Ohran satokilpailu 2018

tulokset

Vainioiden Planetia ei punnittu puintikiireiden vuoksi. Sato jäi neljän tonnin tuntumaan. Mallasanalyysi tehtiin kiinnostuksesta myös Laureatelle ja KWS Fantexille, vaikka niillä ei ole mallashyväksyntää Suomessa. Crescendoa viljelytetään vain luomumaltaaksi. Maltaaksi hyväksyttiin Toni Lindqvistin Charles ja Tommi Hasun luomu-Crescendo. Ari Siivosen Planet-mallasnäyte katosi postissa, joten siitä ei saatu mallasanalyysiä. Muilla mallasehdokkailla valkuainen nousi liian korkealle tai itävyys jäi heikoksi, joten niitä ei hyväksytty maltaaksi.

1. sija | Laureate 8 586 kg/ha, Lapua

Suuri sato tehdään ruiskulla

Yleensä satokilpailun voittoon tarvitaan viljelytaitojen ja kasvukunnoltaan hyvän pellon lisäksi myös tuuria.

Kari Alasaaren Laureate-sato oli kuitenkin työvoitto. Kasvusto oli alusta alkaen huolella rakennettu. Jokainen kasvuvaihe oli täydellisesti hallinnassa ja toimenpiteet tarkoin harkittuja.

Suurta satoa ei selittänyt sopivalla hetkellä onnekkaasti kohdalle sattunut sade, sillä myös Lapualla kärsittiin kuivuudesta.

Kesäkuun toisella viikolla oraiden kärjet alkoivat kellastua kuivuuden takia, mutta onneksi juhannusviikolla saatiin sateita. Sen jälkeen kasvusto ponkaisikin kasvuun ja maasta alkoi irrota typpeä.

Alasaaren viljelyfilosofian voisi tiivistää kahteen viisauteen: ”Kivijalka on oltava kunnossa ennen kuin taloa ryhdytään rakentamaan” ja ”Suuri sato tehdään ruiskulla”.

Pellon täytyy olla täydessä iskussa, ja kasvun lähtökohtien kunnossa. Mutta sen jälkeen sato rakennetaan lannoitusten ja ruiskutusten yhteispelillä.

Insinöörin tarkkaa touhua

Alasaaren viljelystrategiaa tarkastellessa silmään pistää kyky lukea kasvustoa ja päättää sen tarvitsemista paukuista, sekä tarkkuus kaikissa toimenpiteissä.

Lannoituksen jakaminen ja ajoittaminen oli juuri oikeassa kasvuvaiheessa. Kasvunsääteiden kanssa puhuttiin jo kellontarkkuudesta.

”Kaikkea en keksinyt omasta päästäni, vaan tämä oli tiimityötä”, Alasaari huomauttaa. Toimenpiteitä miettimässä oli myös Arto Markkula Syngentalta.

Syngentan Laureate-lajike on satoisa, mutta varsin kinkkinen viljeltävä Pohjanmaan korkeudella. Korrenlujuus on sen heikko kohta pitkässä päivässä, joten kortta pitää säätää joka nivelvälissä.

Laureate on hyvä versomaan ja siinä on valtava satopotentiaali, Alasaari kuvailee. Edellisvuonna 530 oraan tiheydellä tähkiä tuli parhaimmillaan 1 400 kappaletta neliölle. Tänä vuonna kuivuus rajoitti pensomista.

Satotavoitteena oli alusta alkaen vähintään kahdeksan tonnia, ja sen verran keskisatoa sillä myös saatiin.

Laureate-lohkon tapauksessa voidaan puhua jo oikeasta viljelyohjelmasta, sillä lajikkeen ominaisuudet otettiin tarkkaan huomioon.

Ulkomaisissa satokilpailuissa kilpailulohkon takana on yleensä kokonainen tiimi, tai ainakin neuvonta-agronomi. Laureate-lohkolla Arto Markkula sai hoitaa tätä roolia.

Kari Alasaaren kisalohko oli Lapuan alajokilaaksossa, joen varrella. Ennen padon rakentamista nämä pellot jäivät joka kevät tulvan alle. Nyt ne ovat Lapuan parasta viljelymaata. Alasaaren mielestä monia kasvunsäädekäsittelyitä ei pidä turhaan pelätä edes kuumana kesänä, kunhan ne tekee huolella ja oikein. Kuva on otettu 24.7.18.

6 ruiskutusta, 4 lannoitusta

Kylvöille Alasaari meni heti kuin mahdollista. ”Toukokuun 11. päivä oli jo vähän kuivaa, Kylvin ehkä 3–4 sentin syvyyteen.”

Starttifosforin Alasaari antaa aina. ”Erityisen tärkeä se on kuivina keväinä.” Yleensäkin kasvi pidetään tyytyväisenä alusta loppuun saakka.

Kylvölannoituksessa käytetään NPK:ta, ja kaikki kasvin tarvitsema fosfori annetaan kerralla. ”Mutta nitraattityppeä lisätään kasvukauden mittaan niin, ettei tule pientä kuolemaa mihinkään väliin.”

Ensimmäinen lisäys oli oraslannoitus kesäkuun ensimmäinen päivä. Se tehtiin NK-lannoitteella, sillä myös kaliumin lisälannoituksella on tutkimusten mukaan saatu sadonlisää.

Tätä ennen oli ruiskutettu fosforia ja Moddus Evoa lisäämään juuriston kehittymistä sekä pieni loraus gramma-ainetta, etteivät rikkakasvit imuroi hiveniä itseensä.

Alasaari haluaa näillä toimenpiteillä myös kasvattaa kehittyvän tähkän jyvälukua. ”Orasvaiheen ruiskutus on oikeasti tärkeä toimenpide, jolla on merkitystä versomiseen ja tähkän koon varmistamiseen.”

Kahden viikon päästä oli vuorossa toinen Moddus-käsittely. Seokseen lisättiin hieman tautiainetta, jotta kasvusto pysyy terveenä, sekä hiveniä, jotta kasvusto pysyy yhä tyytyväisenä.

Tämän jälkeen ruiskutettiin Axial, jolla torjuttiin kasvustossa oleva lauha.

Neljättä ruiskutusta Alasaari kutsuu viherrytys- ja säädekierrokseksi. ”Amistar annettiin dopingiksi, Modduksella säädettiin, Multiplella hoidettiin hiventarve, Karatella kirvat ja Staranella rikkakasvit.”

Toinen lisälannoitus tehtiin juhannuspäivänä YaraSulfanilla. Se annettiin täsmälannoituksena Trimblen sensorilla.

