Risto Tupi korjasi hehtaarilta 10,4 tonnin KWS Tayo -ruissadon Kokemäellä. Satopotentiaalia olisi ollut säteilyn puolesta 15 tonnin hehtaarisatoon, mutta vesi oli rajoittavana tekijänä. Vuoden aikana sadetta saatiin 385 mm, ja jokainen milli meni sadonmuodostukseen. Satopotentiaalin ja todellisen sadon välinen erotus mittaa resurssitehokkuutta. Suurinta osaa suomalaisista pelloista viljellään vajaakäynnillä. Auringon säteilyn, sadannan, tuotantopanosten käytön, viljelytekniikan ja lajikkeiden puolesta potentiaalia olisi nykyistä suurempiin satoihin. Kuva on otettu korjuupäivänä 20.8.2021.
Risto Tupi korjasi hehtaarilta 10,4 tonnin KWS Tayo -ruissadon Kokemäellä. Satopotentiaalia olisi ollut säteilyn puolesta 15 tonnin hehtaarisatoon, mutta vesi oli rajoittavana tekijänä. Vuoden aikana sadetta saatiin 385 mm, ja jokainen milli meni sadonmuodostukseen. Satopotentiaalin ja todellisen sadon välinen erotus mittaa resurssitehokkuutta. Suurinta osaa suomalaisista pelloista viljellään vajaakäynnillä. Auringon säteilyn, sadannan, tuotantopanosten käytön, viljelytekniikan ja lajikkeiden puolesta potentiaalia olisi nykyistä suurempiin satoihin. Kuva on otettu korjuupäivänä 20.8.2021.

Koko satopotentiaali käyttöön

Brittiläisen YENin tarkoituksena on jäljittää viljelysatojen pullonkauloja ja parantaa resurssitehokkuutta. KM sponsoroi neljän suomalaisen pellon osallistumista satotutkimukseen. Mukana oli kevätohra, kevätvehnä, herne ja hybridiruis. Huhti-toukokuun säteilyenergia jää Suomessa usein käyttämättä, mutta silti meillä olisi potentiaalia yli kymppitonnin kevätviljasatoihin – kunhan se vain osattaisiin hyödyntää.

Teksti: Annaleena Ylhäinen

Kuvat: Annaleena Ylhäinen, Mari Koskela

Suomalaisten ei tarvitse hävetä viljelyään britteihin verrattuna. Potentiaalia suuriin satoihin on meilläkin, kunhan satoa rajoittavat tekijät perataan auki, kommentoivat harjavaltalainen Risto Tupi ja lapualainen Kari Alasaari.

He osallistuivat viime kesänä brittiläisen viljelynkehittämisryhmä YENin satotutkimukseen. Tupilta selvitettiin hybridirukiin, ja Alasaarelta kevätohran, kevätvehnän ja herneen sadonmuodostus.

Alasaaren ja Tupin mielestä kiinnostavinta oli nähdä oman pellon satopotentiaali ja mistä palasista sato muodostuu.

Satokomponenttien yksityiskohtainen laskenta ja esimerkiksi jyvän täyttymisen vaiheiden seuranta oli havainnollistavaa, siinä mentiin jyvän paksuuden ja pituuden vertailuun saakka.

Oli myös valaisevaa tietää, missä Suomessa ollaan hyviä, ja mitkä ovat heikot kohdat, joissa on mahdollisuus parantaa.

Suomen kasvukauden kiivas rytmi kävi myös selväksi. ”Meillä korrenkasvu alkaa kuukautta myöhempään kuin Brittein saarilla, mutta puintiajankohta on lähes sama ja kevätviljoilla jopa aikaisempi”, Tupi kommentoi.

Myös veden rooli kriittisenä tekijänä kaikessa viljelyssä nousi esille jälleen kerran.

Ei pelkästään satokilpailu

YEN (Yield Enhancement Network) jäljittää satovaihteluiden syitä ja satoisuuskehityksen pullonkauloja.

Parhaat sadot palkitaan vuosittain ja niistä otetaan oppia, joten kyseessä on myös satokilpailu.

Mutta ennen kaikkea kysymys on viljelyn kehittämisestä ja satoisuuden parantamisesta. Jokaisen pellon satopotentiaali halutaan ottaa käyttöön, eli napata talteen auringonsäteily, vesi ja annetut ravinteet.

Syysviljat ovat satokilpailussa samassa ryhmässä, mutta kevätohralle ja kauralle on omat sarjansa. Samoin syysrapsit, pavut ja herneet kisaavat erikseen.

Viime kesänä YENiin osallistui 203 viljakasvustoa ja 43 syysrapsia. Suurin osa oli brittejä, mutta mukana oli osallistujia myös muualta Euroopasta.

Viljojen (syys- ja kevätviljat yhteensä) keskisato oli 10,4 tonnia hehtaarilta.

Kolme suurinta satoa otti Tim Lamyman Lincolnshirestä syysvehnällä. Suurin sato oli 15,6 tn/ha ja lajike oli KWS Colosseum. Toiseksi suurin sato (15,2 tn/ha) tuli Champion-lajikkeella ja kolmanneksi suurin (15,1 tn/ha) Theodorella.

