Vilja suorakylvettiin rypsin sänkeen. Kohdassa, johon oli ruiskutettu kaksi kertaa Devrinolia, vilja ei ole itänyt. Devrinolin käytön haitattomuus seuraavalle kasville vaatii maan kyntämisen.
Vilja suorakylvettiin rypsin sänkeen. Kohdassa, johon oli ruiskutettu kaksi kertaa Devrinolia, vilja ei ole itänyt. Devrinolin käytön haitattomuus seuraavalle kasville vaatii maan kyntämisen.

Rikkakasvi-

aineiden

jälkikasvirajoitukset

Joillakin rikkakasvien torjunta-aineilla eli herbisideillä on maassa jälkivaikutuksia. Tämä rajoittaa valikoimaa, mitä kasveja lohkolla voidaan viljellä samana kasvukautena, seuraavana vuonna tai sitä seuraavana vuonna. Rajoitukset johtuvat torjunta-aineen ominaisuuksista ja pysyvyydestä maassa.

Teksti: Sari Peltonen

Kuvat: Heikki Jalli, Ilmari Hunsa

Pysyvyydellä tarkoitetaan aineen säilymistä myrkyllisenä kasveille. Jotkut kasvilajit ovat niin kestäviä, ettei jälkikasvirajoituksia tarvita ohjeenmukaisia annoksia käyttäen, kun taas toiset kasvit ovat arkoja ja voivat vaatia pidemmän suoja-ajan.

Herkillä kasveilla haitalliset jälkivaikutukset ilmenevät itämisongelmina tai oraan/taimen vioittumisena ja kasvun hidastumisena tai heikentymisenä. On hyvä huomioida, että haitalliset jälkivaikutukset voivat ilmetä myös varsinaisen satokasvin jälkeen kylvettävissä kerääjä- tai saneerauskasveissa.

Pellolla käytettävistä rikkakasvien torjunta-aineista suurin osa hajoaa yleensä kasvukauden aikana eikä niillä ole haitallisia jälkivaikutuksia seuraavalle vuodelle ohjeenmukaisilla käyttömäärillä. Mikäli käytetään suurempia ainemääriä tai sääolosuhteet hidastavat aineen hajoamista tai päällekkäiskäsittelyissä aineen jälkivaikutusaika maassa pitenee ja se voi vioittaa herkkiä kasveja seuraava vuonna.

Jälkikasvirajoitukset on hyvä selvittää kunkin valmisteen myyntipäällystekstistä Tukesin kasvinsuojeluainerekisteristä (www.tukes.fi), jotta tiedetään, miten kauan pitää odottaa tietyn aineen käytön jälkeen ennen kuin valmisteelle arkaa viljelykasvia voidaan riskittä kylvää.

Jälkikasvirajoitukset on esitetty yleisimpien rikkakasvihävitteiden osalta myös tämän lehden liitteenä olevassa Peltokasvien kasvinsuojelukirjassa. Tieto löytyy kirjan lopusta, ”Rikkakasvihävitteiden vaikutustavat” -taulukosta.

Jälkikasvirajoituksissa on huomioitava, koskeeko aineen rajoitus herkillä kasveilla kyseistä kasvukautta esimerkiksi uusintakylvöissä, syyskylvöjä vai seuraavia kasvukausia. Peltokasvien kasvinsuojelukirjassa rajoitukset on pääosin esitetty koskien seuraavia vuosia.

Hajoamisnopeus vaikuttaa

Kasvinsuojeluaineet hajoavat pellolle ruiskutettuina useimmiten myrkyttömiksi, vaarattomiksi yhdisteiksi valokemiallisten (UV-valon) ja kemiallisten reaktioiden sekä mikrobiologisen eli pieneliötoiminnan hajotuksen seurauksena.

Lisäksi tapahtuu haihtumista, huuhtoutumista ja ennen kaikkea kiinnittymistä maahiukkasten pinnoille. Kasvinsuojeluaineen pysyvyys maassa tarkoittaa sen kestävyyttä hajoamista vastaan.

Herbisidien jälkivaikutusaika maassa määräytyy sen mukaan, miten valmiste käyttäytyy maassa, miten se kulkeutuu, sitoutuu ja hajoaa. Herbisidit seuraavat veden liikkeitä maakerroksissa, jolloin aineen vesiliukoisuus ja kiinnittyminen maahiukkasiin vaikuttavat paljon niiden kulkeutumisnopeuteen maassa syvempiin kerroksiin.

