Uuden teknologian ja tutkimustiedon soveltaminen on keskeistä maataloustuotannon kannattavuuden, kestävyyden ja riskienhallinnan kannalta.

Maatalous on koko itsenäisen ruuantuotantomme perusta. Tämän perustehtävänsä lisäksi maatalouden pitäisi pystyä vastaamaan moniin haasteisiin ja varautumaan erilaisiin riskeihin. Kannattavuuden parantaminen on kuitenkin ehdoton edellytys sille, että tulevaisuuden haasteisiin voidaan vastata.

Ilmastonmuutoksen aiheuttamat sään ääri-ilmiöt aiheuttavat ongelmia alkutuotannolle ja vaikuttavat satoihin ympäri maailman. Samalla maapallon väkimäärä kasvaa, eivätkä satojen vaihtelusta, tuotantopanosten hinnoista tai muista syistä aiheutuvat markkinahäiriöt enää tunne rajoja. Kaukaisilta tuntuvat kriisit vaikuttavat myös Suomen maatalouteen.

Muuttuvassa maailmassa riskien hallitseminen tilatasolla nousee yhä keskeisemmäksi menestystekijäksi. Tämä edellyttää meiltä maatalousyrittäjiltä lisää liiketoiminta-ajattelua ja tietoa vallitsevista riskeistä, uusien viljelytekniikoiden hyödyntämistä sekä osaamisen jatkuvaa kehittämistä. Tuotannon monipuolisuus, tilojen hyvä energia-, ravinne- ja rehuomavaraisuus, tulva- ja kuivuusriskien hallinta, vesihuollon varmistaminen sekä tilojen välinen yhteistyö auttavat erilaisiin riskeihin varautumisessa.

Ulkopuolisen neuvonnan merkitys kasvaa tulevaisuudessa yhä merkittävämmäksi menestystekijäksi. Taloudellisen neuvonnan liittäminen osaksi Neuvo2020 -palveluja tarjoaa viljelijöille mahdollisuuden saada ulkopuolista neuvontaa tilan toiminnan kehittämiseen ja taloudellisen tilanteen parantamiseen. Yhdessä asiantuntijan kanssa tilan toimintaa voidaan hioa sen omista lähtökohdista.

Maatalouden ja elintarvikeyritysten vaikutus kansantalouteemme on valtava. Luonnonvarakeskuksen tekemän selvityksen mukaan ruokaketju työllistää kokonaisuudessaan noin 340 000 suomalaista. Maata-loutta harjoitetaan koko maassa, vaikka tuotanto onkin viime vuosikymmeninä keskittynyt tiettyihin osiin Suomea. Samalla maatilojen määrä on vähentynyt ja tilakoko kasvanut, mutta tuotantomäärät ja peltoala ovat kuitenkin säilyneet kohtalaisen vakaina.

Maatalouden rakennekehityksen arvioidaan jatkuvan edelleen: tilamäärä vähenee, tuotanto tehostuu ja keskittyy suurempiin yksiköihin. Keskimääräinen peltoala on kasvanut 17 hehtaarilla vuodesta 2000, ja on nyt 45 hehtaaria. Myös kotieläintalouden tuotantoyksiköiden koko kasvaa ja tuotannossa otetaan käyttöön uutta teknologiaa. Samalla merkittävä osa tuotannosta keskittyy. Osa maatiloista valitsee erikoistumisen ja tuotannon kasvattamisen sijaan toiminnan monipuolistamisen. Se näkyy muuta yritystoimintaa harjoittavien maatilojen suhteellisen osuuden kasvuna.

Kilpailukyvyn säilyttäminen edellyttää, että maatalouden tuottavuus kehittyy vähintään yhtä nopeasti kuin keskeisissä kilpailijamaissamme. Toisaalta sekä Euroopan unioni että kansainväliset sopimukset asettavat ruuan tuotannon kestävyydelle entistä kovempia vaatimuksia.

Ruuan tuotannon, jalostuksen ja jakelukanavien kehittäminen ruokapolitiikan keinoin on tärkeää, jotta suomalaisen ruuan suhteellinen osuus kokonaismarkkinoista säilyy mahdollisimman suurena ja jotta mahdollisimman iso osa ruokajärjestelmän tuottamasta taloudellisesta hyödystä jää Suomeen.

Maatalousyrittäjät voivat omilla toimillaan kasvattaa maatalouden arvonlisäystä parhaiten parantamalla oman tuotannon tehokkuutta. EU-komissio on seurannut jäsenmaissa maatalouden kokonaistuottavuuden kehitystä koko 2000-luvun. Seurannan mukaan tuottavuus on kehittynyt Suomessa samaan tahtiin kuin muissakin vanhoissa jäsenmaissa.

Maatalouden kannattavuustilanne on ollut viime vuosina vaikea. Toiveita tilanteen kohentumisesta kuitenkin on: esimerkiksi maidon, naudan- ja sianlihan sekä leipävehnän tuottajahinnat olivat tämän vuoden heinäkuussa korkeammat kuin viime vuonna.

Kuluva kasvukausi on osoittanut viljanviljelyn haasteellisuuden Suomen pohjoisissa olosuhteissa. Tämän tervehdyksen kirjoitusvaiheessa syyskuun puolivälissä sadonkorjuu on vasta aluillaan, ja paikoin korjuuolosuhteet ovat vaikeat. Päivien lyhentyessä ja ilmojen viilentyessä sadon valmistuminen on epävarmaa. Kohonnut viljan hinta ei auta, jos satoa ei saada korjattua.

Maatalouden digitalisaatio ja robotisaatio tuovat paljon mahdollisuuksia sekä maatiloille että hallinnolle. Digitalisaation avulla voidaan kehittää esimerkiksi sadon parempaa laadunhallintaa, täsmälannoitusta sekä kuivatuksen ja kastelun säätöä, jäljitettävyyttä ja valvontaa. On tärkeää, että digitaalisesti ohjattavat koneet ja laitteet sekä tietojärjestelmät saadaan keskenään yhteensopiviksi ja kohtuuhintaisiksi ja että toimijat osaavat hyödyntää niitä. Kone- ja rakennuskannan kallis uusiminen ja tilojen kannattavuustilanne ovat haasteita uusien järjestelmien käyttöönotolle ja sovittamiselle nykyiseen kone- ja rakennuskantaan.

Merkittävä osa maatilojen tulonmuodostuksesta tulee tukien kautta. Tulevan rahoituskauden maatalouden tukien rahoitusratkaisu ei ole vielä tiedossa, mutta voidaan ennakoida, että EU:n maataloustukien määrä alenee muun muassa Brexitin takia. Tämänkin vuoksi on ensiarvoisen tärkeää hakea kannattavuutta markkinoilta sekä uusinta tutkimustietoa että teknologiaa hyödyntämällä. Näitä onkin runsain mitoin tarjolla kaikille näyttelyvieraille. Odotankin innolla, että pääsen itsekin tutustumaan KoneAgrian uutuuksiin ja digitalisaation esiinmarssiin.

Kun huolehdimme yhdessä suomalaisen maataloustuotannon kannattavuudesta, pidämme samalla suomalaisen ruokaketjun riskit hallinnassa.

Antoisaa KoneAgria 2017 -näyttelyä toivottaen,

Jari Leppä

maa- ja metsätalousministeri