Tasainen taimettuminen sekä onnistunut kukinta ja pölytys ovat tärkeitä vaiheita matkalla onnistuneeseen öljykasvisatoon. Hyvän kasvuston litukerros on tiheä ja tasainen.
Tasainen taimettuminen sekä onnistunut kukinta ja pölytys ovat tärkeitä vaiheita matkalla onnistuneeseen öljykasvisatoon. Hyvän kasvuston litukerros on tiheä ja tasainen.

Nostetta rapsisatoihin

Seminaarihuone oli Tukholmassa 11. maaliskuuta täynnä Pohjoismaista osaamista kevätöljykasvien viljelystä. Kevätrapsiseminaariin osallistui tutkijoita, viljelijöitä, neuvojia ja muita alan toimijoita Ruotsista, Norjasta ja Suomesta. Tavoite suuremmista rapsisadoista yhdistää kaikkia Pohjoismaita ja tiedon sekä kokemusten vaihto vie eteenpäin. Tässä tärpit seminaaripäivän annista.

Teksti ja kuvat: Kati Lassi

Tasainen taimettuminen on ensimmäinen, tärkeä vaihe matkalla hyvään öljykasvisatoon.

Tämä on havaittu kaikissa Pohjoismaissa. Norjassa ja Ruotsissa kasvuston perustamiseen liittyviä asioita on äskettäin tutkittu peltokokeissa.

Norjan hankkeessa tutkittiin muun muassa lämpötilan, kylvösyvyyden ja muokkaustavan vaikutusta taimettumiseen kolmella eri maalajilla. Ruotsissa on myös tehty samantyyppisiä kokeita.

”Rapsin itäminen ja taimettuminen nopeutui merkittävästi, kun ilman ja maan lämpötila oli +3 °C sijaan +12 °C”, kertoi tutkija Wendy Waalen NIBIO:sta, joka vastaa meidän Lukea.

Norjan kasvuolosuhteissa tehtyjen kokeiden johtopäätöksenä kuitenkin oli, että kannattaa satsata aikaiseen kylvöön.

”On tärkeää, ettei hukata heti alussa päiviä muutenkin lyhyestä kasvukaudesta. Taimettumisen pitäisi olla mahdollisimman nopeaa ja tasaista.”

Kylvösyvyyttä on mahdollista kasvattaa jopa 5 senttiin, mutta tärkeintä on, että siemenelle on valitussa kylvösyvyydessä riittävästi kosteutta. Erilaiset muokkausmenetelmät toimivat, mutta muokkaussyvyyden kanssa pitää olla tarkkana.

Ruotsissa tehtyjen kokeiden tulokset olivat hyvin samanlaisia. Myös Ruotsissa on päädytty suosittamaan rapsin kylvöä mahdollisimman aikaisin, jotta taimettuminen ehtisi tapahtua ennen ”kirppahuippua”.

”Kirppojen määrä kasvaa selvästi, kun ilman lämpötila nousee. Jos kylvöä lykkää myöhemmäksi, on riski, että kirpat jo odottavat pellolla juuri pintaan nousevia taimia”, kertoi tutkija Ola Lundin SLU:sta.

”Kylvöajankohdan valinnassa maalajilla on suuri merkitys”, huomautti suomalainen maanviljelijä Markus Johansson. ”Kuorettumisherkille lohkoille ei kannata mennä liian aikaisin. Kosteusolosuhteilla ja lähiaikojen sääennusteilla on myös kriittinen rooli.”

Norjassa tutkittiin myös rapsin siementen elinvoimaisuutta, joka itävyysprosentin ohella vaikuttaa taimettumiseen ja taimien kasvuvoimaan.

”Elinvoimaisuudessa havaittiin suuriakin eroja eri siemen-erissä”, kertoi tutkija Guro Brodal NIBIO:sta. ”Etenkin pitkään varastoitavien erien elinvoimaisuutta kannattaisi selvittää lisää”, Brodal pohti.

Yhteiset tuholaiset

Pohjoismaissa kevätöljykasveilla on samat kaksi päätuholaista: kirpat ja rapsikuoriaiset.

Ruotsissa ja Norjassa on äskettäin tutkittu kirppalajistoa tarkemmin. Vaikka taimia vioittavat kirpat näyttävät kovin samanlaisilta, löytyy pelloilta montaa lajia.

”Ruotsissa ohrakirppa on pelloilla liikkeellä aina ensimmäisenä”, Ola Lundin kertoi.

Tarkempi tieto lajistosta voisi auttaa myös siinä, että ymmärtäisimme paremmin mistä kirppojen suuretkin vuosivaihtelut johtuvat. Kirppaennustetta ei ole missään maassa.

