TAVOITTEENA KAIKKI TYÖT AUTO-OHJAUKSELLA
Kartanoiden kasvinsuojelu
uuteen aikaan
Kun maanmuokkaus ja kylvö tehtiin kartanon mailla paikannusteknologian avustuksella, on silloin luontevaa ottaa tästä tekniikasta kaikki irti myös kasvinsuojelussa. Uunituore kasvinsuojeluruisku helpottaa kuljettajan urakkaa automatisoimalla ohjauksen, venttiilien päälle-poiskytkennän ja puomin korkeuden hallinnan.
Jo pelkät ajourat parantavat huomattavasti työn tarkkuutta kasvinsuojeluruiskutuksissa, mutta automaattiohjaus ja gps sekä venttiilien sulkuautomatiikka tekevät kasvinsuojelun paljon helpommaksi. Työ onnistuu yhtä hyvin pimeällä.
◼ Esa Mustonen
Kiialan Kartanon kasvinsuojelusta vastaava työmies Pekka Mutikainen hälyttää yhtenä iltana kesäkuun lopussa, että nyt on aika. Kello lähentelee puoltayötä, kun ehdin pellon laitaan ja traktorin kyytiin.
Sateisten päivien välissä on sen verran poutaa, että kasvitauteja ja kirvoja on taas mahdollista kurittaa. Samalla hyvässä kasvussa olevalle vehnälle annetaan toistamiseen hieman kasvunsäädettä.
Traktorin perässä on Suomen ensimmäinen ja John Deeren edistynein hinattava 900-sarjan kasvinsuojeluruisku, jonka strategiset mitat ovat 6 400 litraa ja 30 metriä.
Ruiskun vaihto toi tehokkuutta
Tämä kasvukausi on Kiialan ja Kulloon kartanoiden maatalousyhteenliittymälle siirtymävaihe kasvinsuojelutekniikassa. Kaksitoista vuotta vanha ruisku jäi ilman virkaa pian kevään ensimmäisen syysviljojen ruiskutuksen jälkeen.
Uusi ruisku John Deere R962i on entistä Amazone UG 4500 -ruiskua huomattavasti tehokkaampi ja monipuolisempi. Kyse ei ole pelkästään työleveyden kasvamisesta 24 metristä neljänneksellä 30 metriin (+ 25 %) eikä säiliön kasvamisesta 4 500 litrasta 6 400 litraan (+ 42 %).
Teho tulee myös siitä, että uudella ruiskulla voidaan ajaa nopeammin kuin vanhalla. Tämä johtuu useammasta tekijästä. Jousitettu akselisto mahdollistaa hivenen nopeamman siirtonopeuden. Myös pellolla voitaisiin liikkua nopeammin, kun automatiikka huolehtii muun muassa puomin lohkojen sulkemisesta. Ajonopeutta ei ole kuitenkaan vielä suurennettu totutusta. Se on ruiskutuksissa ollut maltillinen yhdeksän kilometriä tunnissa.
Mutikainen kertoo esimerkin siitä, miltä ruiskun päivittäminen on tuntunut käytännössä. Hän kävi pari päivää aiemmin 15 kilometrin päässä Kulloon kartanolla torjumassa hukkakauraa 80 hehtaarilta. Urakka alkoi kello 19 ja päättyi yöllä kello kaksi. Aiemmin noin 12 tunnin urakka tuli tehdyksi seitsemässä tunnissa. Uudella ruiskulla tarvittiin kaksi säiliöllistä, vanhalla ruiskulla olisi tarvittu kolme.