Lamyman myös rikkoi syysohran maailmanennätyksen 14,2 tonnin hehtaarisadolla. Lajike oli KWS Tardis.

Syysrapsilla suurimman sadon 6,7 tn/ha sai Mark Stubbs Lincolnshirestä. Lajike oli DeKalbin V367OL.

Suomalaiset pitivät lippua korkealla, sillä Kari Alasaari tuli kevätohrasarjassa toiseksi 8,8 tonnin hehtaarisadolla. Suurimman kevätohrasadon 9 tn/ha sai pohjoisirlantilainen David Matthews.

Kymppitonnin ruissato osina

Risto Tupin KWS Tayo -hybridiruis tuotti 10,4 tonnin hehtaarisadon (15 prosentin peruskosteudessa). Maanpäällistä biomassaa oli 19 tonnia hehtaarilla.

Ruis oli samassa sarjassa syysvehnien kanssa, ja sato oli hyvää keskitasoa.

KWS Tayo oli kisan ainoa ruis, joten on vaikea arvioida suorituksen tasoa muuhun Eurooppaan nähden. Viron satokilpailussa suurin ruissato otettiin KWS Tayolla ja sato oli 10 tn/ha, joten siitä saa käsityksen, kuinka hyvin Tupi onnistui.

YENiin osallistuneille lähetetään raportti, jossa kasvuston satokomponentit ja kasvukausi perataan auki.

Tähkiä oli keskimäärin 900 neliöllä ja tähkissä 38 jyvää. Jyviä oli neliöllä noin 40 000 kappaletta ja tuhannenjyvänpaino oli 26 grammaa.

Tupi lähetti YENin laboratorioon yhden maanäytteen ja neljä kasvustonäytettä kasvukauden eri vaiheissa, kuvasi kasvuston tiheyden ja kirjasi viljelytoimenpiteet. Viljelyhistoria kysyttiin myös.

Sato punnittiin kahden hehtaarin alalta. Sadonkorjuusta lähetettiin kolme näytettä: kuivattu viljanäyte ravinneanalyysiin, tuoreviljanäyte ja koko kasvuston maanpäällisen osan näyte, josta mitattiin biomassa, satoindeksi, tähkylöiden määrä tähkässä, jyväluku ja jyvän pituus, paksuus ja paino.

Ravinteista Tupin pellossa ei ollut pulaa. Fosfori-, kalium- ja magnesiumluvut olivat keskimääräistä suuremmat. Arvoja verrataan toisiin YENiin osallistuneisiin peltoihin.

Typpilannoitusta annettiin 150 kg/ha kolmessa erässä. Kasvustonäytteissä typen määrä oli kohdallaan korrenkasvun ja lippulehtivaiheen aikana. Versoessa typpimäärä oli matala. Samoin tähkän tullessa esiin.

Siinä vaiheessa ilmeisesti kuivuus oli alkanut rajoittaa typen ottoa. Jyvien pieni koko viittaa samaan. Hellekausi alkoi jo ennen juhannusta, ja kuumuus ja kuivuus vaivasivat.

Kasvusto käytti 234 kg/ha typpeä, joten maasta sitä on irronnut 84 kg/ha. Esikasvina ollut syysrapsi oli saanut maksimimäärät typpeä ja fosforia.

Tämä oli paras peltoni, Tupi kertoo.

Lohko on viisi vuotta sitten täydennysojitettu. Ruista ennen pelto jankkuroitiin ja sen jälkeen kylvettiin syysrapsille. Juurilla pitäisi olla optimiolot päästä veteen käsiksi.

Satopotentiaali laskettiin

Pellon satopotentiaali laskettiin käytettävissä olevan veden ja auringonsäteilymäärän avulla.

Fotosynteettisesti aktiivinen säteily (400–700 nm) on energiaa, jonka avulla viherhiukkaset yhteyttävät ja muuttavat hiilidioksidia biomassaksi.

Tupin pelto sai yhteyttämiseen sopivaa säteilyä yhteensä 30 TJ/ha. Tästä noin 25 TJ/ha tuli sulan maan aikaan, jolloin kasvusto pystyy yhteyttämään. Maksimiteholla kasvusto voi tuottaa 1,4 tonnia biomassaa terajoulen säteilymäärällä hehtaaria kohti. Säteilyn puolesta potentiaalia olisi ollut 30 tonnin biomassasatoon.

Kasvusto käyttää vettä noin 200 litraa biomassakilon muodostamiseen, eli noin 20 mm biomassatonnia kohti hehtaarilla. Maalajit varastoivat vettä eri lailla, ja siksi jokaisen pellon maanäytteen vedenpidätyskyky selvitetään. Kunkin pellon pinta- ja pohjamaan tiedot kysytään erikseen.

Tupin pellon arvioitiin kykenevän varastoimaan 235 mm kasville käyttökelpoista vettä puolentoistametrin syvyydellä.

Lähellä on suo, joka pitää pohjavettä saatavilla pitkälle kesään, Tupi kertoo.

Se oli sadon pelastus, sillä koko vuoden sademäärä oli 385 mm. Se riittää 19,5 biomassatonnin hehtaarisatoon, jos jokaisen pisaran saa imuroitua talteen. Huhti-heinäkuun sademäärä oli 145 mm, eli kasvuston käyttämästä vedestä kolmannes tuli sateena ja loput maasta.