”Jos käyttää alhaisia siemenmääriä, pitää kirppojen tarkkailussa ja torjunnassa olla erityisen hereillä ja lähteä liikkeelle riittävän aikaisin, jotta taimimäärä ei jää vioitusten vuoksi liian pieneksi”, Lundin muistutti.

Ruotsissa ja Norjassa joudutaan ainakin toistaiseksi selviämään peittaamattomalla siemenellä ja uusi peittausaine Buteo FS Start 480 on poikkeusluvalla käytössä vain Suomessa.

Rapsikuoriaisen pyretroidiresistenssi on yhteinen huolenaihe ja sitä tavataan kaikissa maissa.

Jos resistenssiä havaitaan, tulee torjuntaan käyttää muun vaikutustavan valmisteita ja niitä on onneksi ainakin toistaiseksi markkinoilla.

Ruotsissa ja Norjassa on havaittu myös jonkin verran resistenssiä eri vaikutustavan tehoaineille. On tärkeää, että eri vaikutustavan valmisteita vaihdellaan, jotta riski resistenssille ei kasva.

Norjassa on tutkittu peltokokeissa myös erilaisia rapsikuoriaisen torjuntastrategioita, kuten houkutuskasveja ja muun muassa valkokukkaista rapsikaistaa pellon reunoilla tai rypsi-rapsikaistoja. Kokeiluista ei kuitenkaan vielä löytynyt peltomittakaavaan täysin sopivaa reseptiä.

Keinoja suurempiin satoihin

Päivän päätteeksi kolme viljelijää kertoivat viljelykokemuksistaan.

Ruotsalainen viljelijä Hans Eriksson korosti tarkkuuden merkitystä viljelytoimissa ja niiden ajoituksessa. ”Kylvö mahdollisimman aikaisin, vahvat taimet, kirppojen tarkkailu alkukasvukaudella ja riittävä lannoitus”, listasi Eriksson tärkeitä vaiheita. Kevätrapsin satotavoitteen Eriksson on asettanut 4 000 kiloon hehtaaria kohden.

Markus Johansson Uudeltamaalta pohti miksi kevätöljykasvien sadot eivät nouse, vaikka lajikekehitys on mennyt eteenpäin.

”Meidän pitäisi löytää, mikä on se ratkaiseva tekijä, joka on kriittinen sadollemme”, Johansson haastoi. ”Maan rakenteen ongelmissa on monella lohkolla ainakin parantamista tai jopa korjaamista.”

”Nykytasoilla myös fosforilannoitus voi olla riittämätöntä”, Johansson arvioi.

Norjalainen Bjorn Inge Rostad nosti myös esiin hyvän taimettumisen ja kylvöajankohdan merkityksen. Hyvä taimettuminen auttaa myös kirppojen vioitusten kanssa, mikä on joinain vuosina suuri haaste. ”Öljykasvit ovat hyvä esikasvi syysviljalle.”

Hyvä esikasviarvo mainittiin aiemmin myös tutkimushankkeiden tuloksissa. Norjassa ja Ruotsissa öljykasvien jälkeen kylvetyllä vehnällä sadot ovat olleet 10–15 prosenttia suurempia kuin vehnä-vehnä-kierrossa.

”Öljykasvit viljelykierrossa vähensivät vehnällä myös kasvitautien määrää ja vaikuttivat positiivisesti sadon laatuun”, kertoi tutkija Unni Abrahamsen NIBIO:sta. Tämä kannattaa ehdottomasti muistaa.

Seminaarissa esiteltiin myös tuloksia lannoituskokeista sekä pahkahomeen torjunnasta. Seminaarin materiaalit löytyvät verkosta: www.svenskraps.se

Suomi on kevätöljykasvien suurmaa

Suomessa tuotetaan Pohjoismaista eniten kevätöljykasveja ja viljelyala on vaihdellut viime vuosina 40 000–60 000 hehtaarin välillä.

”Ruotsissa öljykasvien viljelyhistoriassa nähdään pari selkeää murroskohtaa”, kertoi agronomi Albin Gunnarsson Tukholman kevätöljykasviseminaarissa. Ensimmäinen ajoittuu EU:hun liittymiseen 1995, jonka jälkeisenä vuonna tukipoliittisista syistä öljykasviala romahti noin 130 000 hehtaarista 60 000 hehtaariin, jossa se pysyi kymmenisen vuotta. Pienen nousun jälkeen ala on nyt vakiintunut noin 100 000 hehtaariin. Viljelyala jakautui aluksi puoliksi kevät- ja syysrapsin kesken, myös rypsiä viljeltiin jonkin verran. Sittemmin syysrapsi on kasvattanut suosiotaan.