Uusi ruisku helpottaa kuskin urakkaa myös vähentämällä ajon aikaista rasitusta. Vanhassa ruiskussa ei ollut muuta automatiikkaa kuin paineen säätö. Uudessa ruiskussa on suurin piirtein kaikki mahdollinen: Puomin korkeutta hallitseva BoomTrac-automatiikka, venttiilejä avaava ja sulkeva SprayerPro-automatiikka, ruiskuun jääneen ylimääräisen nesteen peltoon levittämisen hallitseva AutoDilute, säiliön täytöt hallitseva nestemäärälaskuri TankFill Calculator, ruiskun pesua nopeuttava SolutionCommand-ohjelma ja FieldDoc-sovellus esimerkiksi rikkaruohopesäkkeiden merkintää varten ja työvaiheiden tallennukseen.
Automatiikka säätää venttiilejä ja puomin korkeutta
Mutikainen laittaa traktorin liikkeelle ja kytkee automaattiohjauksen päälle sen jälkeen kun on itse ohjannut traktorin suurin piirtein oikeille raiteille.
Periaatteessa kuskin ei tarvitse koskea ajolinjojen aikana rattiin juuri ollenkaan. Mutta nyt käytettävissä on John Deeren järjestelmästä lähetettävä maksullinen SF2-tarkennussignaali, joka ei ollut vielä kylvöillä käytettävissä. Siksi joissakin paikoissa Mutikainen joutuu hieman puuttumaan ohjaukseen. Tätä ongelmaa ei pitäisi olla, kun tarkkuus on molemmissa työvaiheissa riittävä.
Tarkennussignaali tuntuu parantaneen tilannetta, mutta toki tarkkuus saisi olla vieläkin parempi, Mutikainen sanoo.
Ohjaamossa katse kiinnittyy kosketusnäyttöön, joka näyttää havainnollisesti missä on jo ruiskutettu ja missä ei. Kylvön yhteydessä ruiskutuksia varten tehdyt ajolinjat löytyvät kartalta ja näkyvät pellolla.
Keväällä kylvetty Demonstrant-vehnä olisi tällä yhdistelmällä nopeasti suojeltu, sillä 62 hehtaarin kokoinen peruslohko on suuri ja kolmelta sivulta melko suorakulmainen. Työtä kuitenkin hidastaa ja hankaloittaa vinoittain lohkon poikki rakennetut sähkölinjat, joista suuremmassa on vielä harusvaijereita. Näiden väistely edellyttää kuskilta tarkkuutta, vaikka esteet on merkitty kylvön yhteydessä koneen muistiin. Käytännössä Mutikainen kiertää ne itse ohjaamalla ja hitaammin ajamalla. Samalla automatiikka huolehtii siitä, ettei niidenkään kohdalla tule päällekkäiskäsittelyä.
Tämä on kuljettajan kannalta ehkä merkittävin uuden tekniikan tuoma muutos aiempaan, kun hän vapautuu leveän puomiston pää- ja lohkoventtiilien päälle-poiskytkemisistä. SprayerPro-automatiikka huolehtii siitä nopeammin ja varmemmin kuin kukaan kuljettaja pystyisi.
Todellisuus ohjaamon ulkopuolella ja digitaalinen todellisuus isolla näyttöruudulla tuntuvat vastaavan hyvin toisiaan. Kun mennään vinosti kohti jo ruiskutettua aluetta, napsahtelevat puomin lohkot yksi kerrallaan kiinni.
Lohkojen sulkeutumisen ajoitusta voidaan säätää. Nyt se on säädetty niin, että kaikki neliöt tulevat kokonaan ruiskutettua.
Syysviljojen ajourat tehtiin vielä viime kesänä vanhalle 24-metriselle ruiskulle, mutta se ei estänyt ajamasta syysviljakasvustoja uudella 30-metrisellä, Mutikainen kertoo. Näin tehtiin jo hukkakauraruiskutusten aikaan, eikä se edellyttänyt mitään erityistoimenpiteitä kuljettajalta. Ruisku piti huolen siitä, että jo ruiskutetulle alalle ei ruiskuteta uudelleen. Puomiston molemmissa päissä sattuu olemaan kolmemetriset lohkot.
