Maatalousyrittäjille korvattujen työtapaturmien ja ammattitautien kokonaismäärät sekä maatalousyrittäjien lukumäärään suhteutetut määrät ovat olleet laskusuunnassa jo useiden vuosien ajan. Tämä on positiivista sekä maatalousyrittäjien itsensä että heidän vakuuttajansa kannalta.

Sen sijaan vakavien (yli 30 vuorokauden sairauslomaan johtavien) työtapaturmien määrä ei ole juurikaan laskenut ja niiden suhteellinen osuus on jopa kasvanut viime vuosina, mitä voidaan pitää huolestuttavana. Näihin trendeihin voidaan kuitenkin pyrkiä vaikuttamaan harkituilla toimenpiteillä.

Työtapaturmat ja ammattitaudit riski työkyvylle

Työtapaturmat ja ammattitaudit sekä alentuneeksi koettu työkyky kasautuvat selvästi suomalaisten maatalousyrittäjien keskuudessa.

Pitkän aikavälin tarkastelun mukaan puolet työtapaturmista korvataan kymmenesosalle ja puolet ammattitaudeista korvataan kolmelle prosentille maatalousyrittäjistä. Samalle henkilölle on voitu korvata työuran aikana jopa kymmeniä työtapaturmia ja useita erilaisia ammatti­tauteja. Useissa yrittäjäpariskunnissa molemmilla osapuolilla on synkkä vakuutushistoria.

Kolikon kiiltävä kääntöpuoli on se, että yli kaksi viidesosaa maatalousyrittäjistä näyttää kykenevän työskentelemään vuosia – jopa vuosikymmeniä – ilman merkittäviä työperäisiä terveysongelmia. Näiden henkilöiden joukossa on myös yrittäjäpariskuntia: luja vakka on hakenut itselleen tiiviin kannen.

Kyselytutkimuksen mukaan niillä maatalousyrittäjillä, joilla on lääkärin toteamia työperäisiä tai muita tapaturmia ja sairauksia, alentuneeksi koetun työkyvyn esiintyvyys on jopa kymmenkertainen verrattuna kollegoihin, jotka ovat välttyneet niiltä.

Työkykyä eli tärkeimmäksi luonnehdittua voimavaraamme uhkaavat siis myös muut kuin työperäiset riskit: esimerkiksi elintapasairaudet ja vapaa-ajalla sattuvat tapaturmat heikentävät kykyä selviytyä arkisesta työstä. Alentunut työkyky heikentää elämänlaatua ja lisää riskiä työkyvyttömyyseläkkeelle joutumiseen.

Karjanhoitotöissä runsaasti riskipaikkoja

Korvatut työtapaturmat ja ammattitaudit kasautuvat erityisesti karjatilallisille. Yli kaksi viidesosaa kaikista työtapaturmista sattuu karjanhoitotöissä ja niissä erityisesti nautakarjan hoitotöissä. Vielä suurempi osa ammattitaudeista johtuu karjanhoitotöistä. Karjanhoitotöissä sattuvista työtapaturmista suhteessa suurin osa on kuitenkin seurauksiltaan lieviksi luokiteltuja, joissa sairausloma kestää korkeintaan 30 vuorokautta.

Myös ammattitautien tilastoinnissa voidaan laskea korvattuja sairauslomapäiviä, mutta työtapaturmien ja ammattitautien pitkän aikavälin seuraukset voivat poiketa toisistaan huomattavasti. Työtapaturmista toivutaan usein täysin ennalleen, mutta ammattitaudista voi saada itselleen pysyvän riesan.

Karjanhoitoon kuuluvat työt ja välittömät syyt ovat yleisimpiä syitä sekä lieviin että vakaviin työtapaturmiin ja ammatti­tauteihin. Nautaeläinten, useimmiten lypsylehmien, äkillisistä liikkeistä niiden siirron, lypsyn ja ruokinnan yhteydessä aiheutuu runsaasti työtapaturmia. Nautaeläinten potkut, puskut, polkemiset ja tönäisyt ovat yleisimpiä yksittäisiä vammojen aiheuttajia.

Pitää kuitenkin muistaa, etteivät naudat pääsääntöisesti aiheuta vammoja pahuuttaan vaan esimerkiksi säikähtäessään, ollessaan syystä tai toisesta hermostuneita tai tuntiessaan kipua. Eläinten luontaisen käytöksen tunteminen edistää karjanhoitajan työturvallisuutta huomattavasti.

Karjanhoitotöiden, kuten lypsyn, rasittavat ja usein yksipuoliset työliikkeet ja asennot aiheuttavat puolestaan toistuvia työtapaturmia ja ammattitauteja varsinkin tuki- ja liikuntaelimistössä. Harvan maidontuottajan polvet kestävät ehjänä pitkän työuran aikana tapahtuvia satojatuhansia lehmän viereen kyykistymisiä parsilypsyssä.

