Tavallinen kylvökoneen nostoja laskeva ajoura-automaatti menee sekaisin aina, kun kuljettajan keskittyminen herpaantuu. Tyypillisiä syitä ylimääräiseen lasku-nosto toimintoon ovat koneen laskeminen alas täytön aikana, koneen nosto puhdistamisen takia keskellä ajolinjaa ja sähkötolppien tai muiden esteiden kiertämiset.

Nykyaikaisiin ajo-opastimiin on laadittu paljon sellaisia toimintoja, joiden on ajateltu helpottavan jossain tietyssä tilanteessa tai ratkaisevan jokin ongelma. Toimintoja on paljon, ja vaikka kaikki eivät sinänsä tunnu itselle hyödyllisiltä, ei opastinta sovi ajatella komentajana, joka käskee mitä pitää tehdä, vaan apulaitteena, jota on myös lupa ”käyttää väärin”.

Joissain opastimissa on valmis ajouratoiminto, joka suoraan ohjaa ulkoisen relerasian kautta ajourakytkintä tai ainakin kertoo opastimen ruudulla, koska kuuluu tehdä uria ja koska ei.

Toiminnon hienous on siinä, että kun tahti ja aloitusura on kerrottu, opastin lahjomattomasti tietää milloin ollaan uralinjassa, täysin riippumatta koneen nostokerroista.

Esimerkiksi tapauksessa, jossa kylvökone on 3 metriä leveä ja ruisku 15-metrinen, kerrotaan opastimelle, että urat tehdään joka 5. ajolinjaan, ja kolmannen linjan kohdalla nollataan laskuri.

Likikään kaikissa opastimissa valmista uratoimintoa ei ole. Tässä kirjoituksessa käydään läpi useita eri keinoa käyttää ajo-opastinta avuksi puutteesta huolimatta.

Laske opastuslinjat

Kylväessä kannattaa käyttää ajo-opastinta, vaikkei ajaisikaan opastuksen mukaan vaan sitkaimen linjaa tai ihan silmämääräisesti jo kylvetyn reunan mukaan. Opastimelta saa pinta-alat ajon aikana ja työn valmistuttua, minkä lisäksi toimenpide tallentuu opastimen muistiin ja siihen voi halutessaan palata myöhemmin, jos tarvetta ilmenee.

Vaikka opastimella vain passiivisesti maalaisi kylvöalaa, kannattaa siitä huolimatta tallentaa aloituslinja AB-opastuslinjaksi. Tähän on kaksikin hyvää syytä. Ensiksikin, tallennettu AB-linja toimii myöhemmin kesällä valmiiksi oikeanmuotoisena opastuslinjana ruiskuttaessa – vaikka ajaisikin uria pitkin. Toiseksi, kun aloituslinja on tallennettu, voi opastimelta tarkkailla vaikka ajolinjan järjestysnumeroa työn edetessä.

Jos käytössä olisi edelleen mainitut 3-metrinen kylvökone ja 15-metrinen ruisku, voi nuolaistulla sormella kirjoittaa kojetauluun tai sivuikkunaan ”3 ja 8” sen merkiksi, että kun on aloitettu ajolinjasta 1, pitäisi ajoura-automaatin tehdä uria ajolinjoilla 3, 8, 13, 18, 23 jne. Jos kombinaatio on joku villimpi, pitää viitsiä luetteloida ne linjat, joihin urat halutaan ja tuoda lappu mukaan hyttiin.

Milloin tahansa ajoura-automaatti alkaa tehdä uria, on opastimen näytöltä helppo saman tien vilkaista, ollaanko uralla 33 vai onko opastuslinjan numero 32, eli kone on jossain vaiheessa nostettu ylimääräisen kerran ja laskuri saanut yhtä liian suuren lukeman.

Jotkut ajo-opastimet, esimerkiksi Trimblen valmistamat, merkitsevät tallennetun ajolinjan järjestysnumerolla 0 ja muut ajolinjat sivusuunnan ja järjestysnumeron logiikalla. Esimerkiksi L1 on ensimmäinen vasemmalle tallennetusta linjasta, R2 toinen oikealle. Tällöin urat pitääkin tehdä linjoille 2, 7, 12, 17, jne.

Ovatko asetukset oikein?