Jos olisi ollut sateisempi vuosi ja jos maasta ei olisi irronnut niin paljon typpeä, olisi Alasaari ajanut sensorilla lisälannoitusta paljon enemmänkin.

Seuraavana päivänä annettiin tautisuoja ja aloitettiin varsinainen jarrutus Ceronen ja Modduksen yhdistelmällä. Tässä vaiheessa lippulehti näkyi.

”Moddus ei riitä enää tässä vaiheessa, vaan kaveriksi tarvitaan Cerone.”

Vihneet tulivat näkyviin neljän päivän päästä ja silloin annettiin vielä toinen annos Ceronea ja Moddusta.

”Laureate kasvaa pituutta vielä paljon lippulehtivaiheen jälkeen.” Toinen jarrutus tuli siksi tarpeeseen.

Alasaarella oli varattuna vielä tautiaine tähkälle annettavaksi, mutta Arto Markkulan mielestä tautipainetta eikä ruiskutustarvetta ollut.

Tähkälle annettiin vielä Nitrabor, jolla Alasaari varmisti jyvän täyttymisen. ”Se on kaikki nitraattityppeä, varsinainen shotti.”

Täsmäviljelyn edelläkävijä

Trimblen GreenSeeker-sensori on ollut Alasaarella käytössä jo viisi vuotta, ja sillä hoidetaan täsmälannoitus kaikille pelloille.

Mutta Alasaari laskee täsmäviljelyksi myös ilman sensoria tehtävän oraslannoituksen.

”Teen sen kaikille viljelykasveille.” Nitraattityppeä ei kannata antaa kerralla vaan loiventaa sopivissa erissä.

Tänä vuonna Alasaari antoi myös osan kasvunsäädekäsittelyistä paikkakohtaisesti kasvillisuusindeksin mukaan.

Säätiedot Alasaari katsoo omasta sääasemastaan, joka on ollut käytössä jo kymmenen vuotta. Tiedot saa älypuhelimeen. Davisin sääasema on 1,5 metrin korkeudella maan pinnasta.

Säätietoja Alasaari hyödyntää ruiskutusajan optimointiin, lähinnä ilmankosteuden ja lämpötilan seurantaan.

Typpitarvetta mitattiin Yaran N-testerillä. ”Mittasin Laureaten lehtivihreää juhannusta ennen, eikä typpilannoitustarvetta ollut. Ajoin silti 22 kiloa Sulfania.”

Mangaanipitoisuutta seurattiin Bernerin mangaanimittarilla ja valkuaista GrainSense-mittarilla.

Jokaisesta ruiskulla-ajokerrasta tulee kartta, joita Alasaari ehtiessään katsoo jälkeenpäin. Myös Yaran CropSat-kartoista saa kohtuutarkkaa kuvaa pelloista.

Jos jotain vielä saisi toivoa, niin maaperän ominaisuudet täsmäkarttana olisi hieno lisä ja veisi täsmäviljelyä eteenpäin, Alasaari pohtii.

Kalkkia, salaojia ja perusparannusta

Alasaaren kisasuoritus oli hieno, ja ajoitukset olivat kohdallaan. Mutta kisakuntoa olikin rakennettu pitkään.

Sekä urheilussa että maanviljelyssä pätee sama lainalaisuus pitkäjänteisyydestä – hyvä kunto saavutetaan hitaasti. Kisasuoritus kestää vain hetken, mutta sitä edeltää kymmenen vuoden työ.

Kasvukunto tehdään maanparannuksella. Ojituksen täytyy olla toimiva, kalkkia levitetään vuosittain, muokkausta mietitään tarkkaan, ongelmakohdat pyritään laittamaan kuntoon.

Jos tätä pohjaa ei ole rakennettu, ei vippaskonsteista ole juuri apua eikä täsmäviljelyllä saavuteta mitään.

Lannoituksen ja kasvinsuojelun hyöty, kuten myös lajikkeen satopotentiaali saadaan käyttöön vasta sitten, kun pelto on kunnossa.

Se on myös parasta ympäristönsuojelua mitä maanviljelijä voi tehdä.

Tärkeäksi pohjan rakentamiseksi voi laskea myös kasvuston onnistuneen perustamisen. Jos se menee mönkään, on suuri osa satopotentiaalia jo menetetty.

Alasaari sai hyödynnettyä kevätkosteuden ja kasvuston alku oli hyvä. Siksi Laureate ei kärsinyt myöskään jälkiversonnasta vaan kehittyi tasaisesti.

”Pientä vaihtelua kasvustossa oli maaperän ominaisuuksien mukaan. Toinen pää peltoa versoi heikommin ja tähkämäärä jäi 920 kappaleeseen. Toisessa päässä oli 1100 tähkää neliöllä.”

Ilmakuvien perusteella salaojien paikat näkyivät selvästi, eli tälläkin pellolla veden puute oli satoa eniten rajoittava tekijä.

Alasaaren Aukusti näytti heinäkuussa Laureateakin paremmalta, mutta sato jäi lopulta tonnin pienemmäksi.

Martti Tytykosken KWS Fantex kasvoi Loimaan Alastarolla Loimijoen varrella. Heinäkuun lopussa Tytykosken kasvusto oli toimittajan silmään kolmanneksi paras, joten odotuksetkin olivat korkeat. Kuva on otettu 31.7.18.

2. sija | KWS Fantex 7 623 kg/ha, Loimaa

Lupaava uutuuslajike

Martti Tytykoski viljeli KWS Fantex -lajiketta juuri niin kuin sitä kuuluukin – voimaperäisellä maalla, johon oli levitetty kananlantaa. Useimmat ohralajikkeet eivät pysy sellaisissa olosuhteissa pystyssä, mutta Fantexilla on hyvä korsi.

Tytykoski oli sopinut etukäteen, että saa alennusta Fantexin siemenen hinnasta, jos pääsee ohrakisassa palkinnoille.

”Ostin uutuuslajikkeen siementä ja viljelin sitä myös itselleni lisäykseen”. Tytykoski siis teki pellolla enemmän temppuja kuin mitä olisi tehnyt rehuksi viljeltäessä.

Fantex on pärjännyt virallisissa lajikekokeissa hyvin, joten siltä olikin lupa odottaa suurta satoa. Tytykoski viljeli Fantexia 6,5 hehtaarin alalla. Pelto oli multavaa savimaata, jonka alavin osuus on lähellä Loimijoen pintaa. Alue on usein kevättulvien alla pitkäänkin.

Kosteus kisalohkolla riitti alussa melko hyvin altapäin, mutta versominen kärsi kovista helteistä ja kasvusto jäi harvaksi.

