Kiertotalous on saanut potkua lainsäädönnön puolelta, ja lisää on odotettavissa. Euroopan komissio hyväksyi joulukuussa 2015 kiertotalouspaketin, jossa oli mukana myös lainsäädäntöön liittyviä ehdotuksia. Näitä jätedirektiivejä käsitellään parhaillaan neuvoston, parlamentin ja komission kesken, ja tavoitteena on saada niistä sopu tämän vuoden loppuun mennessä. Jätedirektiivit velvoittaisivat kierrättämään nykyistä enemmän.
Kiertotalous on saanut potkua lainsäädönnön puolelta, ja lisää on odotettavissa. Euroopan komissio hyväksyi joulukuussa 2015 kiertotalouspaketin, jossa oli mukana myös lainsäädäntöön liittyviä ehdotuksia. Näitä jätedirektiivejä käsitellään parhaillaan neuvoston, parlamentin ja komission kesken, ja tavoitteena on saada niistä sopu tämän vuoden loppuun mennessä. Jätedirektiivit velvoittaisivat kierrättämään nykyistä enemmän.

Kierrätyslannoitteet

tulevat

Kierrätyslannoitteet ovat saaneet viimeisen vuoden aikana paljon lisää näkyvyyttä, kun Soilfood ryhtyi markkinoimaan niitä koko maassa. Monia kierrätysravinteisiin liittyviä hankkeita on käynnissä ja uusia tuotteita tulossa markkinoille. Myös lainsäädäntö vaatii kierrättämään entistä tarkemmin. Tässä katsauksessa käydään läpi markkinoilla olevia irtotavarana myytäviä kierrätysravinteita.

Teksti Annaleena Ylhäinen

Kuvat: Annaleena Ylhäinen, Esa Mustonen

Ravinteiden kierrätykseen ei ole olemassa yhtä patenttiratkaisua. Se käy heti selväksi, kun ravinteiden kierrätyksen projektikoordinaattori Mikko Rahtola Luonnonvarakeskus Lukelta avaa suunsa.

”Ravinteet lähtevät kiertoon, kun joku keksii kuinka tehdä niillä liiketoimintaa.”

Jokainen tapaus on omanlaisensa, ja jokaiselle on omat ratkaisunsa. Jätteen jalostaminen tuotteeksi vaatii myös sitä, että jollakulla välähtää. Eli innovaatioita.

Sen jälkeen idea täytyy saada käytäntöön ja kokeiluun, ja siihen tarvitaan usein pientä potkua.

Tämä ymmärrettiin hallitusohjelmaa tehdessä. Kiertotalouden läpimurto kirjattiin yhdeksi kärkihankkeeksi.

Lisää vauhtia kiertotaloudelle vaatii myös EU. Komissio hyväksyi kaksi vuotta sitten kiertotalouspaketin, jossa oli vaatimuksia kierrätyksen lisäämiseen. Kaatopaikalle päätyvän jätteen määrää on saatava pienemmäksi.

Lainsäädäntömuutoksista neuvotellaan parhaillaan komission, neuvoston ja parlamentin kesken. Uusien jätedirektiivien sisällöstä olisi tarkoitus sopia tämän vuoden loppuun mennessä.

Hallituksen 300 miljoonan euron biotalouden tukipotista 34 miljoonaa euroa laitettiin ravinteiden kierrätykseen ja vesien suojeluun. Käytännön Maamies kävi kysymässä, mitä rahoilla on saatu aikaan. Ainakin uusia kierrätyslannoitteita, kertoo ravinteiden kierrätyksen projektikoordinaattori Mikko Rahtola.

Hallituksen kärkihanke

Hallitusohjelman kiertotalouden kärkihankkeen yhtenä toimenpiteenä on vauhdittaa ravinteiden kierrätyksen uutta osaamista, teknologiaa ja palveluja ja edistää samalla vesistöjen suojelua.

Toimenpiteelle osoitettiin 34 miljoonaa euroa. Eihän se kovin suuri summa ole. Varsinkin kun rahoitus on pilkottu eri vuosille ja jaettu viiteen eri ohjelmaan, joista jokaista vetää eri taho. Jokaisen hankkeen alla on alaprojekteja.

Tätä sekamelskaa koordinoi Mikko Rahtola.

”Neuvon yrityksiä ja muita tahoja siinä, millaisia projekteja on käynnissä ja millaista rahoitusta he voisivat hakea.”

Vuoden aikana yhteydenottoja on tullut noin 100 kappaletta. Näistä kolmannes on saanut rahoitusta.