Tupin pellossa vesi oli satoa rajoittava tekijä. Ja kun vesi loppuu, samalla pysähtyy myös typen otto kasviin.

Samasta pellon kohdasta eri vaiheissa tehdyt kasvuston ravinneanalyysit olivat käyttökelpoinen tapa monitoroida omia täydennyslannoituksia ja sitä, onko jokin ravinne loppumassa kasvukauden mittaan, Tupi kertoo.

Systemaattinen seuranta helpotti panosten kohdentamista, ja osan ravinteista voi jättää kokonaan antamatta, jos niitä vaikuttaa olevan riittävästi.

Lopulta jyväanalyysi oli hieman ristiriidassa kasvukauden lehtianalyyseihin. Britit pitävät jyvien ravinneanalyysia parhaana keinona mitata kasvinravitsemuksen onnistumista.

Tupi osallistui kisaan rukiilla, josta ei ole juurikaan viitearvoja. Parhaan hyödyn YENiin osallistumisesta saisi syysvehnällä ja syysrapsilla, joista on eniten dataa kerättynä, Tupi pohti jälkeenpäin.

Alasaarella YENin toiseksi suurin ohrasato

Kari Alasaari otti ohrasarjassa toiseksi suurimman ohrasadon, 8,8 tonnia hehtaarilta (15 %), Fandaga-kevätohralla. YENiin osallistuneiden kevätohrien keskisato oli 6,6 tn/ha.

Alasaari kylvi ohransa 12. toukokuuta, joten kunnolla yhteyttämään kasvusto pääsi vasta kesäkuun alussa. Brittein saarilla ohra kylvetään maaliskuussa ja ne yhteyttävät täyttä häkää jo huhtikuussa.

Alasaaren ohra sai kesä-heinäkuun aikana 12 terajoulea fotosynteettisesti aktiivista säteilyä hehtaaria kohti. Se riittää 14,4–16,8 tonnin biomassasadon muodostukseen.

Lähes kaiken kesä-heinäkuun säteilyn Fandaga onkin imuroinut talteen, sillä se tuotti 13 tonnia biomassaa hehtaarilta.

Sadetta tuli huhtikuussa 35 mm, toukokuussa 65 mm, kesäkuussa 40 mm, ja heinäkuussa 35 mm. Tämä tekee yhteensä 175 mm.

Pellon vedenpidätyskyvyksi 1,5 metrin syvyydeltä arvioitiin 163 mm. Yhteenlaskettuna kasvustolla on ollut käytettävissä 338 mm vettä. Tämä riittäisi 16,9 biomassatonnin hehtaarisatoon.

Alasaari antoi 120 kg/ha typpeä kolmessa erässä. Kasvusto on käyttänyt typpeä yhteensä 201 kg/ha, joten maasta on irronnut 81 kg/ha.

Alasaaren ohran kasvurytmi oli brittikisaajiin verrattuna kiivas. Jokainen kehitysvaihe käytiin läpi brittiohria nopeammassa tahdissa.

Kasvukauden kiivaus on syynä siihen, että Suomessa kylvösiemenmäärän on pakko olla suurempi kuin Brittein saarilla. Suomessa kevätohra ei ehdi versoa paria viikkoa pidempään.

Tähkä muodostuu sekin vauhdikkaasti, ja jyvämäärä jää väkisin pienemmäksi kuin lyhyen päivän olosuhteissa.

Runsaasti paistetta

Säteilyenergiaa Suomen kesässä sen sijaan riittää. Se näkyi myös Alasaaren kasvustossa. Siinä oli enemmän biomassaa kuin muilla kevätohrilla, vaikka se oli viimeisenä kylvetty.

Tasainen, peittävä kasvusto hyödyntää paljon valoa ja yhteyttää ilmakehän hiilidioksidia biomassaksi täydellä teholla, kunhan olosuhteet ovat kunnossa.

Alasaari puhuu pelloistaan kuten huippu-urheilijoista tai tuotantolaitoksista. Peruskunto on luotava pohjalle ennen kuin voi ryhtyä hifistelemään.

”Eihän tehtaitakaan pidetä huonossa kunnossa, nurkkia vuotavina ja tuotantoa haaskata huonosti toimivien laitteiden vuoksi. Miksi sitten peltoakaan?”, Alasaari kysyy.

Fandaga-lohkoa on kunnostettu ja hoidettu huolella. Edelliskesänä siinä kasvoi herne, sitä ennen Suomenennätysvehnä, ja sitä ennen KM:n satokisan voittanut ohra.

Alasaarella oli eniten biomassaa ja tähkiä (1 041 kpl) neliöllä, mutta vähiten jyviä (17 kpl) per tähkä. Jyviä neliöllä oli 15 000 kappaletta, ja se oli kisan huippua.

Tähkämäärää on tuosta vaikea enää kasvattaa, mutta tähkään tulisi saada jollain konstilla lisää kokoa.

Jyväluku määräytyy Suomen olosuhteissa hyvin nopean ajanjakson aikana. Jos silloin sattuu viileä sää, jyviä muodostuu runsaasti.

Yksi vaihtoehto olisi etsiä lajikkeita, joissa tähkänkehitys kestää pidempään kuin muilla.

