Herneen oikean kylvötiheyden päättäminen tuntuu arpapeliltä. Liian tiheästä kylvöstä varoitellaan lakoherkkyyden vuoksi. Liian harvassa taas rikkakasvit saattavat päästä valloilleen.

Boreal Kasvinjalostus selvitti optimaalista kylvötiheyttä omilla lajikkeillaan.

”Testasimme kolmea eri kylvömäärää Liedon ja Isonkyrön koekentillä”, kasvinjalostaja Pertti Pärssinen Borealilta kertoo.

Lajikkeina olivat Matilda, Sisu ja Loviisa. Kylvömäärät olivat 70, 100 ja 130 itävää neliölle. Kylvötiheyskoe järjestettiin vuosina 2020 ja 2021. Oletuksena oli, että suurempi kylvömäärä pidentää kasvustoa ja lisää lakoherkkyyttä kuten härkäpavulla helposti tapahtuu.

”Näin ei kuitenkaan käynyt. Kasvustoissa ei ollut pituuseroja.”

Isossakyrössä herne kasvoi pidemmäksi kuin Liedossa, mutta kylvötiheys ei vaikuttanut kasvuston pituuteen.

Tiheässä suurempi sato

Isossakyrössä suurimmat sadot tulivat 130 itävän siemenen kylvömäärällä. Ruutusadot olivat viiden tonnin luokkaa, Pärssinen kertoo.

Lajikkeissa oli kuitenkin eroja. Loviisalla kylvömäärä ei vaikuttanut satoisuuteen, kun taas Matildalla ja Sisulla se vaikutti.

Toiseksi paras sato saatiin 100 siemenen kylvömäärällä. Pienin sato Isossakyrössä tuli 70 kappaleen kylvömäärällä. Harvat kasvustot myös tuleentuivat hitaammin kuin tiheät.

Liedon koekentällä parhaan satotuloksen antoi 100 kappaleen kylvötiheys neliöllä. 70 ja 130 kappaleen kylvötiheyksillä saatiin keskenään samansuuruiset sadot.

Ennakko-oletus oli, että kylvötiheyden tiputtaminen 70 itävään neliöllä parantaa kasvuston pystyssäpysymistä.

Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan tiheämmät kasvustot pysyivät paremmin pystyssä ja eniten lakoa tuli harvimpaan kasvustoon.

Tiheissä kasvustoissa palkoja oli enemmän kuin harvoissa, mutta yksittäiset herneet jäivät pienemmiksi. Biomassan määrä ennustaa myös palkojen ja sitä kautta herneen sadon suuruutta.

Pärssisen mukaan kylvötiheyskokeen satoerot olivat varsin pieniä. Matildan ja Sisun kylvömäärää kannattaa kuitenkin Pohjanmaalla nostaa normaalista 100 kappaleesta hieman ylöspäin. Varsinkin jos käyttää omaa siementä.

Mitä opittiin YENistä?

Herneen sadonmuodostusta selvitettiin viime kesänä myös Kari Alasaaren Astronaute-pellolla Lapualla. Alasaari osallistui herneellä brittiläiseen YEN-satokilpailuun. Viiden hehtaarin hernepellolta punnittiin kahden hehtaarin sato.

Sadonkorjuusta lähetettiin kuivattu näyte ravinneanalyysiin, sekä koko kasvuston biomassanäyte, josta selvitettiin satokomponentteja.

Kylvömäärä oli 80 itävää neliölle, mutta lopullinen tiheys oli tätä harvempi, 60–70 kappaletta neliöllä. Se oli harvimmasta päästä YEN-osallistujien keskuudessa. Brittiviljelijät kylvivät 70–100 kappaletta neliölle. Briteissä 70 kappaletta neliöllä pidetään taloudellisesti optimaalisena tiheytenä.

YEN-aineistosta on opittu, että kasvuston tiheys vaikuttaa sadon määrään. Herneiden määrä neliöllä on tärkein satokomponentti. Kasvuston kyky tuottaa runsaasti siemeniä on siis oleellinen. Kasvuston tiheys vaikuttaa tähän. Harva kasvusto ei pysty tuottamaan yhtä paljon siemeniä kuin tiheä.

Toisaalta Astronautelle suositellaan pienempää kylvömäärää kuin aikaisemmille lajikkeille.

4,6 tonnin hernesato

Alasaaren hernesato oli 4,6 tonnia hehtaarilla (kosteus 15 %). Kilpailun keskiarvo oli 4 tonnia. Suurin sato oli 5,3 ja pienin 1,5 tonnia hehtaarilta.

Alasaaren Astronauten biomassa oli 6,6 tonnia hehtaarilla. Muilla osallistujilla se oli keskimäärin 9 tonnia, parhaimmillaan jopa 14 tonnia.

Korkeutta Alasaaren Astronaute-kasvustolla oli hieman alle metri.

Biomassaa olisi pitänyt saada enemmän. Alasaaren herneellä oli kisan vähiten vettä käytettävissään, joten suurempi kylvötiheys ei olisi todennäköisesti kannattanut.

Alasaaren Astronauten satoindeksi oli kisan korkein: 61 prosenttia maanpäällisestä biomassasta oli sadossa. Keskimääräinen satoindeksi oli 43 prosenttia. Ravinnepuutteita ei ollut. Sadon valkuaispitoisuus oli 23 prosenttia. ◻