Tarkkuuttaa kohentaa myös puomin korkeuden säätöautomatiikka BoomTrack, joka mittaa etäisyyden kasvustoon kahdella ultraäänitutkalla. Se toimii useimmiten lähes kaikissa oloissa riittävän nopeasti. Mikäli kasvuston korkeudessa on suurta epätasaisuutta tutkien alapuolella, kannattaa korkeuden säätö kytkeä käsisäätöiseksi.
Uusi ruisku helpottaa ruiskutusten lopettamista illan tai yön päätteeksi. Koneessa oleva ohjelma laskee, paljonko tarvitaan ruiskutenestettä viimeisen käsiteltävän lohkon käsittelemättömälle alalle.
Aivan litran tarkkuudella ei nestemäärää voida ja kannata laskea. Se nestemäärä, joka jää lopulta säiliöön, voidaan levittää laimennettuna peltoon. AutoDilute-toiminnolle kerrotaan, millainen on maksimimäärä, joka jo ruiskutetun käsittelyn lisäksi pellon eri kohtiin voidaan sallia. Tämän jälkeen järjestelmä laimentaa nestettä 600-litraisen puhdasvesisäiliön vedellä ja ruiskuttaa nesteen sinne missä se on mahdollista.
Laimennus tapahtuu portaittain tiettyyn laimennusasteeseen saakka, jonka jälkeen pesu voidaan kytkeä päälle jo pellolla. Ruisku pesee itsensä matkalla ruiskun tyhjennyspaikan (biopedin) kautta konesuojaan.
Ruiskutenesteen jatkuva kierrätys puomeissa varmistaa sen, että ruiskun kanssa voidaan lähteä liikkeelle pesunkin jälkeen heti. Jokaisesta suuttimesta saadaan samaa ruiskutenestettä.
Tämä illalla kello kymmenen aikaan alkanut työrupeama kesti neljä tuntia. Illan ja yön aikana Mutikainen sai käsiteltyä koko 62 hehtaarin alan. Ruiskun hän täytti kaksi kertaa, ja vesimäärä oli 200 litraa hehtaarille.
Käyttöönoton helppous yllätti
Koska kyse on Suomen ensimmäisestä 900-sarjan ruiskusta, ei Agrimarket ollut vielä ehtinyt tuottaa uuden ruiskusarjan käyttöohjekirjaa saati esitettä.
Mutikainen opiskeli uutukaisen käyttöä ja ominaisuuksia englanninkielisestä versiosta. Ruiskun käyttöä opiskeltiin myös yhdessä kahden Agrimarketin miehen kanssa, sillä ruisku oli myös heille uusi.
Ruiskutustraktorissa oli jo valmiina paikannussignaaleja vastaanottava antenni ja ison värinäytön sisältävä hallintakeskus. Sen lisäksi asentaja kävi kytkemässä traktorin ohjaamoon ruiskun hallintakahvan.
Ruiskua päästiin testaamaan toukokuun lopussa, kun toimituksesta puuttunut, informaatiota siirtävä johdonpätkä saatiin pikatoimituksena paikoilleen.
Uuden ruiskun kanssa oli tarpeen harjoitella kesantopellolla sekä ohjaamoon tulleiden kyytiläisten kanssa että täysin rauhassa yksin, Mutikainen kertoo.
Hänen ja kartanoiden maataloudesta vastaavan Jakob Frankenhaeuserin mielestä alkuun päästiin vähemmällä opiskelulla kuin mitä ennakkoon pelättiin.
Lähes valmis kokonaisuus
Uusi ruisku on toiminut lähes odotusten mukaisesti. Ainoa ja toivottavasti väliaikainen ongelma on ruiskutuksen keskeytyminen silloin tällöin lyhyeksi ajaksi. Näyttöön ilmestyvää vikakoodia on tulkittu niin, että ongelma pystytään korjaamaan vaihtamalla jokin sähköisen puolen komponentti.