Licamero-kevätvehnällä Alasaari otti 8,6 tonnin ja Astronaute-herneellä 4,6 tonnin hehtaarisadon.

Sääolot selittävät puolet

YENiin osallistuneiden peltojen satovaihtelu on hyvin suurta. Puolet vuosittaisesta vaihtelusta selittyy kasvukauden sääoloilla, kertoi ADASin kasvinviljelyn asiantuntija Roger Sylvester-Bradley YEN:in tulosseminaarissa marraskuussa.

Nämä eivät ole syy-seuraussuhteita vaan kyse on korrelaatioista, jotka näkyvät ADASin lohkotietopankissa, Sylvester-Bradley muistutti.

Tilastoanalyysejä on tehty sekä YENiin osallistuneiden lohkojen tuloksilla, että laajemmalla brittiläisellä aineistolla.

Heti seuraavana satoon vaikuttavana tekijänä tulee viljelijä itse – kuinka hyvässä kasvukunnossa hän pitää peltojaan, miten hän lukee kasvukautta ja ajoittaa toimenpiteet, ja mikä on maatilan viljelyhistoria. Neljännes satovaihtelusta on tilakohtaista.

Maalaji ratkaisee 11 prosenttia sadosta ja esikasvi kuusi prosenttia. Lannoitusvalinnat ja viljelyalue selittävät molemmat vain prosentin verran satovaihtelusta. Lajikkeella ei ole vaikutusta satoisuuteen. ”Kaikki YENiin osallistuneet ovat valinneet moderneja, satoisia lajikkeita”, Sylvester-Bradley selitti. Tilanne voisi olla hyvinkin erilainen, jos mukana olisi myös vanhoja lajikkeita.

Eniten huomiota yleisessä keskustelussa kiinnitetään lajikkeeseen, maalajiin, esikasviin ja lannoitusvalintoihin, vaikka näiden merkitys satovaihtelussa on yhteensä alle 20 prosenttia, Sylvester-Bradley huomautti.

Nykyajan viljelyohjeet ja lajikkeet ovat sellaiset, joilla yleensä pärjää. Huomiota tulisikin kiinnittää enemmän aivan muihin asioihin.

”Minua kiinnostaa maatilojen väliset erot. Mitä hyviä satoja saavilla maatiloilla tehdään toisin kuin heikkojen satojen maatiloilla”, Sylvester-Bradley pohti seminaarissa. Tähän kysymykseen haetaan YENissä vastauksia. Sekä YENissä että KM:n satokilpailussa parhaita satoja vuodesta toiseen ottavat usein samat viljelijät.

Parhaat viljelijät kiinnittävät huomiota yksityiskohtiin. Heidän peltonsa ovat hyvässä kasvukunnossa ja he osaavat hyödyntää pellon satopotentiaalia. He myös lukevat kasvukautta oikein, ja tekevät siihen sopivia viljelypäätöksiä.

Viljelyn jatkuva kehittäminen

YENin yhtenä tarkoituksena on kerätä lohkokohtaista tietoa ja jalkauttaa maanviljelijät maatilakokeiden tekijöiksi.

Sylvester-Bradleyn mukaan YENin tarkoitus on ennen kaikkea mitata kaikkea mahdollista ja hyödyntää tätä tietoa viljelyn kehittämisessä.

YENiin osallistuneiden lohkojen tiedot on talletettu ADASin tietopankkiin hankkeen alusta lähtien ja dataa on kertynyt yli kahdestatuhannesta sadosta.

Tietopankkiin tallennetaan satotietojen lisäksi esimerkiksi viljelytoimenpiteet, lohkotiedot, sääolosuhteet, maaperä- ja kasvustonäytetulokset, tuotantopanokset, auringon säteilymäärät, satokomponentit ja viljelyhistoriat.

Kunkin pellon laskennallinen satopotentiaali kyseisenä kasvukautena selvitetään. Jos saavuttaa 100 prosenttia satopotentiaalista, on osannut ottaa pellosta kaiken irti. Silloin pellon kasvukunnon täytyy olla kunnossa ja viljelytoimenpiteiden on satuttava juuri kohdalleen.

Tietopankin avulla selvitetään ne asiat, jotka ovat tyypillisiä parhaille sadoille ja toisaalta saadaan jäljitettyä ne tekijät, jotka rajoittavat täyden satopotentiaalin saavuttamista.

Tutkimukseen otettiin viime vuonna mukaan ilmastoviisas viljely. Siinä lasketaan viljelyn kasvihuonekaasupäästöjä ja kartoitetaan keinoja, joilla päästöjä voi vähentää ja maaperän hiilimäärää lisätä.

Tietopankin aineistosta voi laskea hiilijalanjäljen myös takautuvasti, sillä jokaisen sadon viljelytoimenpiteet on kirjattu ylös.

YEN-yhteistyöverkostossa on mukana suuri joukko maatalousalan toimijoita – neuvontaa, tutkimusta, tuotantopanosvalmistajia, maatalouskauppoja, laboratorioita ja kasvinjalostajia.

