittelisi ennallistamisasetuksessa yksin metsäasiat. Marraskuun toisella viikolla selvisi, että myös maatalousvaliokunnalla on neuvotteluvastuita metsäkysymyksissä, Katainen kertoo.

Valiokunnat käsittelevät ennallistamisasetusta ja laativat siihen muutosehdotuksia, ja kirjoittavat mietinnön, joka esitellään parlamentille.

Parlamentin ennallistamisasetuksen esittelijä eli raportööri on espanjalainen, ympäristövaliokunnan varapuheenjohtaja César Luena, jota luonnehditaan äärimmäisen punavihreäksi.

Hän esittelee valiokuntien mietinnön europarlamentille. Esittelijällä on suuri valta, sillä hän johtaa mietinnön valmistelua. Parlamentin täysistunnossa äänestetään siitä, hyväksytäänkö valiokuntien kirjoittama päätöslauselmaehdotus.

Katainen on myös avainroolissa neuvotteluissa, ja tuntuu olevan perillä mistä naruista vedellä ja kenestä löytää liittolaiset asiaan.

”Saamme Espanjasta ja Ranskasta kaverit, sillä heillekin ennallistamisasetus tietäisi suuria kustannuksia.”

Ennallistamisasetuksesta on jo lähtökohtaisesti äärimmäisen vaikeaa laatia edes laihaa kompromissimietintöä, joka menisi parlamentin äänestyksessä läpi, Katainen pohtii.

Kolmikantaneuvottelut edessä

Ennen asetuksen toimeenpanoa, lopullinen lakiteksti hiotaan parlamentin, komission ja neuvoston välisissä kolmikantaneuvotteluissa. Ne ovat epävirallisia kokouksia, joissa yritetään päästä yhteisymmärrykseen.

Parlamentin neuvottelijat käsittelevät keskenään parlamentin kantaa. Kun se saadaan kasaan, esittelijä Luena menee parlamentin kannan kanssa kolmikantaneuvotteluun.

Komissiota neuvotteluissa edustaa sektorikomissaari, eli tässä tapauksessa Timmermans. Neuvostoa edustaa sen jäsenmaan ministeri, joka on sillä kertaa puheenjohtajuusvaiheessa.

Komissio koostuu komissaareista. Neuvosto koostuu jäsenmaiden hallitusten edustajista eli asiaa käsittelevän sektorin ministereistä. Suomella ennallistamista käsittelee ympäristöministeri Maria Ohisalo.

Suomen hallitus ei hyväksy ennallistamisasetusta ilman olennaisia muutoksia. Sama koskee muiden maiden hallituksia.

Kolmikantaneuvottelut tulevat olemaan toisin sanoen pitkät ja vaikeat. Mahdollista onkin, että asian käsittely siirtyy vaalien yli tulevan komission ja parlamentin käsiteltäväksi.

Kun kolmikantaneuvotteluissa päästään yhteisymmärrykseen, saavutettu sopu pitää hyväksyä vielä parlamentin täysistunnossa sekä neuvoston ministerikokouksessa. Mikäli jompikumpi ei hyväksy tekstiä, se palautetaan kolmikantaneuvotteluun toista käsittelyä varten.

Ensimmäiselle ja toiselle käsittelylle parlamentissa ei ole määräaikaa, joten prosessi voi kestää vuosia.

Ennallistamisella tehdään kotimaan politiikkaa

Katainen tyrmää väitteet, ettei Suomi ollut hereillä ennallistamisen kanssa. ”Nyt keskustelu asiasta vasta alkaa europarlamentissa.”

Ennakkovaikuttamista on tehty monella tapaa. Suomi on mukana uudessa, EU:n metsäisten maiden kerhossa Itävallan, Ruotsin ja Slovenian kanssa.

Maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen kertoi kuukausi sitten olleensa mukana perustamassa kerhoa ja allekirjoittaneensa yhteistyösopimuksen.

Kokoomus moitti Suomen hallitusta siitä, ettei se tehnyt Ruotsin tapaan toissijaisuusmuistutusta komissiolle.

Muistutus voidaan tehdä, jos jokin asia ei kuulu unionin yksinomaiseen toimivaltaan.

Kataisen mukaan se on lähinnä ele, jolla ei ole mitään vaikutusta komissioon.

EU-politiikalla tehdään nyt kotimaan politiikkaa, Katainen sanoo. Samalla hän pitää tervetulleena, että keskustelu on aloitettu hyvissä ajoin.

Suomen hallituksen kanta asetusehdotukseen on, ettei se hyväksy ennallistamisasetusta ilman olennaisia muutoksia.

Suomen europarlamentaarikkojen näkemykset asiaan ovat sen sijaan paljon kirjavammat.

Tätä Katainen pitää ongelmallisena. ”Suomella on ollut EU:ssa maine metsäasioiden asiantuntijana, ja meitä on kuunneltu täällä.”

Nyt Suomesta tulee kuitenkin ristiriitaista viestiä EU:hun ja se syö uskottavuutta. Jostain syystä kotimaan politiikassa halutaan romuttaa tämä valtti.

”Suomen pitäisi suoristaa rivinsä tässä asiassa, mikäli haluamme, että meitä kuunnellaan jatkossakin”, Katainen sanoo.

Komission ulostuloihin Katainen kehottaa suhtautumaan tyynen viileästi. Niitä tulee ajatella ikään kuin keskustelunavauksina.

Nykykomissio on vihreämpi kuin aiemmat komissiot. Sitä leimaa valmistelemattomat ja suorastaan hullut esitykset. Ennallistamisasetus on tyyppiesimerkki tästä. ”Komissio antaa taivaita maalailevia esityksiä, joiden ei ole tarkoituskaan mennä sellaisenaan läpi.”

Pohjoismaalaiset eivät ole tottuneet tällaiseen tyyliin, vaan odottavat valmisteltuja ehdotuksia. Tämä on nyt sitä eurooppalaista keskustelukulttuuria. ◻