Monissa tämän juttusarjan osissa on painotettu koneyhdistelmien asetusten millintarkkaa säätämistä. Jos kylväjä on asettanut sitkaimen ja koneen asetukset oikein, mitä eroa on sillä ajaako hän kylvötraktoria sitkaimen viivan mukaan vai ajo-opastimen kehotuksia seuraillen? Eroa ei pitäisi olla lainkaan.

Jos eroa kuitenkin syntyy, kumpi on väärässä – kuljettaja ja sitkain vai paikannussatelliitit? Satelliittien satunnaisen virheen seurauksena opastimen kuuluu näyttää välillä leveämmäksi, välillä kapeammaksi.

Luultavasti käy kuitenkin niin, että opastimen mukaan kylväjä ajaa jatkuvasti ”samaan suuntaan”, eli esimerkiksi koko ajan hieman liian kapeaksi. Tällöin on aivan varmaa, että sitkain on väärin asetettu tai kylväjä katsoo linjaa väärin, sillä satelliittipaikannus ei valehtele aina samaan suuntaan. Kovin pientä sitkaimen virhettä on vaikea todeta mittanauhalla, mutta kun virhe kumuloituu jokaisesta ajolinjasta, aiheuttaa jo 3 cm:n virhe kokonaisen metrin kumuloituvan virheen neliön muotoisella, hehtaarin kokoisella lohkolla.

Valitse ruiskun asetukset kylväessäsi

Sitten kun kylvökoneen työleveys ja opastimen asetukset ovat varmasti oikein säädetyt, on toinenkin keino käyttää ajo-opastinta pelkästään oikean ajouran paikan seuraamiseksi. Kylvökoneen voi väittää olevan ruiskun levyinen.

Idea on, että jos 3 metriä leveän kylvökoneen määrittää 15 metriä leveäksi ja tallentaa ajolinjan kolmannella kylvölinjalla, opastin alkaa ohjata ajajaa kohti seuraavaa 15 metrin ajolinjan keskikohtaa. Opastin yrittää sitkeästi käskeä ajaa 3 tai 6 metriä suuntaan tai toiseen, mutta kun kuljettaja yhtä sitkeästi pidättäytyy noudattamasta ohjetta, käy niin että aina kun kylvötraktori on ajolinjassa, pitäisi automatiikan olla tekemässä ajouria. Jos ei tee, on laskuri sekaisin.

Tällä tekniikalla on huomattava se, että pinta-alalaskuri ei laske oikein eikä maalaustoiminnosta ole hyötyä, mutta jos koko peruslohko kylvetään yhtenä kasvulohkona ja pinta-alat tiedetään jo oikein, ja kaiken kukkuraksi kylvökoneessakin on (jo aiemmin ajo-opastimen kanssa todetusti) oikein näyttävä pinta-alamittari, tämä ei ole suuri puute.

Merkitse uran paikat ruiskuttaessa seuraavalle vuodelle

Ajo-opastimissa on erilaisia toimintoja kiinnostavien kohteiden merkitsemiseen.

Tavallisimmin toiminto kulkee rataa ”valitse merkkityyppi – pudota merkki kartalle”. Esimerkiksi rikkaruohojen esiintymistä voi merkitä valitsemalla merkkityypiksi ”rikkaruoho” tai Trimblen laitteissa ”hukkakaura” ja sitten pudottelemalla merkkejä kartalle aina kun ikkunasta näkyy rikkapesäke.

Muita merkkityyppejä ovat kivi, este, pylväs, jne.

Jos käyttäjällä ei ole tapana merkkailla rikkoja, voi merkit ottaa toiseen käyttöön. Kun ajourat on tehty peltoon ja rikkaruiskutus ajettu onnistuneesti, tiedetään että urat ovat osuneet oikeisiin kohtiin. Tautiruiskutuksen tms. myöhemmän ajon yhteydessä voi nyt kumpaankin päähän ajouraa pudottaa rikkamerkin keskelle ruiskutuslinjaa.

Seuraavan vuoden kylvön yhteydessä tietää aina ajaessaan ajolinjaa, joka kulkee rikkamerkin läpi, olevansa tulevalla ruiskutusuralla. Jos yleensä ei ole epäselvyyttä uran paikasta, merkit voi myös pudottaa keskelle lohkon ajolinjaa. Tällöin päistekäännöksen toiminnoista selvittyään kuljettajalla on hyvää aikaa huomata pellolla odottava rikkamerkki ja tarkistaa, onko ajoura-automaatti samaa mieltä merkinnän kanssa vai onko laskenta seonnut.