Satotutkimukseen osallistuminen maksaa 400 puntaa peltoa kohti. Kustannuksia tulee lisäksi sadon mittauttamisesta ulkopuolisella, riippumattomalla taholla sekä näytteiden lähettämisen postimaksuista.

www.yen.adas.co.uk

YEN-aineistosta on opittu seuraavaa:

 15 tn/ha satopotentiaali on mahdollista suunnilleen kaikilla pelloilla (ainakin Britanniassa).

 Kiinnitä huomiota yksityiskohtiin!

 Suuret sadot otetaan kasvustoista, joissa on paljon biomassaa. Mutta kortta ei kannata kasvattaa, vaan korren tulisi olla lyhyt ja tähkiä paljon.

 Parhaat syysviljasadot on saatu Britanniassa sellaisina kasvukausina, kun syksy on kuivahko ja kirkas, keväällä on paljon auringonpaistetta ja kesä on viileä.

 Jostain ravinteesta on yleensä aina pulaa, yleensä kasvustot kärsivät fosforinpuutteesta.

 Parhaat sadot tulevat hyvinläpäiseviltä hietamailta, joiden P-luku on korkea, K ja Mg eivät vaikuta niin kriittisiltä.

 Esikasvi vaikuttaa – öljykasvien ja vihannesten jälkeen saadaan suuremmat sadot kuin vehnän tai sokerijuurikkaan jälkeen.

 Kylvöpäivällä on merkitystä. Britanniassa syysvehnän sato vähenee 250 kg/ha, jos kylvö myöhästyy kuukaudella.

 Kylvötiheys ei saa olla liian suuri ainakaan syysvehnällä. Sato vähenee 700 kg/ha, jos nostaa kylvötiheyttä 100 siemenellä neliömetriä kohti.

 Karjanlannan käyttö lisää satoa noin 300 kg/ha, erityisen hyvää on broilerinlanta.

 Typpilannoituksessa lisälannoituksella on saatu noin 230 kg/ha lisäsatoa. Nestemäisillä typpilannoitteilla on usein tullut heikompia satoja kuin raemaisilla.

 Hivenlannoitteilla ja biostimulanteilla ei ole saatu lisäsatoa.

 Kasvunsääteiden käyttö on lisännyt satoa 350 kg/ha käsittelykertaa kohti.

 Peittaus kannattaa yleensä aina.

 Tautiaineiden käytöllä on tullut 220 kg/ha lisäsatoa käyttökertaa kohti, kun taas (ylimääräisillä) herbisidi- ja insektisidikäsittelyillä ei ole havaittu satovaikutuksia.


Risto Tupin viljelytoimenpiteet KWS Tayo

Syksy 2020:

Esikasvina syysrapsi, korjattiin 3.9.

 4.–5.9. lautasmuokkaus (maalaji rm HsS, pH 7)

 5.9. kylvö KWS Tayo 2,2 yks (220 kpl/m2)

 ei lainkaan kylvölannoitusta (rapsi jätti riittävästi kaikkia ravinteita)

 25.9. jääntirapsin + kahukärpästen torjunta

 9.11. lumihomeen torjunta ja mangaanilannoitus

Kevät 2021:

 3.4. 1. NS-lannoitus tasalevityksenä

 29.4. 2. NS-lannoitus NDVI-kartan mukaan

 12.5. rakeinen boorilannoitus

 14.5. 1. kasvunsääde + mangaanilannoitus

 18.5. 3. NS-lannoitus NDVI-kartan mukaan

 18.5. nestemäinen boorilannoitus

 20.5. 2. kasvunsääde + rikkakasvitorjunta

 28.5. 3. kasvunsääde + tautitorjunta

 10.6. tautitorjunta

 20.8. puinti, puintikosteus pikamittarilla 27 %, virallinen kosteus 33 %


Kari Alasaaren viljelytoimenpiteet Fandaga

Esikasvina 2020 herne

 10.5. kultivointi (maalaji rm HHt, pH 7,1)

 11.5. äestys

 12.5. kylvö Fandaga 600 kpl/m2

 kylvölannoituksena YaraMila Y20 360 kg/ha, Belor Premium Startti P+Mn 40 kg/ha

 4.6. 80 kg/ha YaraLiva Nitrabor

 6.6. Moddus Evo, Folicur Xpert, Mangan 235 JETT, EDTA Strong

 14.6. Quelex Combo, Medax Max, Delaro, Mangan 235 JETT, Farm Viljahiven EDTA Strong, Alga 600 biostimulantti

 20.6. ruiskutus: Moddus M, Karate Zeon, Farm Viljahiven EDTA Strong, PPS biostimulantti

 23.6. lisälannoitus sensorilla 85 kg/ha YaraBela Sulfan

 27.6. Terpal, Ascra Xpro

 4.7. lisälannoitus sensorilla 80 kg/ha YaraLiva Nitrabor

 24.8. puinti

Resurssi­tehokkuutta lisää

Eurooppalaiset viljapellot ovat vajaakäytöllä. Niiltä korjataan vain 40 prosenttia satopotentiaalista. Tällä tarkoitetaan maksimisatoa, joka olisi mahdollista saavuttaa auringonsäteilyn, sadannan, maalajin, viljelykasvin ja tuotantopanosten käytön perusteella.

