Sopimuksia, viljelykiertoa ja parempaa hintaa

Viljan hinnat nousivat loppuvuodesta 2020 ja alkuvuodesta 2021 hieman korkeammalle kuin odotettiin. Hintaero Suomen ja EU:n päätuotantoalueiden välillä repesi taas isoksi ja oli esimerkiksi vehnällä pahimmillaan lähes 50 euroa tonnilta.

Vehnävarastot ovat tällä hetkellä melko isot ja tuotanto- ja hintaennusteet sekä viljafutuurit näyttävät, että syksyllä 2021 hinta olisi alempana kuin nyt. Nyt on tarjolla erilaisia sopimuksia esimerkiksi leipävehnälle 170-190 euron hintaan.

Normaalina vuonna Suomen viljatase on selvästi ylijäämäinen eli viljaa on vietävä. Parhaiten vienti vetää kauralla. Kauralle on aitoa kysyntää. Rehuvehnä ja ohra ovat viljakaupan perustuotteita, jolle löytyy aina markkina ja ostaja, mutta hinta voi vaihdella merkittävästi.

Vehnän hinta nousi erityisesti Venäjän asettamien vientitullien takia ja jos ne jatkuvat myös tulevalla satokaudella, voi vehnän hinta säilyä korkealla.

Viljan sijaan kannattaa miettiä myös muita kasveja. Öljy- ja valkuaiskasveista on tarjolla varsin paljon sopimuksia ja niiden esikasviarvo on hyvä. Samalla viljelykierto paranee ja myös kotimaan viljamarkkina tasapainottuu. Erityisesti uusien, viljelyvarmempien hernelajikkeiden tulo on lisännyt kiinnostusta valkuaiskasvien viljelyyn. Härkäpavulla viljelyvarmuus ja sadon ominaisuudet eivät ole vielä riittäviä, mutta siinäkin lajikekehitys parantaa tilannetta.

Erikoiskasveista sokerijuurikas ja kumina ovat puhtaasti sopimusviljelykasveja ja molempien sopimuksia tehdään vuosittain. Kuminanviljely ja korjuu sujuvat normaalin viljatilan koneilla ja sokerijuurikkaalla urakoitsijat voivat hoitaa kylvön ja korjuun, joten kynnys näihinkään kasveihin ei ole liian iso normaalille kasvinviljelytilalle. Öljyhampun sopimuksia on tarjolla tälle kaudelle aiempaa enemmän ja jatkossa sen viljelyala kasvanee merkittävästi.

Kotieläintuotannon puolella paine tuontivalkuaisen korvaamiseen kasvaa koko ajan, joten kysyntää öljy- ja valkuaiskasveille riittää. Kotimaisten teurastamojen intressissä on päästä eroon erityisesti Atlantin yli tulevasta soijasta ja siirtyä käyttämään pääosin kotimaista ja tarpeen tullen muista EU-maista tulevaa valkuaista. Tämä tarjoaa koko maatalouselinkeinolle yhteisen ja hyvän tavoitteen lisätä valkuaisomavaraisuutta. Viljelijät ovat valmiit lisäämään öljy- ja valkuaiskasvien tuotantoa, mutta se vaatii koko ketjun sitoutumista viemään tarvittava hinnannousu läpi lopputuotteisiin saakka. Kunhan tuottajahinta on kohdallaan, Suomen pelloilta saadaan paljon nykyistä enemmän valkuaista.

Toinen hyvä tapa tasapainottaa markkinaa on tuotannon hetkellinen supistaminen. Peltojen kunnostaminen kasvukauden aikana ja syyskylvöt on harkinnanarvoinen vaihtoehto, jos peltojen kasvukunto ei ole kohdallaan.

Traktorimyynti vakiintumassa, mutta tekniikka vanhentumassa

Viime vuonna rekisteröitiin hieman alle 1400 uutta maatalouskäyttöön soveltuvaa traktoria.

Traktorien myynti on laskenut voimakkaasti viimeisen viiden vuoden aikana. Kun vuosina 2011–2015 myytiin keskimäärin 2 380 traktoria, seuraavana viisivuotisjaksona eli 2016–2020 keskiarvo oli 1 490 traktoria. Vaikka myytyjen traktorien keskiteho on noussut, on vuodessa myytyjen kokonaisteho samalla jaksolla laskenut 250 MW:ista 194 MW:iin.

Vanhaa traktorikantaa Suomessa on kuitenkin paljon, joten veto- ja pyöritystehoa maatiloilta löytyy.

Vanhojen traktorien ongelmat löytyvätkin tekniikasta eli hydrauliikan tehot ja venttiilit ovat usein rajallisia ja ergonomia on vanhentunutta. Suurin puute löytyy kuitenkin elek- troniikasta. Ei tarvitse mennä kuin muutama vuosi taaksepäin, niin monesta uutena myydystä perustraktorista puuttuu esimerkiksi isobus-valmiudet.

Täsmäviljely lisääntyy väistämättä ja siitä saattaa jatkossa tulla myös korotetun maataloustuen peruste. Vanhojen traktorien päivittäminen täsmäviljelyyn soveltuvaksi on iso haaste, mutta tarjoaa myös osaaville huoltoyrittäjille uuden markkinan ja viljelijöille edullisemman tavan päästä kiinni täsmäviljelyn hyötyihin.

Pentti Törmä

päätoimittaja