Parsinavetoissa voidaan keinoniveliä fiksumpina investointikohteina pitää muun muassa lypsimen automaatti-irrottajia ja lypsinkiskoja sekä lypsyjakkaraa tai polvisuojia toispolviseisontaa varten.

Asema- ja erityisesti automaattilypsy ratkaisevat monet parsilypsyyn liittyvät terveysongelmat, mutta molemmat lypsyjärjestelmät tuovat mukanaan tukun uusia haasteita.

Kasvinviljelytyöt suhteellisesti vaarallisia

Vakavat työtapaturmat ovat suhteellisesti yleisimpiä viljatiloilla sekä kasvinviljelytöissä tilan tuotantosuunnasta riippumatta.

Vakavien työtapaturmien yleisyys voi selittyä osittain sillä, että maatalousyrittäjä, joka on näissä töissä useammin mies kuin nainen, ei ehdi lähteä hakemaan hoitoa ainakaan lieviin vammoihin kesken kiireisten kasvinviljelytöiden.

Näitä töitä tehdään myös useammin yksin kuin esimerkiksi karjanhoitotöitä, joten ketään ei välttämättä ole patistamassa terveyskeskukseen vahingon sattuessa. Lisäksi yksin työskentelyn on sellaisenaan todettu lisäävän tapaturmariskiä.

Pieni osa kasvinviljelytöissä sattuvista työtapaturmista on todella vakavia silpoutumisia tai monivammoja. Niihin liittyy tyypillisesti työkoneen säätö- tai puhdistustyön ajaksi käyntiin jätetty voimansiirto. Jos näistä vammoista ylipäätään selviää elävänä, niiden seurauksista saa tyypillisesti kärsiä koko loppuelämänsä.

Nyrkkisääntö on, että voimansiirto tulee aina sammuttaa, kun menee tekemään toimenpiteitä työkoneelle kuten paalaimelle, puimurille, lumilingolle, hiekoituskoneelle tai niittokoneelle.

Nivelakseleiden suojuksien heikko kestävyys tuntuu niiden keskimääräisen kunnon perusteella olevan varsinainen ikuisuusongelma. Nivelakselit vaikuttavat kuitenkin kestävän ehjinä toisilla huomattavasti pidempään kuin toisilla. Liekö säännöllisellä huollolla ja huolellisella käytöllä osuutta asiaan? Ihminen voi menehtyä silmänräpäyksessä, jos hänen vaatteensa tarttuvat puutteellisesti suojattuun ja pyörivään nivelakseliin.

Tuntuu välillä turhauttavalta, että lähes ainoastaan ne, joilta nivelakseliturma on vienyt omaisen tai tuttavan, ottavat tämän riskin tosissaan.

Kasvinviljelytöiden vakavat työtapaturmat ovat kuitenkin tyypillisesti varsin arkipäiväisiä. Ne ovat useimmiten tuotantorakennuksien sisäisen tai ulkoisen työympäristön riskipaikkoihin liittyviä liukastumisia, kompastumisia tai putoamisia. Taustalla ovat syystä tai toisesta liukas tai epätasainen maaperä tai liukkaat, likaiset tai rikkonaiset lattiat, kynnykset, portaat, astinlaudat, tikkaat tai rakennustelineet.

Kaaduttaessa tai pudottaessa voi syntyä haavoja, ruhjeita, venähdyksiä ja murtumia. Murtumien paranemisessa menee helposti kuukausia ja sen jälkeen on usein edessä vielä kuukausien kuntoutus ennen kuin jyväsäkki nousee entiseen malliin.

Nykyaikaisen traktorin tai puimurin ohjaamo on varsin turvallinen ja mukava työpaikka. Nimensä mukaisesti turvaohjaamo. Pölyt ja mölyt pysyvät niiden ulkopuolella, kun muistaa puhdistaa ilmansuodattimet eikä huudata stereoita. Ohjeiden mukaan käytetty ilmastointi ei vilustuta ja auttaa jaksamaan sesonkikausina venyvää työpäivää.

Aina kun ohjaamosta poistutaan, riski kasvaa. Kompastutaan ohjaamon lattialle pesiytyneisiin työkaluihin, liukastutaan savisella astinlaudalla tai yritetään hyppäämällä säästää pari sekuntia ja murretaan nilkka alle sattuneen kiven tai kuopan takia.

Kiireen loputtua ja kipsattuna muistellaan vanhaa kunnon kolmipisteotetta, joka edelleen on paras turva noustaessa tai laskeuduttaessa ohjaamosta.