Näin todettiin vuonna 2018 julkaistussa yhteiseurooppalaisessa tiedeartikkelissa European Journal of Agronomy -lehdessä. Suomi edusti laskemissa heikkoa itäeurooppalaista tasoa. Hyödynnämme peltojemme satopotentiaalia länsieurooppalaisia heikommin. Satoisuuskehitys laahaa länsinaapureita jäljessä ja surkeisiin keskisatoihin on turruttu.

Maatilat mukaan koetoimintaan

Iso-Britanniassa herättiin vuonna 2012 erityisesti syysvehnän heikkoon satoisuuskehitykseen, ja päätettiin ryhtyä toimeen. Britannian suurin neuvontajärjestö ADAS polkaisi käyntiin viljelyn kehittämisen yhteistyöryhmä YENin (Yield Enhancement Network).

YENiin osallistuvat maatilat mittauttavat viljelykasvin satonsa kahdelta hehtaarilta, toimittavat viljelytiedot ja tarvittavat kasvusto- ja maanäytteet YENin yhteistyölaboratorioon. YENin työryhmä kerää kasvukauden paikkakohtaiset säätiedot ja yhdistää ne satotietoihin. Jokaisen pellon biofyysinen satopotentiaali lasketaan auringonsäteilyn, sadannan ja maanäytteen perusteella. YENin tarkoituksena on kerätä maatila- ja lohkokohtaista tietoa ja verrata sitä lohkolta saatuun satoon.

YENiin osallistuvat maanviljelijät oppivat itse samalla viljelemään peltojaan paremmin, ja saavat vastauksia mieltään askarruttaviin kysymyksiin. Uusimmassa Nature Food -tiedelehdessä tällaista maatilatutkimusverkostoa ehdotetaan keinoksi parantaa viljelyn kestävyyttä ja resurssitehokkuutta. Se myös edesauttaa viljelyn hiilipäästöjen vähentämisessä ja selviytymisessä ilmastonmuutoksesta. Artikkelissa olivat mukana ADASin tutkijat Roger Sylvester-Bradley ja Daniel Kindred.

Viljelijöiden ja tutkimuksen yhteistyötä on tiivistettävä, muuten nopeita muutoksia ei pystytä tekemään. Nykyisellään maataloustutkimus on liian kaukana käytännön tarpeista, artikkelissa sanotaan. AY