Rahoituspäätöksen tekee erillinen, monialainen raati, johon Rahtola ei itse kuulu.

Ravinteidenkierrätysprojekteissa on mukana kaikenlaisia toimijoita. Rahoitusta on annettu jättiyrityksille ja tutkimuslaitoksille, mutta myös maatiloille.

Rahoilla on tehty tutkimusta, mutta tuutista on tullut ulos myös konkreettisia tuotteita ja ratkaisuja markkinoille.

Käytännön Maamies selvitti, mitä kiinnostavaa maatalouden näkökulmasta rahoilla on saatu aikaan.

Kipsi on hyvä esimerkki teollisuuden sivuvirrasta, jolle on pitkään koetettu keksiä uusiokäyttöä. Kipsi on fosforinjalostuksen sivutuote, jota syntyy Siilinjärven fosforihappotuotannossa yli miljoona tonnia vuodessa. Kipsi parantaa maan rakennetta ja sitoo liukoista fosforia.

Uusia kierrätyslannoitteita

Hyvä esimerkki rahoitusta saaneesta suuren kokoluokan yrityksestä on UPM-Kymmene.

UPM keksi yhdistää lietteitä, typpeä ja tuhkaa kierrätyslannoitteeksi, ja sai Ympäristöministeriöstä Raki-rahoitusta kehitystyöhön.

Kierrätyslannoitteiden toimivuutta viljelykäytössä testataan Yaran Kotkaniemen tutkimusasemalla. Kierrätyslannoitteita terästetään kivennäislannoitteilla, jolloin hyötysuhde on paras.

Tarkoituksena on myös rakentaa laitos kierrätyslannoitteiden valmistusta varten. Jäämme odottamaan mielenkiinnolla millaisia lannoitteita sieltä tulee tarjolle, ja syveneekö yhteistyö Yara Suomen kanssa liiketoiminnaksi.

Samassa Raki-hankkeessa olivat edellisen hallitusohjelman aikana Finnamyl ja Lapuan Peruna. Heillä oli tähtäimessä tärkkelysperunan solunesteen ravinteiden kierrätys lannoitevalmisteiksi ja rehuraaka-aineeksi, ja siinä myös onnistuttiin.

Rahoitusta myönnettiin tutkimukseen ja tuotekehitykseen, mutta ei itse investointiin.

Kokemäellä Finnamylin tehtaalla valkuaisen erottamista solunesteestä oli pohdittu jo yli kymmenen vuotta, kertoo toimitusjohtaja Ossi Paakki.

Samassa yhteydessä oli luontevaa investoida myös solunesteen väkevöintiin. Varsinkin kun nitraattiasetus rajoitti solunesteen syyslevitystä.

Lopullinen investointipäätös tehtiin vuonna 2014, ja väkevöintilaitos rakennettiin seuraavana vuonna.

Prosessissa tärkkelysperunan solunesteen valkuainen eristetään ja myydään rehuteollisuudelle. Muu osa menee Bio-Kali-kierrätyslannoitteeksi.

Soluneste onkin saatu väkevöityä todella tymäkäksi tavaraksi entiseen verrattuna, kertoo Finnamylin viljelypäällikkö Kimmo Pusa.

Bio-Kali menee pääasiassa sopimustuottajille, mutta sitä ajettiin viime keväänä myös sikalietteen joukkoon kaliumtäydennykseksi. Ensi kevään Bio-Kali saattaa olla jopa tämän vuotista väkevämpää, Pusa arvioi.

Myös Lapuan Peruna väkevöi jatkossa solunesteen, mutta prosessi on erilainen kuin Finnamylillä.

Lapuan Peruna haihduttaa solunesteestä vettä pois, mutta ei erota valkuaista. Näin typpipitoisuus on suurempi kuin Bio-Kalissa. Lapuan Perunan soluneste on tulossa käyttöön ensi vuonna.

Myös kolmas tärkkelysperunatehdas, Evijärven Peruna, sai väkevöintilaitoksen valmiiksi tänä syksynä, kertoo toimitusjohtaja Kari Rannisto.

Solunesteen käyttöä rajoittaa tällä hetkellä eniten sopivan levityskaluston puute. Sitä asiaa on tarkoitus pohtia tulevan talven aikana, Ossi Paakki kertoo.

Sama ongelma on lähes kaikilla kierrätyslannoitteilla. Niiden varastointi ja levitys on huomattavasti monimutkaisempaa kuin säkkitavarana myytävien kivennäislannoitteiden.