Herbisidit sitoutuvat maahan pidättäytymällä savimineraaleihin, orgaaniseen ainekseen tai metallioksideihin, tai sitoutumalla kemiallisesti humusainekseen.

Erityisesti negatiivisesti varautuneihin savimineraaleihin tietyt positiivisesti varautuneet tehoaineet sitoutuvat tiukasti, niin tiukasti, etteivät kasvit pysty niitä ottamaan.

Tämän vuoksi kivennäis- ja savimailla tiettyjen herbisidien jälkivaikutusta on vain vähän tai ei lainkaan, mutta multamailla jälkivaikutusaika on selvästi pidempi.

Hajoaminen hidastuu kuivassa ja kylmässä

Herbisidien hajoamisnopeuteen maassa vaikuttavat tehoaineen ominaisuudet, sääolosuhteet, maan ominaisuudet sekä viljelytoimenpiteet.

Kuivissa oloissa ja alhaisissa lämpötiloissa voi herbisidien hajoaminen olla hyvin hidasta, jolloin jälkivaikutusajat ovat myös pidemmät. Tasainen kosteus ja noin + 20 °C lämpötila ovat edullisimmat kasvinsuojeluaineiden hajoamiselle.

Hyvät viljelykasvien kasvuolosuhteet edistävät siis myös aineiden hajoamista. Maan ominaisuuksista kosteus, lämpötila ja pH vaikuttavat myös epäsuorasti aineiden hajoamisnopeuteen pieneliötoiminnan aktiivisuuden kautta.

Alhaisissa lämpötiloissa sekä kuivassa ja hapettomassa maassa jälkivaikutusaika yleensä pitenee. Jälkikasvirajoituksia on siten tärkeää noudattaa erityisesti, jos kulunut kesä on ollut kuiva tai jos talvi on ollut pitkä ja erityisen kylmä.

Lyhyt tai leuto talvi lyhentää jälkivaikutusaikaa, koska silloin aineilla on pidempi aika hajota, hajoaminen jatkuu pitkälle syksyyn ja alkaa keväällä aikaisemmin.

Maan muokkaus laimentaa jälkivaikutuksia

Herbisidien jälkivaikutus riippuu myös maan muokkaustekniikasta. Kun kasvustoja ruiskutettaessa jäämät jäävät lähelle maan pintaa, seuraavalla kasvilla on suuri vioittumisriski, kun sen siemenet kylvetään tähän samaan kerrokseen ilman kyntöä.

Kyntö vähentää jälkivaikutusriskiä, koska se sekoittaa kylvökerroksen maa-ainesta syvempien maakerrosten kanssa, jolloin jäämät laimenevat siementen ja nuorten juurien läheisyydessä.

Myös ennen uusintakylvöä suositellaan, että kaikki kasvintähteet muokataan huolellisesti maahan kultivoimalla tai kyntämällä.

Erityisesti maavaikutteisilla aineilla esiintyy jälkivaikutuksia, mutta myös valmisteella käsitellyt kasvinosat, jotka eivät ole hajonneet, voivat vioittaa arkoja kasveja, kun hajotustoiminta alkaa.

Tämän takia suositellaan, ettei arkoja kasveja kylvetä heti sen jälkeen, kun käsitelty kasvusto on muokattu maahan.

Joidenkin aineiden kohdalla on odotettava 14–24 kuukautta käsittelyn jälkeen, ennen kuin kylvetään arkoja kasveja.

Esimerkkejä jälki­kasvi­rajoituksista

Viljan rikkakasvien torjunta-aineet

Viljoilla käytettävistä rikkakasvihävitteistä merkittävimmät jälkikasvirajoitukset ovat aminopyralidi-tehoainetta sisältävillä valmisteilla kuten Lancelot, Mustang Forte, Maatilan Pyralidi Trio ja Tombo. Näiden aineiden käytön jälkeen tulee odottaa 14 kk ennen kuin voi viljellä perunaa, sipulia, porkkanaa, kuminaa tai sokerijuurikasta sekä 24 kk ennen kuin voi kylvää palkokasveja, kuten hernettä tai härkäpapua.

