Uutisia – Uutuuksia

Uusi glyfosaatti

Suomen Kasvinsuojelukauppa on tuonut myyntiin markkinoiden väkevimmän glyfosaatin.

Barclay Gallup Hi-Aktiv on irlantilaisten kehittämä valmiste, jonka glyfosaattipitoisuus on 490 g/l.

Tuotteella on pieni käyttömäärä, 2,2–2,9 l/ha. Pakkauskoko on 20 litraa ja hinta 102 euroa (alv 0 %). Valmisteella on oma itsenäinen rekisteröintinsä, eli se ei ole rinnakkaistuontivalmiste.

 

Lisätietoja: www.kasvinsuojelu.fi

Koneurakointia yhteistyöllä ja verkostoitumalla

Yhdeksän kymmenestä koneurakoijasta haluaisi lisätä yhteistyötä ja verkostoitumista muiden urakoijien kanssa. Jonkin verran verkostoja on jo syntynyt. Reilut 40 prosenttia käyttää ainakin osassa työtilaisuuksistaan muita urakoijia. Kolmasosa urakoi itse aliurakointina ja muutama vastaaja kertoi toimivansa pelkästään aliurakoijana.

Tämä selvisi kyselyssä, joka tehtiin TTS:n, MTK-Uusimaan ja NSP:n yhteistyönä viime keväänä. Kysely oli osa URAKKA-hanketta, jonka yhtenä tavoitteena on kehittää yrittäjien välistä konkreettista yhteistyötä.

Kyselyyn vastasi yhteensä 50 maatilayrittäjää. Vastaajista 60 prosenttia piti tärkeänä koneyrittäjien omaa verkostoa Uudellamaalla. Kyselyn mukaan koneurakoijat tarvitsevat verkostoitumista erityisesti urakointipalveluiden näkyvyyden parantamisessa. Myös tilapäisen työvoiman saanti konetöihin nähtiin tärkeänä verkostoitumiselle.

Puolet vastaajista piti tärkeänä sitä, että verkostoitumalla voidaan hankkia isompia urakoita ja saada niistä mahdollisesti parempaa hintaa. Kaksi kolmesta vastaajasta piti tärkeänä sitä, että verkostoituminen vahvistaisi yhteistä urakoinnin laatunäkemystä ja -tasoa.

Mieluisimpana verkostoitumismuotona vastaajat pitivät Ruotsin mallin mukaista konerengastoimintaa. Siinä konerengas tarjoaa, suunnittelee, myy ja laskuttaa urakat, ja urakoija tekee työn aliurakointina konerenkaalle. Ruotsissa konerenkaat tarjoavat jäsenilleen myös koneurakointiin liittyvää koulutusta.

Noin viidennes vastaajista piti yhdistysmallia toimivana tapana verkostoitua toisten urakoitsijoiden kanssa. Uudellamaalla on jo olemassa konerengasyhdistys, jolla on noin 50 jäsentä. Yhdistyksen toiminta on kuitenkin vähäistä, eikä konerengas käytännössä välitä töitä jäsenilleen.

Lähes kaikki vastaajat olivat valmiita maksamaan verkostolle jäsenmaksua. Tämän lisäksi selvästi suurin osa vastaajista oli valmis maksamaan välityspalkkiota verkoston välittämistä urakointitöistä. Puolet vastaajista olisi valmis maksamaan myös verkoston tarjoamista laskutus-, kirjanpito- ja markkinointipalveluista, jos niitä olisi saatavilla kilpailukykyiseen hintaan.

Maatilojen kasvu lisää pellon kysyntää

Nurmentuotantoon ja lannanlevitykseen tarvittavan alan tarve on kasvanut, mutta pellon heikko saatavuus tai liian korkea hinta on estänyt laajentajia hankkimasta peltoa markkinoilta. Tämä on johtanut tilusrakenteen kannalta tarpeelliseen pellonraivaukseen.