Sateiden alettua kesäkuussa versoja tuli kuitenkin lisää. ”Pääverson tähkälle annettu tautiaine viivästytti sitä niin, että sivuversoja voitiin varrota valmistuvaksi.” Lippulehdelle kasvusto tuli 25. kesäkuuta.

Heinäkuun ensimmäisinä päivinä kasvustossa näkyi runsaasti jälkiversoja. Heinäkuun 20. päivä tähkiä oli 700–800 neliöllä, ja puintihetkellä niitä oli lähes tuhat. Jälkiversot valmistuivat ajoissa. Sadonkorjuussa ei ollut ongelmia. Pääversot olivat jo melko ränsistyneitä.

Tytykoski pohti jälkikäteen viljelystrategiaansa. ”Apulantaa olisi voinut antaa alussa enemmän, sillä kananlanta ei liuennut näin kuivissa oloissa.” Se näkyy juhannusviikolla otetussa Yaran Megalabissa, jossa fosfori on matala.

”Siemenmäärää olisin myös jälkiviisaana nostanut. Jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt kylvää 650 neliölle. Tosin normaalivuonna se olisi aivan liikaa”.

Tytykoski kertoo ettei suosi myöhäisillä ohrilla lippulehtivaiheen korrensääteen ja tautiainekäsittelyn yhdistelmää.

”Se on kompromissi molemmista. Medax Max toimii parhaiten lippulehtivaiheen alussa kun pituuskasvu alkaa. Samaan tankkiin vain luraus strobia. Tässä vaiheessa on vielä jopa yli kaksi kuukautta puintiin. Siksi varsinainen tautikäsittely siirretään tähkälle, jolloin samaan tankkiin voi rohkeasti lisätä vähän ravinteita.”

Maan rakenne tärkein

Tytykosken keskisato kaikilla viljoilla oli hieman yli neljä tonnia hehtaarilta. Parhaita niistä olivat kaksitahoiset ohrat. Rapsien keskisato oli 2,25 tn/ha ja ruokaherneen 3,4 tn/ha.

Sadon laatu on hyvä. Kannattavimmat kasvit tilalla olivat Rokka-ruokaherne ja Vipekka-entsyymimallas. ”Lopulta kasvukauteen voi olla tyytyväinen, paljon pahemmalta näytti kesäkuun puolivälissä.”

Ohrakisasta Tytykoski odotti suurempia satoja. ”Mielestäni uusien ohralajikkeiden kovinta satopotentiaalia ei päästy vielä mittaamaan.”

Omalta kisalohkoltakin hän odotti enemmän: ”Lähtökohtaisesti en ole tulokseen tyytyväinen, mutta näin kuivan kasvukauden jälkeen kyllä.”

Tytykosken näkemyksen mukaan kasvukausi palkitsi tarkan muokkaajan ja kylväjän.

”Avainasemassa olivat tarkka kylvötyö ja kevätkosteuden säilyttäminen mahdollisimman pitkään. Näihin asioihin viljelijä voi pitkälti itse vaikuttaa, vaikka toki kalustollakin on merkitystä.”

Loimaan saviseudun parhaat sadot saatiin hieman myöhemmin sänkimaihin kylvetyistä viljoista. ”Yksi tärkeimmistä sadon avaimista oli esikasvi. Mielestäni varsinkin ohra hyötyy öljykasvista esikasvina todella paljon.”

Tytykoski kertoo pitävänsä erityistä huolta viljelykierrosta, jossa rapsin ja herneen kanssa tärkeinä mukana ovat syysviljat.

”Viljelyteemani on viisi K:ta: kalkitus, kevytmuokkaus, kanankakka, kierto ja kärkilajikkeet. Näillä keinoin savimaan humuspitoisuus paranee ja satotaso kasvaa.”

Maan rakenne tulee aina ensimmäisenä. Kun se on kunnossa, voi alkaa miettiä ”hifistelyä” lannoituksella ja kasvinsuojelulla.

Ari Siivosen RGT Planet kasvoi Huittisissa multamaalla. Siivonen halusi testata, voiko mallasohraa viljellä tällaisella maalajilla, vai nouseeko valkuainen liikaa. Kuva on otettu 31.7.18.

3. sija | RGT Planet 7 133 kg/ha, Huittinen

Multamaa ei petä

Ari Siivonen päätti kokeilla voiko mallasohraa viljellä multamaalla 84 kilon typpimäärällä vai nouseeko valkuainen liikaa.

Kyllä voi, kunhan kesä on tarpeeksi kuiva. Heinäkuun lopussa kasvusto ei ollut mitenkään tykki, mutta ei missään tapauksessa huonokaan.

Siivonen kylvää VM:n suorakylvökoneella, joten riviväli on 15 senttimetriä. Heinäkuussa kasvusto näytti ehkä vähän väljältä, mutta sadonkorjuuhetkellä tähkiä oli kuitenkin tuhat kappaletta neliöllä, eli aivan riittävästi.

Jälkiversoja oli Siivosenkin pellolla, mutta ne ehtivät valmistua loppuun saakka. Heinäkuussa kasvusto näytti kirjavalta, mutta loppujen lopuksi kasvusto tuleentui tasaisesti.

Pelto oli syksyllä kynnettyä multamaata, oikein kukkamultaa, mutta kyllä sekin kärsi kuivuudesta. ”Se orastui hyvin, mutta kesäkuussa se kellastui, enkä uskaltanut siksi laittaa korrensäädettä lainkaan.”

Juhannusviikolla alkoivat sateet. Silloin kasvusto piristyi, mutta alkoi myös tuottaa jälkiversoja. Siihen vaikutti varmasti myös juuri annettu salpietari.

Kirvoja oli paljon, ja ne piileskelivät oraiden tyvessä. Niitä ruiskutettiin kaksi kertaa. Tautiaineen jakamista Siivonen mietti jälkeenpäin. Se olisi ehkä kannattanut jakaa kahteen osaan.

Resistentti vesiheinä kuriin

Rikkakasvit torjuttiin Twist Combolla gramma-aineresistentin vesiheinän takia. Twist sisältää Arylexia ja florasulamia, ja Refine Super SX puolestaan gramma-ainetta, jolla saadaan tehoa valvattiin ja ohdakkeeseen.

Puinnin lähestyessä kasvusto petraantui paljon. ”Laskeskelin silloin, että suurimmissa tähkissä oli 24 jyvää, ja tiheyskin näytti hyvältä.”

Siinä mielessä sato ei yllättänyt. ”Mutta oletin kyllä valkuaisen nousevan korkeammalle.”

Siivoselle tuli pulaa tilasta, joten hän laittoi ohrat rehuksi jo syyskuun alussa. Planetia oli kuuden hehtaarin alalla.