Risto Tupin KWS Tayo orastui 10. syyskuuta 2020 ja sai kerättyä syksyn säteilyenergiaa talteen. Keväällä routaa oli huhtikuun alkuun saakka, jonka jälkeen yhteyttäminen on lähtenyt käyntiin. Huhtikuu oli kuitenkin sen verran viileä, että yhteyttäminen oli vielä vaatimatonta toukokuuhun verrattuna. Fotosynteettisesti aktiviinen säteily (400–700 nm) on energiaa, jonka avulla kasvin viherhiukkaset yhteyttävät hiilidioksidia biomassaksi. Maksimiteho viljoilla on 1,2–1,4 tonnia terajoulea kohti. Jos kasvusto saa napattua 22 terajoulea hehtaarilta, suurin mahdollinen biomassasato on 31 tonnia hehtaarilta. Tästä noin 60 prosenttia eli 21,9 tonnia voi olla jyväsatoa. Tupin ruiskasvusto sai loka-maaliskuun aikana huomattavasti vähemmän säteilyenergiaa kuin brittiläiset syysviljat. Osan tästä ajasta ruis oli lumen alla. Huhti-toukokuussa säteilymäärissä päästiin jo lähes samaan kuin Britanniassa, kesä-heinäkuussa mentiin reippaasti yli. Auringonsäteilyä saadaan Suomen pitkässä päivässä runsaasti, ja se näkyy kiivaana kasvurytminä. Lähde: YEN
Risto Tupin KWS Tayo orastui 10. syyskuuta 2020 ja sai kerättyä syksyn säteilyenergiaa talteen. Keväällä routaa oli huhtikuun alkuun saakka, jonka jälkeen yhteyttäminen on lähtenyt käyntiin. Huhtikuu oli kuitenkin sen verran viileä, että yhteyttäminen oli vielä vaatimatonta toukokuuhun verrattuna. Fotosynteettisesti aktiviinen säteily (400–700 nm) on energiaa, jonka avulla kasvin viherhiukkaset yhteyttävät hiilidioksidia biomassaksi. Maksimiteho viljoilla on 1,2–1,4 tonnia terajoulea kohti. Jos kasvusto saa napattua 22 terajoulea hehtaarilta, suurin mahdollinen biomassasato on 31 tonnia hehtaarilta. Tästä noin 60 prosenttia eli 21,9 tonnia voi olla jyväsatoa. Tupin ruiskasvusto sai loka-maaliskuun aikana huomattavasti vähemmän säteilyenergiaa kuin brittiläiset syysviljat. Osan tästä ajasta ruis oli lumen alla. Huhti-toukokuussa säteilymäärissä päästiin jo lähes samaan kuin Britanniassa, kesä-heinäkuussa mentiin reippaasti yli. Auringonsäteilyä saadaan Suomen pitkässä päivässä runsaasti, ja se näkyy kiivaana kasvurytminä. Lähde: YEN
Kari Alasaari osallistui YENiin kolmella viljelykasvilla, tällä Astronaute-herneellä, Fandanga-kevätohralla ja Licamero-kevätvehnällä. Astronauten sato oli 4,6 tn/ha, kun herneiden keskisato oli 4,0 tn/ha ja suurin sato oli 5,3 t/ha (Cambridgeshiressä). Alasaaren Astronauten biomassasato oli 6,6 tn/ha, joten yli puolet massasta oli sadossa. Herneeltä kuluu energiaa symbioosiin typensitojabakteerien kanssa. Siksi sen yhteyttämisteho ei ole yhtä suuri kuin viljoilla. Terajoulella fotosynteettisesti aktiivista säteilyä herne voi tuottaa tonnin biomassaa hehtaarilla. Vettä siihen kuluu 25 mm hehtaaria kohti.
Kari Alasaari osallistui YENiin kolmella viljelykasvilla, tällä Astronaute-herneellä, Fandanga-kevätohralla ja Licamero-kevätvehnällä. Astronauten sato oli 4,6 tn/ha, kun herneiden keskisato oli 4,0 tn/ha ja suurin sato oli 5,3 t/ha (Cambridgeshiressä). Alasaaren Astronauten biomassasato oli 6,6 tn/ha, joten yli puolet massasta oli sadossa. Herneeltä kuluu energiaa symbioosiin typensitojabakteerien kanssa. Siksi sen yhteyttämisteho ei ole yhtä suuri kuin viljoilla. Terajoulella fotosynteettisesti aktiivista säteilyä herne voi tuottaa tonnin biomassaa hehtaarilla. Vettä siihen kuluu 25 mm hehtaaria kohti.
Kari Alasaaren Fandagalla Lapualla saatiin YENin toiseksi suurin kevätohrasato. Alasaari kylvi ohransa 12.5. ja korjasi sen 24.8. Kylvöpäivä oli kevätohrien viimeinen ja korjuu ensimmäinen, mutta silti sadossa ei jääty yhtään jälkeen. Kaikki kehitysvaiheet vain tapahtuivat nopeammalla tahdilla kuin muilla. Kukkiminen oli vielä myöhemmin kuin brittiosallistujilla, mutta tuleentumisen kohdalla Fandaga oli kirinyt toisista jo ohi. Alasaaren ohrakasvustossa oli eniten biomassaa ja tähkiä, mutta tähkän koko oli pienempi kuin muilla. Kuva on otettu 3.8.2021.
Kari Alasaaren Fandagalla Lapualla saatiin YENin toiseksi suurin kevätohrasato. Alasaari kylvi ohransa 12.5. ja korjasi sen 24.8. Kylvöpäivä oli kevätohrien viimeinen ja korjuu ensimmäinen, mutta silti sadossa ei jääty yhtään jälkeen. Kaikki kehitysvaiheet vain tapahtuivat nopeammalla tahdilla kuin muilla. Kukkiminen oli vielä myöhemmin kuin brittiosallistujilla, mutta tuleentumisen kohdalla Fandaga oli kirinyt toisista jo ohi. Alasaaren ohrakasvustossa oli eniten biomassaa ja tähkiä, mutta tähkän koko oli pienempi kuin muilla. Kuva on otettu 3.8.2021.

YEN-aineistosta on opittu seuraavaa:

 15 tn/ha satopotentiaali on mahdollista suunnilleen kaikilla pelloilla (ainakin Britanniassa).

 Kiinnitä huomiota yksityiskohtiin!

 Suuret sadot otetaan kasvustoista, joissa on paljon biomassaa. Mutta kortta ei kannata kasvattaa, vaan korren tulisi olla lyhyt ja tähkiä paljon.

 Parhaat syysviljasadot on saatu Britanniassa sellaisina kasvukausina, kun syksy on kuivahko ja kirkas, keväällä on paljon auringonpaistetta ja kesä on viileä.

 Jostain ravinteesta on yleensä aina pulaa, yleensä kasvustot kärsivät fosforinpuutteesta.

 Parhaat sadot tulevat hyvinläpäiseviltä hietamailta, joiden P-luku on korkea, K ja Mg eivät vaikuta niin kriittisiltä.

 Esikasvi vaikuttaa – öljykasvien ja vihannesten jälkeen saadaan suuremmat sadot kuin vehnän tai sokerijuurikkaan jälkeen.

 Kylvöpäivällä on merkitystä. Britanniassa syysvehnän sato vähenee 250 kg/ha, jos kylvö myöhästyy kuukaudella.

 Kylvötiheys ei saa olla liian suuri ainakaan syysvehnällä. Sato vähenee 700 kg/ha, jos nostaa kylvötiheyttä 100 siemenellä neliömetriä kohti.

 Karjanlannan käyttö lisää satoa noin 300 kg/ha, erityisen hyvää on broilerinlanta.

 Typpilannoituksessa lisälannoituksella on saatu noin 230 kg/ha lisäsatoa. Nestemäisillä typpilannoitteilla on usein tullut heikompia satoja kuin raemaisilla.

 Hivenlannoitteilla ja biostimulanteilla ei ole saatu lisäsatoa.

 Kasvunsääteiden käyttö on lisännyt satoa 350 kg/ha käsittelykertaa kohti.

 Peittaus kannattaa yleensä aina.