Ariane S ja Maatilan MCPA Trio sisältävät klopyralidia, mikä rajoittaa seuraavana vuonna samalla lohkolla kylvettäviä kasveja. Rajoitukset koskevat erityisesti palkokasveja, perunaa, apilaa ja kuminaa. Allyn, Isomexxin ja Maatilan M-Sulfuroni Duon käyttö aiheuttaa seuraavana vuonna viljelyrajoituksen erityisesti sokerijuurikkaalle.

Monitorin, Maatilan S-Sulfuronin, Expressin, Maatilan Tribenuronin ja CDQn jälkeen seuraavana vuonna ei suositella sokerijuurikasta.

Syysöljykasvien osalta pitää olla erityisen tarkkana, mitä aineita on kuluneena kasvukautena käytetty edellisellä kasvilla. Expressin ja CDQn jälkeen syysöljykasvien kylvölle on rajoituksia. Myös Toolerin, Tooler Heavyn, Biathlonin, Hussar Plussan ja Tripalin jälkeen syysöljykasvien kylvössä samalle lohkolle kannattaa huomioida, että käsittelystä on kulunut 2–3 kk ja/tai että maa on muokattu.

Perunan rikkakasvien torjunta-aineet

Perunan rikkakasvitorjunnassa käytettävistä valmisteista rimsulfuronia sisältävät valmisteet, kuten Titus ja Maatilan R-Sulfuroni aiheuttavat merkittäviä rajoituksia seuraavan vuoden viljelykasveille. Näiden aineiden jälkeen vain peruna, vilja ja maissi ovat sallittuja. Lisäksi Senkor, Metro, Maatilan Metributsiini ja Mistral, jotka sisältävät metributsiini-tehoainetta, aiheuttavat rajoituksia ristikukkaisten kylvölle seuraavalle vuodelle.

Öljykasvien rikkakasvien torjunta-aineet

Öljykasvien rikkatorjuntaan käytettävistä valmisteista imatsamoksia sisältävät valmisteet kuten Clamox ja Cleravo rajoittavat seuraavana vuonna esimerkiksi kuminan, perunan ja sokerijuurikkaan viljelyä sekä öljykasvien ei-Clearfield-lajikkeiden viljelyä. Lisäksi syysviljat samana vuonna tulee kylvää muokattuun maahan.

Klopyralidia sisältävät Galera ja Maatilan Klopyralidi Duo rajoittavat esimerkiksi herneen, apilan, kuminan ja perunan viljelyä seuraavana kasvukautena.

Butisan ja Devrinol ovat taas valmisteita, joilla ei ole jälkikasvirajoituksia, mikäli maa kynnetään normaalisyvyyteen (20 cm). Butisan Topin ja Cloudin osalta, mikäli on tehty syyskäsittely, rajoitetaan juurikkaiden kylvöä seuraavana keväänä.

Sokerijuurikkaan rikkakasvien torjunta-aineet

Klopyralidia sisältävien Matrigonin ja Maatilan Klopyralidi SG valmisteiden käyttöä seuraavana vuonna suositellaan vältettävän muun muassa palkokasvien, perunan ja porkkanan viljelyä. SP

Glyfosaatin jälki­vaikutus­riskit

Glyfosaatilla ei ole myyntipäällysteksteissä jälkikasvirajoituksia. Niissä kuitenkin ohjeistetaan esimerkiksi, että viljan suorakylvössä oljet ja muut kasvijätteet poistetaan ennen käsittelyä ja ruiskutettaessa kylvön jälkeen varmistetaan, että siemenet ovat maan peitossa vioittumisen välttämiseksi.

Siemenperunan tuotannossa on havaintoja, miten glyfosaattikäsitellyssä pellossa kasvatetun siemenperunan itävyys ja kasvu seuraavana vuonna on heikentynyt, erityisesti jos käsittely on tehty edellisenä kasvukautena myöhään syksyllä. Tutkimuksissa ei ole voitu todeta, että peruna ottaisi glyfosaattijäämiä maasta, vaan altistuminen tapahtuisi pääasiassa lehtien kautta, mutta esimerkiksi Skotlannissa suositellaan glyfosaattiruiskutuksen jälkeen kahta välivuotta ennen siemenperunan viljelyä. Siellä on todettu, että pienetkin jäämät maassa saattavat aiheuttaa siemenperunan itämisongelmia.