”Toinen selkeä murroskohta oli vuonna 2013 voimaan tullut neonikotinoidikielto”, Gunnarsson kertoi. Ruotsissa viranomaiset eivät ole myöntäneet poikkeuslupia peittaukseen ja kevätrapsin viljelyala on tästä johtuen kutistunut 5 000–7 000 hehtaariin. ”Kevätrapsin viljelyala voisi olla tänä vuonna noin 5 000–10 000 hehtaaria”, arvioi hallituksen puheenjohtaja ja viljelijä Lars-Johan Merin Ruotsin siemen- ja öljykasviviljelijät -järjestöstä (Sveriges Frö- och oljeväxtodlare).

Norja haluaa nousu-uralle kevätöljykasvien viljelyssä. Norjassa kevätöljykasvien viljelyala on ollut viime vuosina vain 3 000–4 000 hehtaaria. ”Kevätöljykasviala tuskin kasvaa tänä vuonna, sillä syysviljoja ja -rapsia kylvettiin tavanomaista enemmän”, arvioi tutkija Wendy Waalen NIBIO:sta.

Oslonvuonon alueella viljellään kevätrapsia ja pohjoisempana kevätrypsiä. Rapsia on alasta nykyisin noin 80 prosenttia. Viljelyalaa halutaan kasvattaa, sillä rapsi sopisi hyvin välikasviksi viljelykiertoon. Norjassa viljaa viljeltiin 280 000 hehtaarilla.

Ruotsissa kevätrapsin valtakunnallinen keskisato on tilastojen mukaan aika tasan 2 000 kg/ha ja Norjassa ollaan samalla tasolla. Suomessa ollaan tästä vähän takamatkalla, mutta satoja on varaa kasvattaa kaikissa maissa. KL

Suomi on kevätöljykasvien suurmaa

Suomessa tuotetaan Pohjoismaista eniten kevätöljykasveja ja viljelyala on vaihdellut viime vuosina 40 000–60 000 hehtaarin välillä.

”Ruotsissa öljykasvien viljelyhistoriassa nähdään pari selkeää murroskohtaa”, kertoi agronomi Albin Gunnarsson Tukholman kevätöljykasviseminaarissa. Ensimmäinen ajoittuu EU:hun liittymiseen 1995, jonka jälkeisenä vuonna tukipoliittisista syistä öljykasviala romahti noin 130 000 hehtaarista 60 000 hehtaariin, jossa se pysyi kymmenisen vuotta. Pienen nousun jälkeen ala on nyt vakiintunut noin 100 000 hehtaariin. Viljelyala jakautui aluksi puoliksi kevät- ja syysrapsin kesken, myös rypsiä viljeltiin jonkin verran. Sittemmin syysrapsi on kasvattanut suosiotaan.

”Toinen selkeä murroskohta oli vuonna 2013 voimaan tullut neonikotinoidikielto”, Gunnarsson kertoi. Ruotsissa viranomaiset eivät ole myöntäneet poikkeuslupia peittaukseen ja kevätrapsin viljelyala on tästä johtuen kutistunut 5 000–7 000 hehtaariin. ”Kevätrapsin viljelyala voisi olla tänä vuonna noin 5 000–10 000 hehtaaria”, arvioi hallituksen puheenjohtaja ja viljelijä Lars-Johan Merin Ruotsin siemen- ja öljykasviviljelijät -järjestöstä (Sveriges Frö- och oljeväxtodlare).

Norja haluaa nousu-uralle kevätöljykasvien viljelyssä. Norjassa kevätöljykasvien viljelyala on ollut viime vuosina vain 3 000–4 000 hehtaaria. ”Kevätöljykasviala tuskin kasvaa tänä vuonna, sillä syysviljoja ja -rapsia kylvettiin tavanomaista enemmän”, arvioi tutkija Wendy Waalen NIBIO:sta.

Oslonvuonon alueella viljellään kevätrapsia ja pohjoisempana kevätrypsiä. Rapsia on alasta nykyisin noin 80 prosenttia. Viljelyalaa halutaan kasvattaa, sillä rapsi sopisi hyvin välikasviksi viljelykiertoon. Norjassa viljaa viljeltiin 280 000 hehtaarilla.

Ruotsissa kevätrapsin valtakunnallinen keskisato on tilastojen mukaan aika tasan 2 000 kg/ha ja Norjassa ollaan samalla tasolla. Suomessa ollaan tästä vähän takamatkalla, mutta satoja on varaa kasvattaa kaikissa maissa. KL