Siivosen Planet-näyte lähetettiin sekä rehu- että mallasanalyysiin, mutta Posti hukkasi Viking Maltille menevän näytteen. Siksi mallaslaatua ei saatu selville.

Valkuaisen puolesta sato olisi kyllä kelvannut maltaaksi, sillä valkuainen oli vain 10,9 prosenttia, kisan matalin.

Lajikkeeseen Siivonen oli tyytyväinen. Aiemmin hän on viljellyt Streifiä ja saanut sillä kuuden tonnin satoja. Planetilla tuli enemmän, vaikka kesä olikin kuiva.

Sateita tuli kaikkiaan 155 mm kylvöstä puintiin. Heinäkuun neljännen päivän ukkosmyräkässä kasvusto meinasi mennä lakoon ja kyykähtikin vähän, mutta nousi kuitenkin pystyyn. Toukokuu oli täysin sateeton.

Juha Strömbergin Aukusti-lohko Porissa oli lähes kilometrin mittainen suorakulmio. Se puitiin elokuun 11. päivä 31 asteen helteessä.

4. sija | Aukusti 6 759 kg/ha, Pori

Myöhäinen kylvö paras

Yksi kisan kovimmista vedoista oli Juha Srömbergin Aukusti-sato rutikuivassa Porissa. Aukusti oli ainoa ohralajike, joka Strömbergillä oli tänä vuonna viljelyssä, joten sillä sitten mentiin. Eikä yhtään hullummin.

Suurimmat kevätohrasadot saadaan kakkosvyöhykkeen savimailla sateisina kesinä ja monitahoisilla lajikkeilla. Ohran satoennätys on tehty Vildellä juuri sellaisissa olosuhteissa.

Tänä vuonna vettä ei kuitenkaan tullut, joten aikainen Aukusti valmistui turhan nopeaa tahtia.

Kisalohko oli Strömbergin myöhäisimpiä kylvöjä ja selvästi parempi kuin ensimmäisenä kylvetyt.

Kisalohkolla keskisato oli yli kuuden tonnin, mutta kaikkien Aukusti-lohkojen keskisato jäi Strömbergillä neljään tonniin.

”Eipä näin heikkoa satoa ole tullut vuoden 1987 jälkeen.”

Viime vuonna Aukustin keskisato oli 7,2 tonnia. Ymmärrettävästi tämä vuosi ei miellytä Strömbergiä yhtään, vaikka hinta onkin nyt parempi kuin vuosi sitten.

Strömberg viljelee Aukustia siemeneksi.

”Osa sadosta on kauppakelpoisuuden rajoilla hehtopainon takia. Tiheyttä kyllä löytyi kohtuudella, mutta jyvä ei vaan täyttynyt veden puutteesta tai helteestä johtuen.”

Lannoitukseksi riitti pelkkä kylvölannoitus. Lisätyppilannoitukset hoidettiin typpiliuoksella. Yhteensä typpeä annettiin 90 kiloa hehtaarille.

Strömbergilläkin maasta on irronnut runsaasti typpeä. Maa on hyvin kalkittua ja runsasmultaista. Esikasvina oli sokerijuurikas.

Tapio Pietilällä oli kisan tihein kasvusto alusta loppuun. Nuori isäntä Terho 4 v oli mukana tutkimassa kasvustoa. Kuva on otettu 28.7.18.

5. sija | RGT Planet 6 673 kg/ha, Loppi

Mihin hävisi kaksi tonnia?

Tapio Pietilän RGT Planetin jälkiversontaa seurattiin henkeä pidätellen ohrakisan WhatsApp-ryhmässä. Minä tahansa muuna vuonna peli olisi menetetty, mutta Pietilä odotteli kylmän rauhallisesti jälkiversojen kypsymistä loppuun saakka.

Kasvusto ryhtyi pukkaamaan jälkiversoja vielä elokuussa, kun osa kilpailijoista oli jo puimassa. Voisiko syynä jälkiversontaan olla turhan myöhään annettu lisätyppilannoitus?

Se annettiin 5.7., juuri ennen vihneiden näkyviin tuloa. Spad-mittarin mukaan typestä oli puutetta. Spad-arvot olivat 40–46.

Kisan tihein kasvusto

Pietilän Planet näytti keskikesällä ehkä kisan komeimmalta. Se oli tihein kasvusto alusta loppuun saakka, joten sato-odotukset olivat korkealla.

Kasvusto ei kärsinyt kertaakaan veden puutteesta, sillä hikevällä hietamaalla vettä nousi kapillaarisesti ylös koko kesän ajan.Yleensä vesi loppuu vasta myöhemmin kesällä, jos ei sada, Pietilä kertoi.

Satokomponentteja vaikutti olevan tähkien ja jyvien perusteella vähintään kahdeksan tonnin satoon. Puinnin jälkeen myös tuhannenjyvänpaino punnittiin, ja laskennallisesti Pietilän pellolta olisi pitänyt tullakin yli kahdeksan tonnin sato.

Onkin täysin arvoitus, mihin kasvustosta hävisi kaksi tonnia. Ilmeisesti osa jyvistä oli tyhjiä. Jonkin verran siementä meni puidessa peltoon, mutta ei sekään selitä tonnien uupumista.

Jälkiversonta ei ime ravinteita jo valmistuneesta sadosta sillä nestevirtaukset loppuvat, kun jyvä on valmis, joten siitäkään ei löydy selitystä. Isäntä itse kertoi, ettei ole kuullut kenenkään saaneen yli kuudentonnin satoa kevätviljoilla Räyskälän hietamailla.

Pellon viljavuusluvut eivät olleet täydelliset, sillä useimmat arvot olivat välttäviä tai tyydyttäviä. Mutta lannoituksessa käytettiin hivenpitoisia tuotteita ja pääravinteitakin annettiin kohtuullisesti. Juhannusviikolla pensomisen aikaan tehdyn Yaran Megalabin mukaan mistään ei ollut puutetta.

Koko lohkon sato punnittiin

Kasvusto korjattiin talteen viime hetkellä. Pääsato alkoi olla jo liiankin ränsistynyttä, sillä syyskuussa Lopella satoi runsaasti vettä. Suurimmissa tähkissä oli 26 jyvää. Pienimmissä jälkiversoissa vain kuusi.

Tältä lohkolta punnittiin kisahehtaarin ja kahden muun koealan lisäksi koko pellon sato. Siitä kerrotaan tarkemmin sivuilla 30–32.

RGT Planet oli peitattu Baytanilla ja mangaania sisältävällä Wuxal Terios Mn -hivenseoksella. Lohkon mangaaniarvo on välttävä, joten mangaanista on hyötyä alkukasvuun. Pietilä torjui rikkakasveja myös äestyksen avulla, sillä keväällä oli siihen mahtavat olosuhteet.