Biokaasulaitokset investoivat

Kierrätyslannoitteiden tuotekehitykseen on annettu rahoitusta myös biokaasulaitoksille.

Esimerkiksi kiteeläinen BioKymppi kehittää lietteestä konsentroituja lannoitteita.

Lietettä suodatetaan ja vettä otetaan pois käänteisosmoosin avulla. Ulostullut vesi on niin puhdasta, että sitä voi käyttää prosessin pesuvetenä ja päästää sen jälkeen viemäriin, kertoo BioKympin toimitusjohtaja Mika Juvonen.

Jäljelle jäänyt typpiliuos on puolestaan väkevöityä ja BioKympin tapauksessa luomuhyväksyttyä. BioKymppi teki aikoinaan fiksun ratkaisun rakentaessaan kaksi eri linjaa: toisen tavanomaiselle ja toisen luomulle.

Lietteen väkevointilaitteisto on jo olemassa, mutta tällä hetkellä sillä tehdään testiajoja. Markkinoille typpiliuosta voidaan odottaa parin vuoden sisällä.

Käänteisosmoosiin perustuva menetelmä on huomattavasti kevyempi ja vähemmän energiaa kuluttava investointi kuin esimerkiksi rejektiveden ammoniakin strippaamiseen perustava laitteisto.

BioKymppi testasi myös struviittisaostusta, mutta menetelmä ei ole näillä näkymin taloudellisesti järkevä.

Gasumilla on myös tulossa investointeja biokaasulaitosten mädätysjäännösten väkevöittämiseen. Niistä tiedotetaan vuoden 2018 aikana, kertoo tuotepäällikkö Juhani Viljakainen.

Tässä vaiheessa ei vielä kerrota, mille laitoksille investoinnit tulevat tai kuinka konsen-troituja lopputuotteita niistä saadaan ja millä menetelmillä.

Gasum suunnittelee myös puhdistamolietteen käytön keskittämistä vain muutamiin laitoksiinsa.

Jos puhdistamolietettä käytetään syötteenä biokaasulaitoksessa, se rajoittaa mädätysjäännöksen levittämistä. Esimerkiksi rejektiveden voi levittää peltoon, jos puhdistamolietteen osuus on alle 10 prosenttia syötteestä.

Raskasmetallipitoisuudet rajoittavat levitysmääriä, joten ne on otettava huomioon jokaisen lietteen kohdalla erikseen. Tiedot löytyvät tuoteselosteista. Samoin laskennassa huomioitavat typpi- ja fosforimäärät.

Puhdistamolietteiden käyttöä rajoittaa myös Viking Maltin niille asettama käyttökielto sopimustuotannossaan. Myöskään Fazer Mylly ei suosittele niiden käyttöä.

Myös maatilahankkeita

Rahoitusta on annettu myös innovatiivisille maa- ja puutarhatalouskohteille, Rahtola kertoo.

Esimerkiksi Pasrea Oy sai rahoitusta tutkimus- ja tuotekehityshankkeeseen, jossa kehitetään lampaiden kuivikelannan kompostointia ja ammoniakin ja lämmön talteenottoa kompostista.

Yrittäjä Eemeli Piesalan tarkoituksena on patentoida järjestelmä ja myydä sitä sen jälkeen eteenpäin maatiloille, joilla käytetään kuivikelantaa.

Erilaisiin tuotantoeläinten lantojen käsittelyhankkeisiin on myös myönnetty rahoitusta Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelmasta.

Hevosenlannan hyötykäytön keksiminen on aivan oma hankkeensa. Sitä vetää Envitecpolis Oy ja hanke saa rahoituksensa ravinteiden kierrätyspotista.

Kasvihuonepuolelta hyvä esimerkki on uusikaupunkilainen Kotipellon puutarha ja Sybimar-kalankasvattamo, jotka laittoivat hynttyyt yhteen. Kalankasvatuksen vesi ja osa ravinteista kiertävät kasvihuonetuotantoon.

Myös hiilidioksidi hyödynnetään kasvihuoneessa. Puutarhan jätteet ja kalankasvattamon lietteet muutetaan lämmöksi biokaasulaitoksessa.

”Yleensä kiertotaloushankkeet vaativat useamman toimialan yhteistyötä.” Rahtolan yksi tehtävistä onkin naittaa eri tahoja keskenään.

Kekkilä satsaa myös

Kiertotaloushankkeet etenevät myös markkinavetoisesti ilman hallituksen puuttumista asiaan.