Uusia peltoja raivattiin vuosina 2000–2011 yli 95 000 hehtaaria. Kaikki maatalouden tuotantosuunnat ovat raivanneet peltoa, mutta voimakkaimmin raivaus on liittynyt maitotilojen rakennemuutokseen. Uusia peltoja raivataan nyt keskimäärin kolmen kilometrin päähän tilakeskukselta, kertoo tutkija Olli Niskanen.

Raivatut peltolohkot sijaitsevat erityisesti Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan sekä Pohjois-Savon vahvoilla maidontuotantoalueilla. Maidontuotanto raivasi yli 40 prosenttia uudesta pellosta.

Raivatuille lohkoille ei ole myönnetty uusia tukioikeuksia vuoden 2004 jälkeen, ja pellonraivauksen määrä on alentunut huomattavasti 2000-luvun alkuvuosista. Vaikka raivaus on viime vuosina alkanut lisääntyä, ei peltojen kokonaispinta-ala ei silti ole saavuttanut Suomen EU-jäsenyyttä edeltänyttä peltoalaa.

 

Kuljetuskustannukset kasvavat

Etäisyydet tilakeskuksen ja pellon välillä ovat pidentyneet maatilojen koon kasvaessa. Siirtymät ja kuljetukset tilakeskuksen ja peltolohkojen välillä kuluttavat maatilojen resursseja erityisesti kotieläintiloilla, kun lantaa ja rehua liikutellaan paikasta toiseen.

Kuljetusetäisyyksien kasvu pitäisi ottaa huomioon ympäristö­politiikan suunnittelussa, Niskanen sanoo. Rehujen sopimustuotannolla ja lannan luovutussopimuksilla voitaisiin alentaa heikon tilusrakenteen haittoja.

Peltojen ja tilakeskuksen suurimmat keskietäisyydet löytyvät länsirannikolta. Tuotantosuunnittain etäisyydet ovat suurimmat sika- ja siipikarjataloudessa.

Maitotilojen peltojen etäisyys tilakeskuksesta on kasvanut 22 prosenttia 2000-luvulla. Muiden nautakarjatilojen pellot sijaitsevat nyt 34 prosenttia, ja sika- ja siipikarjatilojen pellot 25 prosenttia kauempana. Viljatiloilla välimatka kasvoi 10 prosenttia.

Etäisyyksien laskenta maatilojen jokaiselle lohkolle ja jokaiselle vuodelle oli suuri projekti, paikkatietoaineistojen soveltamiseen erikoistunut Eeva Lehtonen kertoo.

Näin tuotetun tuoreen perustiedon toivotaan hyödyttävän poliittista päätöksentekoa, tilusjärjestelyn suunnittelua ja tutkimusta.

 

 

Raportti Maatilojen tilusrakenne ja pellonraivaus Suomessa 2000-luvulla on saatavilla sähköisenä osoitteesta www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti150.pdf.

Elintarvikevientiin lisää vauhtia

Syyskuussa käynnistyvä Elintarvikkeiden vientiohjelma tukee suomalaisen ruoan ja juoman kansainvälistä kasvua. Ohjelman tavoitteena on kaksinkertaistaa Suomen ruokaviennin arvo kolmeen miljardiin euroon vuoteen 2020 mennessä. Uutta kasvua haetaan etenkin Itämeren alueelta ja Aasiasta.

”Venäjän elintarvikkeille asettama tuontikielto korostaa tarvetta laajentaa suomalaisten elintarvikeyritysten vientimarkkinoita. Nyt on tärkeää saada aikaan nopeita onnistumisia yrityksille sekä kehittää pk-yritysten osaamista ja valmiuksia kansainvälistymiseen pitkällä aikavälillä”, kertoo elintarviketoimialan johtaja Esa Wrang Finpro ry:stä.