Aki Järvenoja Toholammilta oli kisan pohjoisin osallistuja. Kaarle oli vielä heinäkuun alussa tykki, mutta heinäkuun viimeisellä viikolla se vaaleni silmissä, tuleentui ja jyvät jäivät pieniksi. Kuva on otettu 24.7.18.

6. sija | Kaarle 6 569 kg/ha, Toholampi

Haaveena satokilpailu

Aki Järvenoja kertoo seuranneensa KM:n satokilpailua pienestä pitäen. Erityisen hyvin mieleen ovat jääneet Mehtälän veljesten Nivalassa ottamat kovat ohrasadot.

”Olen aina halunnut osallistua satokisaan.” Tänä vuonna Järvenoja kokeili sitten onneaan, eikä tulos ollut yhtään hassumpi, ainakaan tämän vuoden sadoksi.

Kylvö oli aikaisempi kuin koskaan. Kaarle oli tarkoitus alunperin viljellä tuoreviljaksi, mutta tuleentuminen tapahtui niin sutjakkaan, että oli mielekkäämpää antaa Kaarlen kasvaa loppuun saakka.

Kehitysvauhti oli hämmästyttävän nopea.

Kesäkuun 21. päivä Järvenoja ruiskutti kirvat ja antoi säädettä ja tautiaineita.

Seuraava tautitorjunta oli tarkoitus tehdä muutaman viikon päästä, mutta Kaarle tulikin viikossa tähkälle, ja viimeinen voitelu oli pakko antaa kesäkuun puolella.

Kaarle sai yhteensä kolme ruiskutusta, mutta Järvenoja ulkoilutti ruiskuaan kesän aikana kilpailijoista eniten. Hän tekee rahtiruiskutuksia, ja kasvukauden aikana mittariin kertyi lähemmäs tuhat hehtaaria.

Kaarle lähti hyvin kasvuun, ja satotoiveet olivat korkealla. Heinäkuun toiseksi viimeisellä viikolla Kaarle näytti mahtavalta, mutta viimeisellä viikolla se paloi pystyyn.

Pelto oli karkeaa hietaa. Vaikka se olikin erityisen multava, vesi vain loppui kertakaikkisesti kesken.

Jyvä jäi pieneksi, sillä jyvän täyttyminen loppui liian aikaisin. Kaarlen kasvuaika jäi helteessä turhan lyhyeksi.

Järvenoja oli kisan toinen kevätkyntäjä. Kevätkyntöä käytetään paljon Toholammilla sillä maalajit sopivat sille. Kynnön jälkeen tasausäestettiin, sen oli tarkoitus tiivistää kylvöpohjaa. Sen jälkeen vielä joustopiikki-äestys, kylvö ja päälle jyräys.

”Monitahoiset ohrat eivät penso näillä leveysasteilla oikeastaan lainkaan”, Järvenoja kommentoi kesällä.

Se näkyi myös tähkiä laskiessa. Niitä oli tasan sen verran kuin oli itäviä jyviäkin. Vähäisiin sivuversoihin tuli enintään tyhjiä tähkiä.

Keski-Pohjanmaalla päivä on jo toukokuussa sen verran pitkä, että kasvu keskittyy pääversoon.

Järvenoja antoikin Kaarlelle juuren kehittymistä edistävää Moddus Evoa ja ajoi sitten lippulehdelle kasvun pysäyttävän Modduksen ja Ceronen yhdistelmän. Kasvusto pysyi tällä hyvin pystyssä, mutta sateisempana vuonna se olisi mennyt kyllä lakoon.

Korrenkasvuvaiheen kasvunsäätöä Järvenoja sanoi miettivänsä jatkossa uudella tavalla, erityisesti Kari Alasaaren ruiskutusohjelmaa katseltuaan.

Henri Huhtamaa pärjäsi vuosi sitten Pro Rukiin ruiskisassa, ja kokeili tänä vuonna miten käy KM:n ohrakisassa. Eurajoella oli kuivaa, mutta siihen nähden Vanillesta irtosi yllättävän paljon satoa. Kuva on otettu 17.5. kun Huhtamaa oli äestyspuuhissa.

7. sija | Vanille 5 571 kg/ha, Eurajoki

Ohramestarin opeilla

Henri Huhtamaa kertoi kisaan ilmoittautuesssaan, että hänen mentorinaan toimii vallitseva ohran Suomen mestari Seppo Vätti. Tämä oli sen verran hyvä myyntipuhe, että Huhtamaa otettiin heti kisaan mukaan.

Itseään talokauppiaaksi tituleeraava Huhtamaa väitti, ettei osaa viljellä juuri lainkaan, mutta viljelykierrossa on silti sokerijuurikasta, joten jotain osaamista on väkisinkin kertynyt. Eikä ohrakilpailun tuloskaan ollut yhtään hullumpi näin kuivaksi kesäksi.

Vanille kylvettiin vasta 18.5. runsasmultaiseen hietamaahan. Esikasvina oli sokerijuurikas, jonka naatit oli kynnetty maahan. Savipaakkujen äestys otti aikansa, mutta onneksi Eurajoella saatiin parin millin sade, joka pehmitti ne ja lopputulos oli tasainen.

Versominen jäi kuivuudessa heikoksi, mutta ei tätä kasvustoa voi silti harvaksi sanoa. 10. elokuuta se näytti täystiheältä ja tähkätkin olivat hyvän kokoiset. Typpeä annettiin vain 94 kiloa ja fosforia ei lainkaan, koska pellon fosforiluku oli erinomainen. Hiveniä ruiskutettiin kaksi kertaa.

Pellon keskiosassa oli pientä rikkakasviongelmaa, vaikka rikkakasvit ruiskutettiin huolella. Juolavehnä kasvoi läpi ja mataraakin oli pesäkkeinä. Vesi oli käytännössä ainoa satoa rajoittava tekijä ja sato oli alueen keskisatoihin nähden erittäin hyvä.

Niko Ranta viljelee Kauhajoen Ikkelänjärvellä. Aikainen Arild oli ensimmäistä kertaa viljelyssä. Kuva on otettu 25.7.18.

8. sija | Arild 5 538 kg/ha, Kauhajoki

Soilfoodin tavaralla

Niko Ranta hyödynsi fosforilannoitukseen Soilfoodin tuotteita. Ravinneliete levitettiin keväällä ennen peltojen kyntämistä ja kylvöä. Rannalla on tyhjänä olevat lietesäiliöt, joihin voi varastoida Honkajoelta tulevaa tavaraa, ja saada näin fosforilannoituksen edullisesti.