Säädä päisterajaa pöytätietokoneella

Tässä juttusarjassa on moneen kertaan mainittu, että kaikki tallennetut toimenpiteet voi muistitikulla kantaa kotikoneelle ja tarkastella niitä ilmaisilla ajo-opastinten paikkatietojen hallintaan tehdyillä ohjelmilla (Trimblen FarmWorks ja AgLeaderin SMS). Molemmista on saatavilla demoversiot, joilla dataa pääsee myös muokkaamaan, mutta melko nopeasti demoversio menee lukkoon ja vaatii rahansiirtoa taas auetakseen. Jutun kirjoittaja jäi editoimisen koukkuun ja osti 750 euroa maksavan ohjelman.

Keskeisin tarve editoimiseen oli juuri kylvöä varten muokata päisteen rajaa ilmoittava katkoviiva kullekin lohkolle sopivaksi. Kukaan ei kuitenkaan käske, että päisterajan viivan pitäisi olla ehdottoman suora.

Kun ajourat ovat tulleet oikeisiin kohtiin ja ruiskutustyökin tallennettu, voi kaikki tiedot palauttaa pöytäkoneelle. Kun ilmakuvapohjalla saa näkyviin ruiskutuksen linjat ja kylvölinjat, voi päisteen rajaan tehdä väkäsen niihin kohtiin, joissa ruiskutusuran keskilinjan pitäisi olla. Tämä avaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia: enää ruiskutusuria ei ole tarve toteuttaa tasajaolla, vaan esimerkiksi ruiskun lohkojen tasaleveyksien välein.

Etukäteen voi suunnitella esimerkiksi, että lohkon leventyessä metsäulokkeen jälkeen seuraava ruiskutusura ei olekaan 5 ajolinjan jälkeen vaan jo 3:n päässä ja piirtää väkäsen sen kohdalle päisteviivaan. Kylväessä ei voi olla huomaamatta väkästä näytöllä, ja muuttaa ajoura-automaatti uudelle asetukselle ja sauman kohdalla saadaan toteutettua tahdin muutos.

Vastaavasti ruiskuttaessa ei voi olla huomaamatta opastimen näytöltä, että seuraaville urille siirryttyä alkaa puomi kulkea 6 metriä päällekkäin edellisen vedon kanssa, joten reunimmaiset lohkot pitää sulkea.

Jälkimuokkausta käyttämällä hankalan muotoisen lohkon ruiskutuksen voi suunnitella yksityiskohtaisesti vaikka jokaisen ajolinjan tarkkuudella, ja päisteen rajaviivaa muokkaamalla merkitä jokaisen ajouran paikan erikseen. ◻

Kirjoittaja on maanviljelijä ja maatalousmetsätieteiden tohtori.

ESIMERKKI TAKAISINMAKSUSTA: Liian tiheät kylvölinjat

◼ Hämäläinen viljelijä, jolla oli tapana urakoida muutaman naapurin ruiskutuksia 24 metriä leveällä hinattavalla ruiskullaan, hankki ajo-opastimen. Heti ensimmäisenä kesänä osoittautui, että yhden naapurin kylvökone olikin kapeampi kuin piti. 3-metrinen kylvökone teki ajourat automaatilla, mutta kun uria pitkin ajoi ruiskun kanssa, meni ainetta koko ajan metrin verran päällekkäin.

Kylvökoneen leveys tai sitkaimen asetus oli siis pielessä 12,5 cm, jolloin 8 kylvölinjan varrella aiheutui jo yhden metrin päällekkäiskäsittely.

Pikaratkaisuna ruiskuttaja käänsi kaksi ulommaista suutinta ilma-avusteisiksi, joiden tuotto oli vain puolet viuhkasuuttimesta, jolloin uloin metri sai vain puolikkaan annoksen mennessä ja toisen puolikkaan tullessa. Myöhempi neuvonpito isännän kanssa johti kylvökoneen säätöjen korjaamiseen.

50 hehtaarin tilalla vuosittainen kasvinsuojelukustannus on noin 30–50 €/h intensiteetistä ja ajokerroista riippuen. Yhden metrin jatkuva kaksoiskäsittely oli aiheuttanut tilalla vuosittaisen ylimääräisen kasvinsuojelutyön ainekustannuksineen 2,1 hehtaarilla eli 63–105 € joka vuosi. Yksistään tämä yhden kylvörivin leveyden korjaaminen maksaisi puolet edullisen ajo-opastimen hankintakustannuksesta alle 10 vuodessa. ◻