Keskeytyksiä on joskus useamman kerran tankillisen aikana, välillä ei ollenkaan. Normaali-tilaan pääsy on edellyttänyt pysähtymistä, traktorin sammuttamista ja uudelleen käynnistämistä.
Tekniikan taso alkaa Frankenhaeuserin mielestä olla melko valmis entistä tarkempaan kasvinsuojeluaineiden käytön hallintaan.
Hän toivoo, että Suomessa päästäisiin vielä pari askelta eteenpäin.
Toivelistan kärkipäässä on valmius yhdistää viljelyn suunnitteluohjelma D-linkin avulla viljelyssä toteutuneeseen tietoon, mikä helpottaisi tiedon hallintaa ja mahdollistaisi myös tuotetun sadon jäljitettävyyden. John Deeren järjestelmä tallentaa jo ruiskutusten yhteydessä, kuinka paljon kunkin tankkiseoksen ruiskutenestettä on millekin neliölle mennyt.
Toivelistalla on myös nesteen liikettä hillitsevän rakenteen saaminen ison säiliön sisään, sillä vajaa nestemäärä pääsee nyt liikkumaan vapaasti säiliön sisällä ja näiden ”aaltojen törmäykset” säiliön reunoihin tuntuvat ohjaamossa saakka.
Pitkän ajan investointi
Päätös uuden ruiskun hankinnasta tehtiin viime talvena. Siihen vaikutti Kiialan ja Kulloon kartanoiden yhteistyön myötä kasvanut viljelypinta-ala.
”Ruiskutukset on tehtävä ajallaan, eivätkä niille otolliset olosuhteet ole aina kovin pitkiä”, Frankenhaeuser sanoo. Vuosittain ruiskutettava ala on helposti noin 1 500 hehtaaria.
Toisen hyvän syyn mittavaan investoitiin antoi vanhan ruiskun pumppu, jonka kunnossapitäminen oli työlästä. Lisäksi sen O-renkaat rupesivat siellä täällä vuotamaan, eikä niidenkään vaihtaminen ole joka paikassa ihan helppoa.
”Mittavalla investoinnilla haettiin tehokkuutta ja käyttömukavuutta. Suurin syy, miksi päädyttiin markkinoilla olevista monista ruiskuista juuri keltavihreään ruiskuun, liittyy tekniikan ja järjestelmien yhteensopivuuteen”, Frankenhaeuser perustelee.
”Toki tarjolla olevat muutkin ominaisuudetkin ratkaisivat. Me haimme uusinta tarjolla olevaa tekniikkaa. Investointi on tehty 10–15 vuodeksi.”
Uudesta ruiskusta oli kesäkuun loppuun mennessä jo 800 hehtaarin kokemukset. Sen perusteella pystyttiin toteamaan, että kasvanut teho mahdollisti pysymisen tarpeenmukaisen kasvinsuojelun aikataulussa, poikkeuksellisen sateisista säistä ja lyhyistä ruiskutusikkunoista huolimatta. ◻
KASVUKAUSI 2014
Uudella tekniikalla Itä-Uudellamaalla
◼ KM 5/2014 -lehdessä julkaistun kevätkylvöjutun yhteydessä kerroimme seuraavamme kahden porvoolaisen kartanon viljelyä koko kesän. Tässä osassa keskitymme kasvinsuojeluun ja myös täydennyslannoitukseen.
Kiialan ja Kulloon kartanoiden maatalousyhteenliittymä JSB otti kesän alussa käyttöön uutta tekniikkaa, joka mahdollistaa automatiikan laajan käyttöön ottamisen kasvinsuojelussa.
Viljelyosaamisessa tukeudutaan jo kolmatta vuotta Lapinjärven Farmarit -osuuskunnan neuvontapalveluun, mikä käytännössä yhtenäistää neljän itäuusmaalaisen kartanon viljelymenetelmät. ◻
Kasvinsuojelun suunnittelu ostopalveluna
◼ Kiialan ja Kulloon kartanoiden maatalousyhteenliittymä JBS ostaa kasvinviljelyn kaikki neuvontapalvelut Lapinjärven Farmareilta, joka on Pukaron, Porlammin ja Vanantaan kartanoiden perustama osuuskunta.
