Venäjän asettamat vientirajoitteet sotkevat rajusti markkinoita

Venäjän asettamat tuontirajoitteet läntisten maiden elintarvikeviennille sekoittavat pahasti EU:n markkinoita. Suomalainen elintarviketeollisuus ja sitä kautta suomalainen maatalous on EU:n komission arvion mukaan yksi suurimmista kärsijöistä. Koko EU:n maataloustuotteiden viennin arvosta noin 10 prosenttia on mennyt Venäjälle, mutta Suomen elintarvikeviennille Venäjän markkinoilla on ollut paljon suurempi merkitys.

Valtiovalta on jo ilmoittanut, että Suomi pyrkii saamaan EU:n rahastoista korvauksia kotieläintuotannolle, joka kärsii eniten viennin esteistä. Toivottavasti päätöksiä saadaan aikaan jo syyskuun alun ministerineuvostossa. Myös kansallisin päätöksin voidaan helpottaa tilannetta, jos vain hallituksen poliittinen rohkeus siihen riittää ennen tulevan kevään vaaleja.

Suurin vaikutus viennin esteillä on Valiolle, jonka tuotannosta noin 20 prosenttia on mennyt Venäjän markkinoille. Vaikka Venäjä löysensikin vientirajoitteita erikoistuotteiden, kuten laktoosittoman maidon osalta, Valiolle jäi käteen paljon Venäjälle valmistettuja tuotteita, joita myytiin kotimaan markkinoille isoilla alennuksilla. ”Putin”-juustoista ja -voista tuli hetkessä käsite.

Moni piti Valion päätöstä tyhjentää varastoja kotimaan markkinoille heti pakotteiden alettua hieman hätiköitynä. Selvää on, että nyt urakalla myydyt tuotteet vähentävät maitotuotteiden kysyntää tulevina kuukausina ja tämä vaikuttaa kaikkiin kotimaisiin maitoalan toimijoihin. Toisaalta Valiolla varmaan laskettiin, että kohta Suomeen tulee vyöry halpoja Venäjälle tarkoitettuja maitotuotteita muista vastapakotteiden alaisista maista, joten nopeus varmisti omien tuotteiden myynnin.

Koska pakotteet koskevat suurta osaa läntisistä maista, on vienti-ongelma yhtaikaa isolla joukolla yrityksiä. Maito on säilyvyytensä takia hankala tuote eli päätökset siitä, mitä maidosta jalostetaan on tehtävä nopeasti. Selvää on se, että iso osa eurooppalaisista meijereistä pyrkii nyt jalostamaan maidosta normaalia enemmän voita ja maitojauhetta, jotka ovat parhaiten varastoitavia tuotteita. Samalla ne kuitenkin ovat niitä tuotteita, joiden hinta laskee voimakkaimmin ylituotantotilanteessa.

Pakotteiden vaikutusta tuottajahintoihin on vaikea arvioida tässä vaiheessa. Paljon riippuu siitä, kuinka pitkään viennin esteet jatkuvat. Lihapuolella vaikutus ei liene kovin suuri välittömästi, sillä sianlihan vientikielto on ollut päällä jo jonkin aikaa afrikkalaisen sikaruton takia ja naudanlihassa koko EU:n vientimäärät ovat vähäisiä. Maidontuotannossa vaikutukset ovat nopeampia ja synkimmät ennusteet veikkaavat maidon tuottajahintaan lähes neljänneksen eli noin 10 sentin tiputusta kilohintaan. PTT arvioi tuottajahinnan alennuspaineeksi 10 prosenttia, jos tilanne jatkuu pidempään.

Jo pelkkä uhka maidon tuottajahinnan laskemisesta saanee monet luopumista harkitsevat maitotilat lopettamaan tuotannon. Tuotantoon satsanneilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin jatkaa tuotantoa ja uskoa järjen voittavan kauppakiistoissa. Jos kiista pitkittyy, joutunee komissio harkitsemaan myös koko maitokiintiöjärjestelmän lopettamisen ja pakotteiden yhteisvaikutusta.

Viljamarkkinoilla paluu arkeen

Viljamarkkinoilla palattiin kuluneen satokauden aikana EU-arkeen. Viljan tonnihinta on liukunut alaspäin viime syksystä lähtien ja uuden sadon hintanoteeraukset ovat olleet varsin kehnoja. Rehuviljalla lähestytään ainakin osassa Eurooppaa jo 100 euron tonnihintaa.

Suomessa viljelijät ovat kasvattaneet viljan varastointikapasitettiaan voimakkaasti viime vuosina, erityisesti vuoden 2008 hintapiikin jälkeen. Saman aikaan jalostava teollisuus ja maatalouskauppa ja nyt myös valtiovalta ovat vähentäneet omia varastojaan. Toivottavasti valtiovalta pitää järjen kädessä Huoltovarmuuskeskuksen viljoja myydessään, sillä lisää markkinahäiriöitä ei tässä tilanteessa tarvita. Samalla valtiovalta voisi edistää viljamarkkinoiden toimimista vapauttamalla varastotiloja nimenomaan satamapaikoista, jotta viljan vienti tarpeen tullen onnistuisi nopeasti ja myös uudet, pienemmät toimijat pystyisivät viljan vientiin.

Hintariski varastoissa olevalla viljalla on nyt pitkälti viljelijöiden käsissä. Siksi viljan arvon suojaaminen ja siihen saatavilla olevien keinojen käyttö on entistä tärkeämpää. Vaikka viljaa voikin hyvässä varastossa säilyttää melko pitkään, ei varastointi ole ilmaista ja odotus paremmasta hinnasta saattaa muodostua varsin pitkäksi ja kallliiksi.

Pentti Törmä päätoimittaja