Valtaosa glyfosaatista tai sen hajoamistuotteesta AMPAsta sitoutuu maahan ensimmäisen vuorokauden kuluessa käsittelystä. Maaperään joutuneesta tai käsitellyn kasvuston juuristosta vapautuva glyfosaatti ei siten yleensä vaikuta seuraaviin viljelykasveihin, koska vain pieni osa maaperän glyfosaatista jää maaveteen liukoiseen muotoon. Glyfosaatin nopea pidättyminen maahan hidastaa kuitenkin sen hajoamista ja siten glyfosaatti saattaa säilyä maassa hitaasti hajoavana jäämänä. Toisaalta maahan sitoutuessaan se ei haittaa kasvien kasvua, koska kasvit eivät pysty ottamaan maahan tiukasti sitoutunutta ainetta.

Maan fosforipitoisuuden kasvun on sen sijaan havaittu vähentävän glyfosaatin ja AMPAn sitoutumista maahan. Glyfosaatti ja fosfori kilpailevat samoista kiinnittymispaikoista, ja glyfosaatin sitoutuminen on heikompaa kuin fosforin. Korkean fosforiluvun maissa tai maakerroksissa glyfosaattia sitoutuu siten maahan suhteessa vähemmän kuin matalan fosforin maissa, mikä lisää glyfosaatin huuhtoutumista. Tämä on tullut esille erityisesti suorakylvössä, jossa fosforia kerääntyy maan pintakerrokseen. Matalan pH:n maissa glyfosaatti taas sitoutuu tiukasti maahan. Jatkuva, vuodesta toiseen tapahtuva glyfosaatin käyttö voi häiritä maaperän mikrobeja, mikä heikentää niiden hajottamisaktiivisuutta ja sen myötä hidastaa glyfosaatin hajoamista.

Kasvavaan kasvustoon ruiskutettu glyfosaatti imeytyy nopeasti kasvin sisään ja hajoaminen elävässä solukossa on melko nopeaa, muutamia vuorokausia. Näin ollen kasvintähteisiin ei pitäisi jäädä ainakaan merkittäviä määriä glyfosaattijäämiä, mikä häiritsisi seuraavan kasvin kylvöä, jos käsittelyn jälkeen pidetään esimerkiksi viikon väli. Sen sijaan, jos maan pinnalla on olkea glyfosaattia levitettäessä, glyfosaatti jää kuolleen materiaalin pinnalle ja huuhtoutuessaan maahan voi vioittaa mahdollisesti sen alta taimettuvia kasveja. Suositus olkien poiskorjuusta suorakylvössä ennen käsittelyä pienentää tätä riskiä. SP

Tekstissä on hyödynnetty asiantuntijalausuntoja Sykestä ja Tukesista sekä seuraavia raportteja:

Uusi-Kämppä ym. 2015. Glyfosaatin käytön aiheuttamat ympäristöriskit: aineen kulkureitit savimaalla ja päätyminen vesistöön

Juhani Rahkon raportti: Glyfosaatin vaikutus perunalle

Glyfosaatti juuri ennen kylvöä voi aiheuttaa ongelmia, vaikkei sillä jälkikasvirajoituksia olekaan. Pellon oikeassa reunassa näkyy vioittumatonta ja keskellä viottunutta kevätrapsia. Pelto ruiskutettiin glyfosaatilla pari päivää ennen kylvöä.

Härkäpapu oli kylvetty kevytmuokatulle pellolle, joka oli saanut Ally-käsittelyn edellisenä kesänä. Pellon kynnetyllä osalla vioitusta ei ollut. Vioittuneiden härkäpapujen tyvestä löytyi uusia versoja. Ally-käsittelyn jälkeen seuraavana vuonna saa viljellä vain viljaa, rypsiä, rapsia, hernettä, perunaa tai pellavaa.
Härkäpapu oli kylvetty kevytmuokatulle pellolle, joka oli saanut Ally-käsittelyn edellisenä kesänä. Pellon kynnetyllä osalla vioitusta ei ollut. Vioittuneiden härkäpapujen tyvestä löytyi uusia versoja. Ally-käsittelyn jälkeen seuraavana vuonna saa viljellä vain viljaa, rypsiä, rapsia, hernettä, perunaa tai pellavaa.