 Tautiaineiden käytöllä on tullut 220 kg/ha lisäsatoa käyttökertaa kohti, kun taas (ylimääräisillä) herbisidi- ja insektisidikäsittelyillä ei ole havaittu satovaikutuksia.


Risto Tupin viljelytoimenpiteet KWS Tayo

Syksy 2020:

Esikasvina syysrapsi, korjattiin 3.9.

 4.–5.9. lautasmuokkaus (maalaji rm HsS, pH 7)

 5.9. kylvö KWS Tayo 2,2 yks (220 kpl/m2)

 ei lainkaan kylvölannoitusta (rapsi jätti riittävästi kaikkia ravinteita)

 25.9. jääntirapsin + kahukärpästen torjunta

 9.11. lumihomeen torjunta ja mangaanilannoitus

Kevät 2021:

 3.4. 1. NS-lannoitus tasalevityksenä

 29.4. 2. NS-lannoitus NDVI-kartan mukaan

 12.5. rakeinen boorilannoitus

 14.5. 1. kasvunsääde + mangaanilannoitus

 18.5. 3. NS-lannoitus NDVI-kartan mukaan

 18.5. nestemäinen boorilannoitus

 20.5. 2. kasvunsääde + rikkakasvitorjunta

 28.5. 3. kasvunsääde + tautitorjunta

 10.6. tautitorjunta

 20.8. puinti, puintikosteus pikamittarilla 27 %, virallinen kosteus 33 %


Kari Alasaaren viljelytoimenpiteet Fandaga

Esikasvina 2020 herne

 10.5. kultivointi (maalaji rm HHt, pH 7,1)

 11.5. äestys

 12.5. kylvö Fandaga 600 kpl/m2

 kylvölannoituksena YaraMila Y20 360 kg/ha, Belor Premium Startti P+Mn 40 kg/ha

 4.6. 80 kg/ha YaraLiva Nitrabor

 6.6. Moddus Evo, Folicur Xpert, Mangan 235 JETT, EDTA Strong

 14.6. Quelex Combo, Medax Max, Delaro, Mangan 235 JETT, Farm Viljahiven EDTA Strong, Alga 600 biostimulantti

 20.6. ruiskutus: Moddus M, Karate Zeon, Farm Viljahiven EDTA Strong, PPS biostimulantti

 23.6. lisälannoitus sensorilla 85 kg/ha YaraBela Sulfan

 27.6. Terpal, Ascra Xpro

 4.7. lisälannoitus sensorilla 80 kg/ha YaraLiva Nitrabor

 24.8. puinti

Resurssi­tehokkuutta lisää

Eurooppalaiset viljapellot ovat vajaakäytöllä. Niiltä korjataan vain 40 prosenttia satopotentiaalista. Tällä tarkoitetaan maksimisatoa, joka olisi mahdollista saavuttaa auringonsäteilyn, sadannan, maalajin, viljelykasvin ja tuotantopanosten käytön perusteella.

Näin todettiin vuonna 2018 julkaistussa yhteiseurooppalaisessa tiedeartikkelissa European Journal of Agronomy -lehdessä. Suomi edusti laskemissa heikkoa itäeurooppalaista tasoa. Hyödynnämme peltojemme satopotentiaalia länsieurooppalaisia heikommin. Satoisuuskehitys laahaa länsinaapureita jäljessä ja surkeisiin keskisatoihin on turruttu.

Maatilat mukaan koetoimintaan

Iso-Britanniassa herättiin vuonna 2012 erityisesti syysvehnän heikkoon satoisuuskehitykseen, ja päätettiin ryhtyä toimeen. Britannian suurin neuvontajärjestö ADAS polkaisi käyntiin viljelyn kehittämisen yhteistyöryhmä YENin (Yield Enhancement Network).

YENiin osallistuvat maatilat mittauttavat viljelykasvin satonsa kahdelta hehtaarilta, toimittavat viljelytiedot ja tarvittavat kasvusto- ja maanäytteet YENin yhteistyölaboratorioon. YENin työryhmä kerää kasvukauden paikkakohtaiset säätiedot ja yhdistää ne satotietoihin. Jokaisen pellon biofyysinen satopotentiaali lasketaan auringonsäteilyn, sadannan ja maanäytteen perusteella. YENin tarkoituksena on kerätä maatila- ja lohkokohtaista tietoa ja verrata sitä lohkolta saatuun satoon.

YENiin osallistuvat maanviljelijät oppivat itse samalla viljelemään peltojaan paremmin, ja saavat vastauksia mieltään askarruttaviin kysymyksiin. Uusimmassa Nature Food -tiedelehdessä tällaista maatilatutkimusverkostoa ehdotetaan keinoksi parantaa viljelyn kestävyyttä ja resurssitehokkuutta. Se myös edesauttaa viljelyn hiilipäästöjen vähentämisessä ja selviytymisessä ilmastonmuutoksesta. Artikkelissa olivat mukana ADASin tutkijat Roger Sylvester-Bradley ja Daniel Kindred.

Viljelijöiden ja tutkimuksen yhteistyötä on tiivistettävä, muuten nopeita muutoksia ei pystytä tekemään. Nykyisellään maataloustutkimus on liian kaukana käytännön tarpeista, artikkelissa sanotaan. AY