Heikki Jalli
Kylmää ja helteistä
Tämä kesä on ollut ihmeellinen, tai niinhän voi sanoa jokaisesta kesästä. Kesän alku oli lämpöaallon jälkeen erittäin vilpoinen ja kostea. Tätä seurasi pitkä kuiva hellekausi.
Kesän sateet olivat hyvin alueellisia. Toisaalla kärsittiin kuivasta, kun toisaalla viljat kellastuivat märillä ja hapettomilla pelloilla. Kellastuminen heikentää sato-odotuksia. Runsaiden sateiden alueilla arveltiin osan annetuista lannoitteiden ravinteista liuenneen sadevesien mukana pois pelloilta.
Hitaasti taimettuvien kasvien siemen-levintäiset kasvitaudit yllättivät peittausaineiden tehon loppuessa. Paikoin jopa kaura olisi hyötynyt ruiskutuksin tehdystä kasvitautien torjunnasta. Rikkakasvitkin taimettuivat hitaasti, ja torjunnat tehtiin kylmässä ja kosteassa säässä. Pienannosvalmisteet vaalensivat viljoja ja fenoksihapot veltostuttivat hetkeksi, valmisteiden tehot ilmenivät hitaasti tai tehot olivat vaillinaiset.
Viileässä ja kosteassa säässä peltokasvit kasvoivat vahvajuurisiksi ja reheviksi. Kasvunsääteiden käyttö tuntui järkevältä toimelta. Ensimmäinen säilö- tai kuivaheinä tehtiin kosteassa säässä, ja heinäkuivurit varmistivat pölyttömät heinät. Juhannuksena lämpömittari näytti saman verran kuin talvella vuodenvaihteessa, hallat vioittivat perunanvarsia ja paikoin tähkälle tulevaa ohraa. Säätiedotusten odotettiin lupaavan lämpöä.
Hukkakaurat eivät osanneet taimettua, jotta niitä olisi voinut torjua kemiallisesti. Kuitenkin ennen puinteja pelloilla heilui komeita hukkakauran röyhyjä levittämässä siemeniään paikallisesti sekä koneiden ja eläimien mukana laajemmalle.
Ja sitten lämpeni, oikein kunnolla. Heinäkuussa päivälämpö kohosi hellelukemiin pitkän aikaa jopa Lapissa. Rehevät kasvustot kestivät jonkin aikaa, mutta poutivimmilla pelloilla sato leikkaantui. Lämmin sää jatkui, vaikka kuinka odotettiin säätiedotusten lupaavan säätilan muuttumista.
Syysöljykasvit on jo pitänyt kylvää kesantoon tai aikaisen ohran jälkeen kynnettyyn maahan.
Savimaan kokemus on, että ohran jälkeen kynnetty maa on vaikeasti muokattavaa. Jos maa ei ole märkää, kuten usein myöhäissyksyllä, se on kuivaa ja usein niin kovaa, ettei kyntöaurojen hajoaminen rasituksesta ja rynkytyksestä ole harvinaista. Syntyneet lohkareet eivät helpolla hajoa murusiksi ilman pakkasta, kokkarenuijankin pitäisi olla ennemmin leka-mallia. Leikilläni olen haikaillut savimaanviljelijöille lupaa ostaa syyskylvöjä varten myytävää ”peltodynamiittia”.
Kesän maaseutunäyttely Okra on kasvanut vuosi vuodelta ja yleisöksi ovat tulleet niin kaupunkilaiset kuin aktiivimaataloustuotannon lopettaneet, ja näin alkaa yleisömäärää lähennellä oikeita maatalousnäyttelyitä. Nyt oli suurelta kentältä väkijoukossa välillä vaikea löytää etsimäänsä.
Suuret kiitokset annan Pohjanmaan peltopäivien järjestäjille ja aktiiviselle viljelijäyleisölle. Näyttely oli kuin pellonpiennar- tilaisuus. Näytteilleasettaja sai esitellä koeruutujaan ja olla vastaamassa kysymyksiin, joita viljelijät esittivät.
Metsäisessä Suomessa matkustaessa ei voi olla huomaamatta metsiin jätettyjä myrskyjen kaatamia puita, jotka aiheuttavat kirjanpainajan toukan tuhovaaran.
Onneksi kylmä kesäkuu taisi estää kirjanpainajan lennon. Toinen asia on sitten toisen lennon mahdollisuus lämpimässä heinäkuun säässä.
Nyt eletään kuivuuden jälkeistä aikaa, elokuun puoliväliä. Kuivurit ja puimurit on huollettu ja ne ovat valmiudessa. Helteessä valmistunutta viljaa koetetaan puida sateiden välisillä poutajaksoilla, jotka nyt tuntuvat olevan tuskastuttavan lyhyitä.
Viljan kuivaaminen kannatta tehdä pellolla, siis puida viljan ollessa täysin tuleentunutta ja kuivaa. Märän viljan kuivaaminen öljyllä syö suuren osan viljasta saatavasta tulosta. Viljan hinta on laskenut suhteessa öljyyn jo sille tasolle, että viljan polttoainekäyttö on edullista.
Taas tutkitaan säätiedotukset tarkkaan. Missään ei luvata puintisäitä, mutta jos ei puida, ei voi kylvää syysviljojakaan. ◻
Hyviä korjuusäitä toivottaen