Esimerkkejä jälki­kasvi­rajoituksista

Viljan rikkakasvien torjunta-aineet

Viljoilla käytettävistä rikkakasvihävitteistä merkittävimmät jälkikasvirajoitukset ovat aminopyralidi-tehoainetta sisältävillä valmisteilla kuten Lancelot, Mustang Forte, Maatilan Pyralidi Trio ja Tombo. Näiden aineiden käytön jälkeen tulee odottaa 14 kk ennen kuin voi viljellä perunaa, sipulia, porkkanaa, kuminaa tai sokerijuurikasta sekä 24 kk ennen kuin voi kylvää palkokasveja, kuten hernettä tai härkäpapua.

Ariane S ja Maatilan MCPA Trio sisältävät klopyralidia, mikä rajoittaa seuraavana vuonna samalla lohkolla kylvettäviä kasveja. Rajoitukset koskevat erityisesti palkokasveja, perunaa, apilaa ja kuminaa. Allyn, Isomexxin ja Maatilan M-Sulfuroni Duon käyttö aiheuttaa seuraavana vuonna viljelyrajoituksen erityisesti sokerijuurikkaalle.

Monitorin, Maatilan S-Sulfuronin, Expressin, Maatilan Tribenuronin ja CDQn jälkeen seuraavana vuonna ei suositella sokerijuurikasta.

Syysöljykasvien osalta pitää olla erityisen tarkkana, mitä aineita on kuluneena kasvukautena käytetty edellisellä kasvilla. Expressin ja CDQn jälkeen syysöljykasvien kylvölle on rajoituksia. Myös Toolerin, Tooler Heavyn, Biathlonin, Hussar Plussan ja Tripalin jälkeen syysöljykasvien kylvössä samalle lohkolle kannattaa huomioida, että käsittelystä on kulunut 2–3 kk ja/tai että maa on muokattu.

Perunan rikkakasvien torjunta-aineet

Perunan rikkakasvitorjunnassa käytettävistä valmisteista rimsulfuronia sisältävät valmisteet, kuten Titus ja Maatilan R-Sulfuroni aiheuttavat merkittäviä rajoituksia seuraavan vuoden viljelykasveille. Näiden aineiden jälkeen vain peruna, vilja ja maissi ovat sallittuja. Lisäksi Senkor, Metro, Maatilan Metributsiini ja Mistral, jotka sisältävät metributsiini-tehoainetta, aiheuttavat rajoituksia ristikukkaisten kylvölle seuraavalle vuodelle.

Öljykasvien rikkakasvien torjunta-aineet

Öljykasvien rikkatorjuntaan käytettävistä valmisteista imatsamoksia sisältävät valmisteet kuten Clamox ja Cleravo rajoittavat seuraavana vuonna esimerkiksi kuminan, perunan ja sokerijuurikkaan viljelyä sekä öljykasvien ei-Clearfield-lajikkeiden viljelyä. Lisäksi syysviljat samana vuonna tulee kylvää muokattuun maahan.

Klopyralidia sisältävät Galera ja Maatilan Klopyralidi Duo rajoittavat esimerkiksi herneen, apilan, kuminan ja perunan viljelyä seuraavana kasvukautena.

Butisan ja Devrinol ovat taas valmisteita, joilla ei ole jälkikasvirajoituksia, mikäli maa kynnetään normaalisyvyyteen (20 cm). Butisan Topin ja Cloudin osalta, mikäli on tehty syyskäsittely, rajoitetaan juurikkaiden kylvöä seuraavana keväänä.

Sokerijuurikkaan rikkakasvien torjunta-aineet

Klopyralidia sisältävien Matrigonin ja Maatilan Klopyralidi SG valmisteiden käyttöä seuraavana vuonna suositellaan vältettävän muun muassa palkokasvien, perunan ja porkkanan viljelyä. SP

Glyfosaatin jälki­vaikutus­riskit

Glyfosaatilla ei ole myyntipäällysteksteissä jälkikasvirajoituksia. Niissä kuitenkin ohjeistetaan esimerkiksi, että viljan suorakylvössä oljet ja muut kasvijätteet poistetaan ennen käsittelyä ja ruiskutettaessa kylvön jälkeen varmistetaan, että siemenet ovat maan peitossa vioittumisen välttämiseksi.