Miehillä laajempi kirjo töitä ja työtapaturmia

Miespuolisille maatalousyrittäjille korvataan suhteellisesti enemmän työtapaturmia kuin naisille. Lisäksi miehille korvattavat työtapaturmat jakaantuvat useiden eri maatilatalouden töiden kesken, kun naisten työtapaturmat keskittyvät erityisesti karjanhoitotöihin. Sen sijaan ammattitaudeissa ero sukupuolten välillä pienenee ja koetun työkyvyn suhteen usean selvästi alle viisikymppisen naisen tilanne näyttää murheelliselta miehiin verrattuna.

Nämä erot voivat toki johtua eroista työtavoissa ja hoitoon hakeutumiskynnyksessä miesten ja naisten kesken, mutta todennäköisemmin ne johtuvat maamme maatiloilla vallitsevasta sukupuolittuneesta työnjaosta, jossa miehet vastaavat keskimäärin laajemmasta kirjosta ja määrästä maatilatalouden tuotantotöitä kuin naiset.

Kyselyiden mukaan miehet tekevät esimerkiksi valtaosan suhteellisesti vaarallisimmista työtehtävistä kuten peltoviljelytöistä, koneiden ja laitteiden korjauksesta sekä metsätalous- ja rakennustöistä.

Työllistävät karjanhoitotyöt on sen sijaan jaettu melko tasan miesten ja naisten välillä. Kuten muistamme, karjanhoitotöissä sattuu paljon työtapaturmia ja niissä myös toistuvasti altistutaan ammattitauteihin johtaville altisteille. Edellä mainittuihin työnjaon päälinjoihin löytyy toki poikkeuksia.

Maatalouden rakennemuutos on hyvästä ja pahasta

Maatalousyrittäjien ikääntyminen ja maatalouden etenevä rakennemuutos voivat ylläpitää edellä kuvattuja trendejä myös tulevaisuudessa.

Riskejä vähentää se, että moni ikääntyvä maatalousyrittäjä luopuu tyypillisesti vanhentuneissa työolosuhteissa harjoitetusta karjataloudesta. Riskejä puolestaan lisää se, jos tällöin siirrytään sivutoimiseen, mutta suhteellisesti vaaralliseen kasvintuotantoon. Kun työllistävästä karjanhoidosta luovutaan, jää runsaammin aikaa tehdä muita tilan töitä, jotka ikävä kyllä ovat usein juuri niitä suhteellisesti vaarallisimpia.

Vaikka ikä tuo kokemusta, ikääntyneen ihmisen fyysinen kunto ja reaktionopeus eivät välttämättä enää riitä, jotta selviydyttäisiin kunnialla eteen tulevista ongelmatilanteista. Jos kolhuja tulee, niistä toipumisessa kuluu kauemmin kuin nuorempana. Jos töissä käytettävä kalustokin alkaa olla vanhaa ja kulunutta, kasvavat riskit entisestään.

Päätoiminen karjatalous on kiihtyvällä tahdilla keskittymässä (tyypillisesti sukupolvenvaihdoksien yhteydessä) entistä harvemmille, mutta tyypillisesti aikaisempaa suuremmille tiloille.

Työolosuhteiden kehittäminen ei ole laajentavien tilojen yksinoikeus, mutta se on niillä välttämätöntä. Jokaisella tilalla voidaan työolosuhteita kehittää, jos tahtoa löytyy.

Nykyaikainen työympäristö ja menetelmät ovat kaikissa tuotantosuunnissa ja erityisesti karjataloudessa hyvä lähtökohta työtapaturmien ja ammattitautien välttämiselle. Myös muiden työhön liittyvien terveysongelmien voidaan odottaa vähenevän työolosuhteiden kehittämisen myötä.

Maltilla ja suojaimia käyttäen

Alussa esitettyyn kysymykseen ei valitettavasti ole yhtä yksinkertaista vastausta.

Mahdollisuudet päästä pitkän työuran läpi terveenä ja ainakin ilman vakavia työtapaturmia paranevat kuitenkin huomattavasti, kun työskentelee hyvissä työolosuhteissa rauhallisesti ja pyrkii määrätietoisesti välttämään kohtuuttoman pitkiä työpäiviä ja jatkuvaa väsymystä.

Kun vielä muistaa suojata itsensä aina tarvittaessa henkilönsuojaimilla, on ennuste hyvä. ◻

Kirjoittaja on maatalous- ja metsätieteiden tohtori ja toimii erikoistutkijana TTS Työtehoseurassa. Artikkeli perustuu hänen välitöskirjaansa.

Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen kotisivuilta saat rautaisannoksen käytännönläheistä tietoa muun muassa työtapaturmien ja ammattitautien torjunnasta: www.mela.fi/fi/tyohyvinvointi