Osuuskunnan toimitusjohtaja Tony Hyden vastaa yhteensä 1 350 peltohehtaarin viljelyneuvonnasta Porvoossa, Lapinjärvellä ja Janakkalassa. Miehelle on kertynyt melkoinen agronominen osaaminen isossa mittakaavassa toimimisesta useamman vuoden ajalta.
Pesti sisältää muun muassa viljelyn suunnittelua, kasvustojen tarkkailua sekä kasvinsuojelun ja lannoituksen tarpeenmukaista tarkentamista.
Koko pinta-alaa hoidetaan samoilla periaatteilla. Tarkalla kustannusten seurannalla pyritään kustannustehokkaaseen tuotantoon. Tavoitteena on myös toimia kasvinviljelyn edelläkävijänä sekä investoida ympäristöystävälliseen kasvinviljelyyn, Hyden tiivistää.
Osuuskunta huolehtii myös tuotantopanosten ostoista ja sadon myymisestä sekä viljelykirjanpidosta. Sadontarkkailuun kuuluminen mahdollistaa oman toiminnan vertaamisen muihin tiloihin.
Pellolle vain otollisissa oloissa
Merkittävä osa JBS:n 600 hehtaarin viljelyalasta ruiskutetaan 2–3 kertaa vuodessa. Pinta-alaa on niin paljon, että näin tehokkaan ja arvokkaan ruiskun hankkiminen on Hydenistä perusteltua.
”Tämän kevään viljat kylvettiin pääsääntöisesti kahdessa viikossa. Se tarkoittaa että ne on pystyttävä ruiskuttamaan kertaalleen kymmenessä päivässä.”
Positiivista on myös uudesta ruiskusta löytyvä pieni sääasema, joka mittaa tuulen nopeutta ja lämpötilaa.
Säätiedot kirjataan Hydenin opein toimivilla tiloilla ylös joka kerta, kun lähdetään ruiskuttamaan. Muistiin kirjataan ruiskutusajat ja sää ruiskutusta aloitettaessa ja lopetettaessa. Ilman kosteus tarkistetaan sääennusteesta.
Sään kirjaaminen on tärkeää, koska silloin ruiskutuksen käytännössä tehnyt kaveri oppii ottamaan sään huomioon, ja jälkikäteen voidaan pohtia, mikä merkitys on säällä saattanut olla torjunnan tuloksia arvioitaessa.
Ruiskutuksen ajankohta pyritään valitsemaan huolella, Hyden kertoo: ”Otollisissa oloissa kosteutta on yli 80 prosenttia ja lämpötila 12–15 astetta. Se tarkoittaa yleensä sitä, että me ruiskutamme iltaisin kello 20–24 ja aamuisin alkaen kello 6–8 niin kauan kun olosuhteet ovat otolliset.”
”Tuulta ei tietenkään saa olla liikaa. Me emme ruiskuta, jos tuulta on 2 m/s tai enemmän, ilma-avusteisella ruiskulla 2,5 m/s tai enemmän.”
90-luvulla julkaistiin ruiskuttajan käsikirja, jossa rajaksi asetettiin 4–5 m/s, Hyden muistelee: ”Se on mahdottoman kova tuuli. Silloin ei pitäisi ruiskuttaa.”
Esimerkkilohkon viljelytoimet
Kasvustot näyttivät Kiialassa Hydenin mukaan hyviltä ja riittävän tiheiltä vielä heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Kevätvehnällä on päästy tavoitteeseen, 700 itävää jyvää hehtaarilla.