Suomalaisten elintarvikeyritysten kansainvälistä kasvua tukevan ohjelman avulla pyritään lisäämään vientiä tekevien yritysten määrää ja avaamaan uusia markkinoita yrityksille. Finpro on vetovastuussa TEAM Finland -toimijoiden ja Elintarviketeollisuusliiton yhteisestä vientiohjelmasta, johon halutaan mukaan laaja joukko suomalaisia elintarvikealan yrityksiä.

”Korkealaatuisille suomalaisille elintarvikkeille on kysyntää kansainvälisillä markkinoilla. Syyskuussa käynnistyvä ohjelma kokoaa yritykset yhteistyöhön viennin kehittämisessä ja tarjoaa yrityksille asiantuntemusta kansainvälistymiseen liittyvissä kysymyksissä”, kertoo Elintarviketeollisuusliitto ry:n toimitusjohtaja Heikki Juutinen.

Suomalaisen ruoan yhdeksi kasvualueeksi on tunnistettu erikoistuotteet. Esimerkiksi terveysvaikutteiset ja allergiavapaat elintarvikkeet, luomu, marjat, kauratuotteet, lasten ja iäkkäiden erikoistuotteet sekä ruokaturvallisuusosaaminen ovat arvossaan maailmalla.

Yritysten kansainvälistymistä tuetaan parantamalla yritysten vientivalmiuksia, lisäämällä yritysyhteistyötä, poistamalla viennin esteitä ja lisäämällä kansainvälistä markkinointia ja suomalaisen ruoan näkyvyyttä.

”Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi pk-yritysten neuvontatyötä, mentorointia, koulutusta, konsultointia, ostajatapaamisia, messuosallistumisia, delegaatiomatkoja, markkinatutkimuksia ja tiedonvaihtoa”, Wrang toteaa.

Viljossa voittanut

Käytännön Maamiehen ja KMVETin osastolla Viljossa käyneiden, lehden tilauksen tehneiden kesken arvottiin upea kylmälaukku ja sen voitti Marko Kokora Kiuruvedeltä. Onnittelut.

Kesällä myrskysi jälleen, myös valtion metsää kaatui

Kesän myrskyt aiheuttivat valtion monikäyttömetsissä tuhoja etenkin Etelä-Suomessa. Metsähallituksen metsätalousalueilla myrskyn kaatamia puita oli yhteensä 100 000 m3.

Heinäkuun lopun Helena-myrsky tuhosi metsää Etelä-Suomessa, tuulenkaatoja oli yli 65 000 m3. Pahimmat tuhoalueet ovat Rautavaaralla ja Valtimolla. Helena-myrskyn lisäksi Etelä-Suomen metsätalousalueella kesäkuinen ilmavirtaus kaatoi 25 000 m3 puuta Lieksan alueella.

Pohjanmaa-Kainuun alueella myrskytuhoja oli yhteensä 10 000 m3. Suurimmat tuhot olivat Länsi-Kainuussa. Tuhoja oli jonkin verran myös Suomussalmella ja Koillismaassa.

Lapissa myrskyt aiheuttivat vain pienehköjä paikallisia vahinkoja.

Tuhoalueilla työskentelee korjuukalustoa, jotta seurantatuhot saadaan minimoitua.

”Myrskyjen aiheuttaman tuhon määrään ja laajuuteen vaikutetaan huolellisella metsänhoidolla ja suunnittelulla. Myrskytuhoille alttiilla paikoilla uudistusalaan ja muuhun laajaan avoimeen alueeseen rajoittuvan harvennusmetsän reuna käsitellään lievemmin, jotta myrskytuhot olisivat mahdollisimman vähäiset. Voimakkaat loppukesän syöksyvirtaukset kaatavat tai katkovat kuitenkin tieltään lähes kaiken puuston siltä usein kapealta vyöhykkeeltä, mihin iskevät”, kertoo Markku Vainio Metsähallituksesta.

 

 

 

Suomessa sattuu taloudellisesti merkittävä myrsky jossain päin maata joka kolmas vuosi.