Esimerkiksi kiertotalouden konkarilla, Kekkilällä, on suunnitelmissa tuotteistaa peltopuolen kierrätyslannoitteita, kertoo Kekkilä Recycling -liiketoiminnan vetäjä Ari-Pekka Hongisto.

Kekkilällä on jätteenkäsitttely- ja kierrätyslaitoksia Lappeenrannassa, Mikkelissä, Nurmijärvellä, Teuvalla ja Ilmajoella. Uudet tuotantopaikat on suunnitteilla Kalajoelle ja Tyrnävälle.

Tällä hetkellä peltopuolelle on tarjolla tuorekompostia ja maanparannuskompostia, mutta määrät vaihtelevat sesongeittain. Uusien tuotteiden tuotekehitys käynnistyy todenteolla tulevan vuoden aikana, Hongisto sanoo.

Kekkilällä kiertotalous ja sivuvirtojen jatkojalostus nähdään sen verran tärkeänä osa-alueena, että Kekkilä erotti jätteenkäsittelyn ja kierrätyksen omaksi liiketoiminnakseen.

Tietoa Kekkilän kierrätysravinteista löytyy osoitteesta www.kekkilarecycling.fi.

Kierrätysravinteiden pioneeri, Humuspehtoori, jatkaa myös vahvasti alalla.

”Tuotteemme ja työmme lähtevät viljelijän tarpeesta. Suunnittelemme viljelijöille tila- ja peltolohkokohtaisesti tuotteet, sekoitamme ne kentällämme tilauksesta ja toimitamme myös talviaikaan. Meiltä saa myös levityksen”, kertoo Sanna Saukko Humuspehtoorilta.

Biomassat kartalle

Tärkeä askel ravinteiden kierrätyksessä on ollut kartoittaa, missä biomassoja ja ravinteita syntyy, ja laittaa ne tarkasti kartalle.

Tästä on syntynyt Biomassa-Atlas, joka on vapaasti käytettävissä Luken verkkosivuilla.

Onko ajatuksena ollut tehdä lanta-Tinder, jossa kännykkään voi syöttää sijaintinsa, ja hakea sopivia lantoja 50 kilometrin säteellä?

Ei sentään, Rahtola vastaa. Väliin tarvitaan taas liiketoimintaa. Ilmainen lanta ei liiku. Biomassa-Atlas osoittaa raaka-aineen määrän ja sijainnin, jota joku voi ryhtyä jatkojalostamaan.

Ja ei ole tietenkään hanketta ilman raportteja ja selvityksiä.

Juuri valmistunut luonnonvara- ja ympäristöalan tutkijoiden koostama selvitys, ”Kohti ravinteiden kierrätyksen läpimurtoa”, on valaisevaa luettavaa.

Ravinteiden kierrätyksen läpimurto vaatii raportin mukaan lannan jatkojalostuksen voimakasta lisäämistä, sillä tällä hetkellä vain viisi prosenttia lannasta prosessoidaan.

Puhdistamolietteet puolestaan käsitellään, mutta prosesseja ei ole suunniteltu ravinteiden kierrättämisen näkökulmasta. Silti 40 prosenttia puhdistamolietteestä hyödynnettiin viime vuonna maataloudessa.

Raportti suosittelee ravinteiden käytön ohjauskeinojen kokonaisuudistusta. Nykyisenkaltaisesta ympäristökorvausjärjestelmästä ja eläinsuojan ympäristöluvan kautta tapahtuvasta ravinteiden käytön ohjauksesta tulisi luopua.

Sääntelyn tulisi tukea perinteisten väkilannoitteiden korvaamista kierrätysravinteilla.

Lisäksi asiantuntijat ehdottavat, että ohjauksen tueksi rakennetaan peltolohkokohtainen ravinnetietokanta.

lähde: luke

Soilfood neuvoo käytössä

Soilfoodin kaltaiselle, koko maassa toimivalle kierrätysravinteiden markkinoijalle on ollut tilausta. Soilfoodin edeltäjät ovat tehneet hyvää työtä, mutta toimineet paikallisesti. Esimerkiksi pälkäneläisellä Humuspehtoorilla on takanaan jo 30 vuotta kierrätyslannoitteiden myyntiä, ja heitä voi kutsua alan pioneereiksi. Mutta heitä ei tunneta juuri Pirkanmaan ulkopuolella.