Kilpailuun hän lähti Arild-lajikkeella, joka oli ensimmäistä kertaa viljelyssä. Arild on aikainen kaksitahoinen rehuohra, joka on tuottanut kolmosvyöhykkeellä hyviä satoja.

Ikkelänjärvelläkin oli alkukasvukausi rutikuiva, eikä Arild versonut toivotulla tavalla. Tähän saattoi vaikuttaa myös suuri kylvötiheys. Maltaaksi viljeltävä Charles-ohra pensoi huomattavasti enemmän.

Kasvustosta tehtiin NovaCropControlin kasvinesteanalyysi, jossa ravinnepuutokset näkyvät nopeasti. Analyysin mukaan mangaanista ja rikistä oli pulaa. Ne annettiin hivenlannoituksina. Typpimäärää mitattiin spad-arvojen avulla, eikä typestä ollut puutetta.

”Hivenet tuli ajettua kaikki erikseen aikatauluongelmien takia. Oli lomareissua ja muuta”, Ranta kertoi.

Kirvoja ei torjuttu, koska niitä ei näkynyt. Kirvojen aiheuttamaa keltaisuutta näkyi kuitenkin jonkin verran kasvustossa myöhemmin.

Kasvunsäätöön testattiin ensimmäistä kertaa Medax Maxia. ”Se ruiskutettiin korrenkasvun alkuvaiheessa ennen juhannusta, mutta silloin oli todella kuivaa.”

Tämän jälkeen alkoivat sateet, ja kasvusto otti spurtin. Sateisempana vuonna puolen kilon hehtaariannos ei olisi välttämättä riittänyt, Ranta pohti.

Hannes Höykälä BASFilta kertoo, että Medax Maxille haetaan jaettua käyttöä etikettiin. Etelä-Suomessa 0,3 kg/ha korrenkasvun alussa riittää, mutta Pohjanmaalla kannattaa jatkossa harkita kasvunsääteen jakamista. Ja jos kasvun haluaa pysäyttää lippulehtivaiheessa, voi silloin ruiskuttaa Terpalin.

Arildin korsi jäi heinämäiseksi, vaikka kaliumlannoitukseen panostettiin. Pellon kaliumluku on heikko, joten kalia annettiin 87 kiloa. Arild pysyi kuitenkin hyvin pystyssä. Muutamien ukkoskuurojen kulkua jännitettiin, mutta pahimmilta myrskyiltä vältyttiin.

Lippulehdelle ajettiin testimielessä BASFin uutta SDHI-tautiainetta Priaxoria, joka on tulossa Suomen markkinoille ensi kaudella.

”Priaxor on Comet Pron ja SDHI-tehoaineen seos, jolla on saatu erinomaiset tulokset kokeissa. Se on antanut suurimmat sadot ohralla Hauhon kokeissa”, Höykälä kertoo. Ainakin Niko Rannan pellolla se piti taudit hyvin poissa ja kesto oli pitkä.

Toni Lindqvistin Charles tuotti mallaslaatua Myrskylässä. Sato jäi edellisvuotta pienemmäksi, mutta laatu oli yllättävän hyvä ja valkuainen pysyi aisoissa. Kuva on otettu 6.7.18.

9. sija | Charles 5 527 kg/ha, Myrskylä

Mallasta tuli

Toni Lindqvist ilmoittautui kisaan Carlsbergin nimikkolajikkeella Charlesilla, jota voi viljellä ainoastaan Viking Maltin sopimuksella.

Edellisvuonna se oli pensonut turhankin paljon, ja oli vaikeuksia saada pysymään se pystyssä. Kylvömäärä oli 500 itävää neliölle ja korsia oli enimmillään 1 200 kappaletta neliöllä.

Silloin lakopelloilta tuli lähes kuuden tonnin keskisato ja pystypelloilta yli kuusi tonnia.

Tällä kertaa kylvömäärää tiputettiin, ja itäviä neliöllä oli vain 420 kappaletta, kisan pienin määrä. Silti kasvustossa oli korjuuhetkellä 700 tähkää.

Jälkiversoja tuli tähänkin kasvustoon, mutta niille ei annettu paukkuja, etteivät ne jaksaisi tehdä tähkää, ja tässä myös onnistuttiin. Kesäkuun lopussa oli 540 kortta neliöllä ja sato-odotus 5 500 kiloa.

Edellisvuonna mallasohralle oli ajettu kaksi kertaa lisälannoitusta, tällä kertaa ei ajettu kertaakaan. Lisätyppilannoitus annettiin vanhoilla typpiliuoksilla.

Tästäkin kasvustosta otettiin Yara Megalab juhannusviikolla, ja fosfori, kalium, rikki, kalsium ja sinkki olivat melko matalat. Fosforin puutetta korjattiin ruiskuttamalla YaraVita Solatreliä.

Korrensäädettä Lindqvist ei antanut lainkaan. Pensomisvaiheessa ruiskutettiin Moddus Evo, mutta korrenkasvuvaiheessa ei annettu lainkaan kasvunsäädettä.

Oskar Tallberg kylvi kilpailun ensimmäisenä 5.5. Se oli oikeastaan myöhäinen kylvö Tammisaaren normaaliaikaan verrattuna. Planetin valkuainen nousi kuivuudessa liian korkeaksi, eikä laatu kelvannut maltaaksi. Muilta lohkoilta Tallberg kertoi saaneensa mallaslaatua. Kuva on otettu 23.7.18.

10. sija | RGT Planet 4 427 kg/ha, Tammisaari

Kisan varhaisin kylvö

Oskar Tallberg kylvi Planetin 5.5., mikä ei ollut yhtään normaalia aikaisemmin.

Planet joutuikin siksi versomaan kaikkein ankarimmissa olosuhteissa, ja se jäi väistämättä harvaksi.

Oma siemen oli suurta, ja sitä meni noin 450 itävää neliölle. Tähkiä oli puintihetkellä noin 600–700 kappaletta.

Planetia yritettiin versottaa kesäkuun alussa Medax Maxilla ja typpiliuoksella, mutta koska vettä ei tullut, ei kasvustolla ollut paukkuja pensomiseen.

Tähkällekin se tuli jo reippaasti ennen juhannusta. Siinä vaiheessa korkeutta oli 15–20 cm ja vettä oli tullut 1 millimetri.

Lannoitteet eivät sulaneet peltoon kuin vasta juhannuksen sateiden aikaan.

Mallasohran mahdollisesta niukkuudesta ryhdyttiin Suomessa puhumaan heinäkuun toisella viikolla.

Tallbergin Planetin valkuainen mitattiin GrainSensellä tässä vaiheessa, ja se oli yli 13 prosenttia. Viikko ennen puintia se oli 13,4 ja puintihetkellä laboratoriossa mitattuna 14,5 prosenttia.