Siemenperunan tuotannossa on havaintoja, miten glyfosaattikäsitellyssä pellossa kasvatetun siemenperunan itävyys ja kasvu seuraavana vuonna on heikentynyt, erityisesti jos käsittely on tehty edellisenä kasvukautena myöhään syksyllä. Tutkimuksissa ei ole voitu todeta, että peruna ottaisi glyfosaattijäämiä maasta, vaan altistuminen tapahtuisi pääasiassa lehtien kautta, mutta esimerkiksi Skotlannissa suositellaan glyfosaattiruiskutuksen jälkeen kahta välivuotta ennen siemenperunan viljelyä. Siellä on todettu, että pienetkin jäämät maassa saattavat aiheuttaa siemenperunan itämisongelmia.

Valtaosa glyfosaatista tai sen hajoamistuotteesta AMPAsta sitoutuu maahan ensimmäisen vuorokauden kuluessa käsittelystä. Maaperään joutuneesta tai käsitellyn kasvuston juuristosta vapautuva glyfosaatti ei siten yleensä vaikuta seuraaviin viljelykasveihin, koska vain pieni osa maaperän glyfosaatista jää maaveteen liukoiseen muotoon. Glyfosaatin nopea pidättyminen maahan hidastaa kuitenkin sen hajoamista ja siten glyfosaatti saattaa säilyä maassa hitaasti hajoavana jäämänä. Toisaalta maahan sitoutuessaan se ei haittaa kasvien kasvua, koska kasvit eivät pysty ottamaan maahan tiukasti sitoutunutta ainetta.

Maan fosforipitoisuuden kasvun on sen sijaan havaittu vähentävän glyfosaatin ja AMPAn sitoutumista maahan. Glyfosaatti ja fosfori kilpailevat samoista kiinnittymispaikoista, ja glyfosaatin sitoutuminen on heikompaa kuin fosforin. Korkean fosforiluvun maissa tai maakerroksissa glyfosaattia sitoutuu siten maahan suhteessa vähemmän kuin matalan fosforin maissa, mikä lisää glyfosaatin huuhtoutumista. Tämä on tullut esille erityisesti suorakylvössä, jossa fosforia kerääntyy maan pintakerrokseen. Matalan pH:n maissa glyfosaatti taas sitoutuu tiukasti maahan. Jatkuva, vuodesta toiseen tapahtuva glyfosaatin käyttö voi häiritä maaperän mikrobeja, mikä heikentää niiden hajottamisaktiivisuutta ja sen myötä hidastaa glyfosaatin hajoamista.

Kasvavaan kasvustoon ruiskutettu glyfosaatti imeytyy nopeasti kasvin sisään ja hajoaminen elävässä solukossa on melko nopeaa, muutamia vuorokausia. Näin ollen kasvintähteisiin ei pitäisi jäädä ainakaan merkittäviä määriä glyfosaattijäämiä, mikä häiritsisi seuraavan kasvin kylvöä, jos käsittelyn jälkeen pidetään esimerkiksi viikon väli. Sen sijaan, jos maan pinnalla on olkea glyfosaattia levitettäessä, glyfosaatti jää kuolleen materiaalin pinnalle ja huuhtoutuessaan maahan voi vioittaa mahdollisesti sen alta taimettuvia kasveja. Suositus olkien poiskorjuusta suorakylvössä ennen käsittelyä pienentää tätä riskiä. SP

Tekstissä on hyödynnetty asiantuntijalausuntoja Sykestä ja Tukesista sekä seuraavia raportteja:

Uusi-Kämppä ym. 2015. Glyfosaatin käytön aiheuttamat ympäristöriskit: aineen kulkureitit savimaalla ja päätyminen vesistöön

Juhani Rahkon raportti: Glyfosaatin vaikutus perunalle

Glyfosaatti juuri ennen kylvöä voi aiheuttaa ongelmia, vaikkei sillä jälkikasvirajoituksia olekaan. Pellon oikeassa reunassa näkyy vioittumatonta ja keskellä viottunutta kevätrapsia. Pelto ruiskutettiin glyfosaatilla pari päivää ennen kylvöä.