Soilfood sen sijaan toimii koko Suomessa, vaikkakin tarjoama kootaan pääosin paikallisista lähteistä. ”Kierrätysravinteiden idea on, ettei niitä kannata lähteä kuljettamaan pitkiä matkoja”, Soilfoodin maataloustuotteiden myyntiä johtava Sampo Järnefelt muotoilee. Osa tuotteista on kuitenkin sellaisia, että niitä kuljetetaan satojakin kilometrejä.

Soilfood on panostanut markkinointiin ja näkyvyyteen. He ovat mukana näyttelyissä ja tapahtumissa, ja tuoneet itseään aktiivisesti esille. Näin kierrätysravinteiden ilosanoma on levinnyt koko valtakuntaan. Tämä on välttämätöntä kierrätyslannoitteiden käytön läpimurron kannalta.

Suomalainen viljelyjärjestelmä on rakennettu säkkitavaralle ja sijoituslannoitukselle. Esimerkiksi nestemäisten lannoitteiden käyttö ei ole tuttua juuri muille kuin Amerikassa harjoittelunsa tehneille viljelijöille. Kompostit ja erilaiset maanparannustuotteet ovat puolestaan tuttuja luomuviljelijöille, mutta nyt kiinnostus on lisääntynyt myös tavanomaisella puolella. Kalkit sentään tuntevat kaikki. Kalustonkaan puute ei ole ongelma, sillä Soilfood tarjoaa tuotteitaan levitettynä. Kaikkein suurin kynnys on henkisellä puolella, Järnefelt arvelee. ”Suurin asia on oivaltaa, että asioita voi tehdä kannattavasti toisinkin.”

Soilfoodin kierrätystuotteilla haetaan usein suurempaa vaikutusta kuin niiden sisältämät ravinteet. Se on investointi maan kasvukuntoon. ”Viljelijälle maaperä onkin paitsi tärkein pääoma myös paras investointikohde, johon sijoitetut rahat tulevat takaisin.” Suomessa ei ole esimerkiksi kiinnitetty tarpeeksi huomiota orgaanisen aineen määrään. Keski-Euroopassa sitä pidetään yhtä tärkeänä tekijänä maan kasvukunnolle kuin pH:ta, viljavuuslukuja tai maalajia.

Soilfood onkin tuonut markkinointinsa kärkeen entistä tarkemmat viljavuusanalyysit. ”Aistinvarainen multavuusarviointi on aivan eri asia kuin laboratoriossa tehty hehkutushäviö”, Järnefelt sanoo. Peltojen orgaanisen aineen määrä on keskivertopellossa varsin pieni tavoitearvoon verrattuna. Se on myös usein syynä heikkoihin satoihin. Eurofins Viljavuuspalvelussa analyysi on nimetty Soilfoodin laajaksi ravinnetilatutkimukseksi. Siinä katsotaan myös ravinnereservit sekä maan mikrobiologinen aktiivisuus.

Soilfoodissa suositellaan kierrätystuotteita viljelijöiden tarpeeseen ja viljelykiertoon sovitettuna. Mahdollisimman hyvät analyysit antavat tukevan pohjan, ja viljelijöitä kannustetaan myös kuoppatesteihin sekä muuhun havainnointiin. Järnefelt tähdentää, että Soilfood tukee tarjoamillaan ratkaisuilla viljelijää, mutta maan kasvukunnon parantaminen voi edellyttää myös muita toimia, kuten tiivistymien poistamista.

Kierrätysravinteiden myynnissä on kuitenkin realismi tallella, eikä niitä yritetä myydä maailmanparannuksella tai millään muullakaan ideologialla. ”Viljelijät haluavat kierrätysravinteet edullisemmin kuin säkkitavaran ja maanparannuksesta kannattavuushyötyjä muuten. Tämä on selvää.”

Kiertotalouden yksi idea onkin saada tuotantopanosten kustannuksia pienennettyä. Tämä näyttäisi tilastojen valossa myös pitävän paikkansa. Maatalouden tuotantopanosten hintojen ei uskota jatkossakaan joustavan samalla lailla kuin viljan, maidon tai lihan hinnat joustavat suhdanteiden mukaan. Viljelijöiden on toisin sanoen myös taloudellisesti ja riskien hallinnan kannalta järkevää ryhtyä opettelemaan kierrätysravinteiden käyttöä ja suunnitella koneketjua ja viljelymenetelmiä sen mukaan.

Tällä hetkellä Soilfood kierrättää vuosittain jo 400 000 tonnia teollisuuden sivuvirtoja 15 000 hehtaarille. Tarkoituksena on saada sateenvarjon alle lisää kierrätystuotteita. AY