Tallberg viljeli Planetia nyt kolmatta vuotta. Kasvunsäädettä hän ei ole käyttänyt tätä ennen kertaakaan, eikä kasvusto ole lakoontunut. Edellisvuosina satoa tuli kuusi tonnia, nyt jäätiin alle.

Tallbergin lohkolla osa alasta oli ruiskutettu Staranen ja Expressin seoksella, jotka eivät olleet tehonneet savikkaan.

Joko savikka oli itänyt vasta ruiskutuksen jälkeen, tai sitten se olisi vaatinut suuremman annoksen.

Savikka kehittää kuumassa ja kuivassa vahvan vahapinnan, eikä normaaliannos gramma-ainetta välttämättä riitäkään. Kiinnitettä ei ainakaan kannata jättää silloin pois. Tämä oli yleinen ongelma tämän vuoden kasvustoissa.

Hussar Plussalla ruiskutetut alat olivat puhtaita rikkakasveista.

Kisalohkon ohra ei mennyt maltaaksi, mutta muilta pelloilta tuli mallaslaatua, Tallberg kertoo.

Samu Seikkulan kisalohko oli Eurajoen Kuivalahdella, jossa oli nimensä mukaisesti todella kuivaa. Harbinger kasvoi kuitenkin hikevällä maalla, jossa oli runsaasti orgaanista ainetta. Luomusadoksi tämä oli varsinainen tykki tämän kesän olosuhteet huomioiden. Mutta valkuainen nousi korkealle eikä laatu kelvannut maltaaksi. Kuva on otettu 10.8.18.

11. sija | Harbinger 4 002 kg/ha, Rauma

Hulppea luomuohra

Raumalainen Samu Seikkula siirtyi luomuun neljä vuotta sitten. Seikkula ei ole mennyt helpointa reittiä, sillä viljelykasvivalikoimaan kuuluu luomumallas ja luomutärkkelysperuna.

Luomumallasta Seikkula kuvitteli haasteelliseksi, mutta toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin. Tänä vuonna valkuainen nousi kuitenkin liian korkeaksi, eikä ohra kelvannut maltaaksi.

Kisalohko oli syksyllä kynnetty. Keväällä siihen levitettiin tärkkelysperunatehtaalta tulevaa Bio-Kalia.

Seikkula tasausäesti pellot niin aikaisin kuin mahdollista ja antoi rikkakasvien itää. Sitten rikat äestettiin pois ja vasta sen jälkeen kylvettiin. Kylvön päälle vielä jyrättiin.

Ohran alle oli kylvetty puna-apilan siementä aluskasviksi. Se pysyi nätisti kasvuston tyvessä eikä noussut liian korkeaksi.

Kasvusto näytti elokuun alussa vahvalta ja hyvin versoneelta. Savikkaa oli jonkun verran, ja sen siemenet sadon joukossa nostivat myös puintikosteutta.

Pellossa oli runsaasti orgaanista ainesta, joka on sitonut kosteutta ja mahdollistanut hyvän itämisen ja orastumisen. Sadetta Kuivalahdella ei juurikaan saatu, ja kivennäismaiden kevätviljat näyttivät surkeilta.

Tämä oli luomuohraksi tykki, ainakin tälle kesälle, kommentoi sadonmäärityksen tehnyt ProAgrian asiantuntija Eero Vanhakartano.

Henri Jussi viljelee Kalannin kylässä Uudessakaupungissa. Kalanti on tunnettu hietamaistaan ja erikoiskasvien viljelystä. Toukokuussa puron uoma uhkasi kuivua, kun seitsemän kastelulaitetta pumppasi samaan aikaan vettä pelloille. Pompe joutui selviämään ilman kastelua, joten se jäi harvaksi.

12. sija | Pompe 3 880 kg/ha, Uusikaupunki

Koko lohkon sato punnittiin

Henri Jussin peli oli pelattu jo toukokuussa. Hietamoreenimaa ei pidätä vettä, vaikka olikin runsasmultainen.

Sadetta olisi tarvittu kipeästi, mutta Kalanti oli ohrakisan kuivin kolkka tänä vuonna.

Sinänsä lohko olisi ollut mitä parhain sateisena kesänä. Esikasvina oli varhaisporkkana, jonka jälkeen pelto oli kevytmuokattu.

Ohra suorakylvettiin 9. toukokuuta ja se orastui tasaisesti. Versominen jäi heikoksi, eikä kasvustolle kannattanut tehdä kuivuuden vuoksi suuria panostuksia.

Lisälannoitus oli varattu, mutta sitä ei kannattanut antaa, vaan kasvukausi mentiin pelkällä kylvölannoituksella.

Ruiskutukseksi riitti rikka- ja kirvatorjunta kesäkuun alussa. Korrensääteestä oli turha edes haaveilla. Tautejakaan ei kuivassa pellossa ollut.

Koska sato-odotus oli heikko, päätettiin puida koko lohkon sato ja punnita se viereisen tilan vaa’alla.

Pellon keskisato oli kuivuuteen nähden yllättävän hyvä. Se selittynee erinomaisella startilla, jonka kasvusto sai.

Pompe on Nordsaatin satoisa ja suurijyväinen rehuohralajike. Sen pitäisi pystyä versomaan myös jossain määrin poutivilla mailla, mutta tänä keväänä oli vain kertakaikkisesti liian kuivaa.

Matti Lintulan Propino Loimaalla kärsi kuivuudesta ja valkuainen nousi liian korkealle. Kaikki sato tuli pääversoista. Sen näkee seulontatuloksista, sillä jyvät olivat tasakokoiset. Kuva on otettu 30.7.18.

13. sija | Propino 3 876 kg/ha, Loimaa

Harvaksi jäi

Matti Lintula kylvää 17 senttimetrin rivivälillä.

Loimaan savi oli tänä keväänä haastava maalaji kevätviljoille, sillä vettä ei tullut.

Toukokuussa ei satanut lainkaan. Käytännössä sateet alkoivat 19.6., mutta se oli versomisen kannalta liian myöhään.

Lintulan Propino ei versonut käytännössä nimeksikään. Itäviä oli neliöllä 480 kappaletta, ja puintihetkellä laskettiin maksimissaan 600 tähkää neliöltä.

”Kylvömäärä on ollut pitkään sama ja oraslannoituksella on normaalisti tullut 700–800 kortta Propinoon. Että ei se niin onneton lajike ole miltä se tänä vuonna vaikutti”, Lintula kommentoi.

Kisalohko oli komea 26 hehtaarin palanen, jolla olisi ollut edellytyksiä sateisempana kesänä huomattavasti suurempaan satoon.

Edellisvuonna Propinon keskisato oli 6 tonnia, mutta nyt jäätiin rutkasti alle. Propinoa on viljelty neljä vuotta ja yleensä on menty ilman korrensäädettä.

Aiempina vuosina typpimäärä on ollut 150 kilon paikkeilla, mutta nyt annettiin vain 114 kiloa, sillä vettä ei tullut. Silti valkuainen nousi 13,8 prosenttiin eikä Propino kelvannut maltaaksi.

Lintuloilla on suorakylvetty nyt kymmenen vuotta ja se näkyy multavuuden runsastumisena.

Kylvöä ennen ruiskutettiin glyfosaatti, ja kylvön päälle jyrättiin.

Juhannusviikolla tehtiin Yara Megalab -lehtianalyysi, ja sen mukaan fosforista ja kaliumista oli pulaa. Samoin kalsiumista, rikistä, mangaanista ja sinkistä.

Lintula oletti näiden puutteiden johtuvan kuivuudesta. Kasvi ei saa irti ravinteita maasta, jos vettä ei ole.

Kylvöhetken satotoiveet muuttuivat kesäkuun aikana mielenkiintoon seurata voiko katastrofivuonna saada kohtuullisen sadon, jos panostaa kasvustoon, Lintula kertoi kesäkuun viimeisellä viikolla.

Tässä vaiheessa pohdittiin jo valtakunnallisesti, jääkö sato vain puoleen edellisvuodesta.

Tommi Hasu viljelee Kouvolan Oravalassa Kymijoen varrella. Luomuohraa oli pakko kastella, se ei olisi versonut muuten lainkaan ja tähkä olisi jäänyt pieneksi. Nyt saatiin mallaslaatua ja sato oli pelastettu.

14. sija | Crescendo 3 093 kg/ha, Kouvola

Kastelu pelasti luomumaltaan

Tommi Hasun Crescendo ei olisi selvinnyt kuivuudesta ilman kastelua. Se aloitettiin 8.6.

Crescendoa oli 4 hehtaaria Kymijoen varrella. Crescendolle tehdään luomumallassopimuksia, mutta tavanomaisesti tuotettua Crescendoa ei Suomessa osteta maltaan raaka-aineeksi.

Hasu on viljellyt luomumallasta jo vuodesta 2012 ja aina se on kelvannut maltaaksi. Tänä vuonna luomumallasta oli 60 hehtaaria.

”Kasvustot näyttävät kamalilta. Pahinta mitä luomussa voi olla on kuivuus”, Hasu kommentoi elokuun alussa tilalla pidetyssä luomumallastilaisuudessa.

Tilan pääkasvi on gluteeniton luomukaura, jota oli 120 hehtaarin alalla. Kaura puidaan omalla puimurilla, ohran korjaa urakoitsija. Viljat kuivataan eri kuivureissa, sillä gluteenittoman kauran viljelyssä ei saa olla mukana ohraa, vehnää eikä ruista.

Luomumallas kierron alkuun

Hasulla on käytössä viiden vuoden viljelykierto, jossa ensin viljellään kaksi vuotta nurmea ja sitten kolme vuotta viljaa tai rehuseoksia. Palkokasvit kuuluvat myös valikoimaan.

”Ongelmana on se, että sekä gluteeniton kaura että mallasohra olisi paras kylvää heti nurmen jälkeen”, Hasu kertoo.

Soilfoodin tuotekehityksestä vastaava agronomi Juuso Joona harmittelee samaa: Luomuohra kilpailee luomuvehnän ja syysviljojen kanssa, sillä ne olisivat viljelykierron ensimmäiset tuotantokasvit nurmen jälkeen. Joonalla itsellään nurmen jälkeen kylvetään syysöljykasvi tai -ruis.

Hasun mukaan luomumallasohran hyvä puoli on taas se, että luomuohralle on aina kysyntää, vaikkei laatu riittäisikään maltaaksi.

Luomurehuohran hinta oli elokuun alussa 320 euroa tonnilta, kun luomurehukauralla se oli vain 250 euroa.

Luomumallasohralla rikkapaine on lohkokohtainen. Jos sen kylvää nurmen lopetuksen jälkeen ja lopetus on onnistunut hyvin, rikkapainetta ei ole.

Ohralla on heikko juuristo

Tommi Hasun kisalohko kynnettiin vasta tammikuussa, sillä viime syksy oli haasteellinen.

Keväällä peltoa avokesannointiin ennen kylvöä. Edellisvuonna pellolle levitettiin Soilfoodin ravinnekuitua, jonka tarkoitus on lisätä veden- ja ravinteiden pidätyskykyä sekä aktivoida pieneliötoimintaa.

Kisalohko ei ole optimaalisessa kunnossa. ”Sitä on tiivistetty aikoinaan liikaa ja rakenteessa on vikaa. Vie aikaa saada nuo asiat korjattua”, Hasu kommentoi.

Juuso Joona kertoo, että ohra on kaikista viljoista heikkojuurisin, ja se kärsii sen vuoksi vähän kaikesta: kuivuudesta, märkyydestä ja ravinnepuutoksista.

Tommi Hasun luomuohra sai starttilannoitteeksi Ecolan Agraa. Kuivuus kuitenkin heikensi orgaanisen lannoitteen hyödynnystä. Sateet alkoivat juhannuksena niin kuin muillakin, ja siitä heinäkuun puoleen väliin mennessä oli tullut jo 100 millimetriä vettä.

Heinäkuun puolivälissä kasvuston alalehdillä näkyi laikkutauteja, mutta niillä on ollut merkitystä lähinnä jyväkokoon.

Tähkät olivat hyvänkokoisia, mutta kasvusto itsessään jäi kuivuuden vuoksi harvaksi.

Hasu kertoo tilan käyttävän runsaasti neuvontapalveluita ja ulkoistaneen monia juttuja, esimerkiksi viljavuusnäytteiden oton. ”Ne otetaan gps:n avulla ja näin on saatu kartat ajantasalle ja paikkakohtaista tietoa.”

Luomuviljely on Hasun mielestä ottanut monia edistysaskeleita viime vuosina. On tullut esimerkiksi Soilfoodin kaltaista tarjontaa. Soilfood on Hasun tilalla vahvasti kuvioissa mukana.

Hasu hyödyntää myös hiventarjontaa, ja ruiskuttaa luomukauralle mangaanin rutiininomaisesti.

Taloutta seurataan tarkkaan. Konetyötunnit lasketaan joka vuosi, ja niitä tulee 3,2–3,9 tuntia hehtaaria kohti, Hasu kertoo.