Rikkakasvit saatiin torjuttua hyvissä olosuhteissa ja ajallaan. Hukkakauraa torjuttiin juhannuksen jälkeen kemiallisesti 200 hehtaarilla. Vaikka hukkakaura ei ole enää varsinaisesti ongelma, se halutaan pitää kurissa, koska siementä otetaan myös omasta sadosta. Kitkeminen ei ole tällaisilla pinta-aloilla mahdollista, mutta tarkkailua tehdään kaikilla pelloilla.
Tässä juttusarjassa seurataan Demonstrant-vehnän kasvua esimerkkilohkolla, joka on maalajiltaan multavaa ja paikoin erittäin multavaa liejusavea.
Tuon lohkon kasvusto näyttää kauempaa katsottuna hyvältä, mutta se on kärsinyt jonkin verran liiasta kosteudesta tälläkin läpäisevällä maalajilla, Hyden arvioi. Vettä on satanut Porvoossa touko-kesäkuussa 215 mm, kun keski-määrin täällä saadaan noin sata millimetriä.
Koska tiheä kasvusto kilpailee ja kasvinsuojeluaineet imeytyvät kosteissa oloissa kehittyneisiin kasveihin hyvin, ruiskutettiin rikkakasvit 3–4-lehtiasteella jopa hieman alle suositellulla annoksella Ariane S:ää. Samassa yhteydessä vehnä sai CCC-kasvunsäädettä. Tautejakin oli kasvustossa tuolloin jo havaittavissa hieman, mutta niitä ei vielä torjuttu.
Rikkakasvien torjunnan tulos oli Hydenin mielestä hyvä, sen huomasi ruiskuttamattomista kohdista.
Esimerkkilohkon vehnä sai toisen käsittelyn 29. kesäkuuta, lippulehden tullessa näkyviin.
Tässä vaiheessa annettiin Prosaro EC 250 -valmistetta täysi annos, mikä on Hydenin resepteissä harvinaista, mutta nyt sille oli hyvä peruste: Kasvusto näyttää lupaavalta ja tauteja on runsaasti.
Demonstrant sai myös lisää kasvunsäädettä Modduksen muodossa. Kirvoja oli hieman jo ensimmäisen käsittelyn yhteydessä, mutta siihenkin reagoitiin vasta nyt Deciksellä.
Viikon päästä 7. heinäkuuta on havaittavissa, että tähkä alkaa olla esillä. Kasvunsääteet ovat pitäneet korrenkasvun hyvin kurissa. Mutta kasvitauteja on paljon, ja ne ovat melkoisesti kellastuttaneet alalehtiä. Taudin oireita on hieman myös lippulehdellä.
Hyden myöntää, että taudit ovat päässeet runsastumaan liiaksi alkukesän kosteissa oloissa. Taudit pääsivät hyvin vauhtiin myös siksi, että vehnän esikasvina oli vehnä ja syksyinen kertamuokkaus lautasmuokkaimella jätti pintaan kasvijätteitä.
Kahteen osaan jaettu tautiannos on kallis toimenpide. Näillä pärjätään vielä kolmisen viikkoa heinäkuun loppuun saakka, mutta mitä tapahtuu sen jälkeen, Hyden pohtii.
”Lippulehti on vielä hyvässä kunnossa. Voi olla, että vehnälle annetaan pieni annos kasvitautien torjunta-ainetta, ja siihen mahdollisesti typpeä enintään 20 kiloa valkuaisen nostamiseksi.”
Hyden käyttää valintojensa tukena oman kokemuksen lisäksi MTT:n, Nylands Svenska Lantbrukssällskapin ja Yaran koetuloksia. Hän ei perusta viljelytoimia maatalouskaupan viljelyohjelmiin. Peruste on yksinkertainen: Maatalouskauppa pyrkii liian hanakasti myymään kasvinsuojeluaineita. Se ei ole puolueeton.
Lannoitus kahteen-kolmeen kertaan jaettuna
Hydenin tekemä kasvustojen tarkkailukäynti Kiialassa paljasti esimerkkilohkolla pitkittäisiä vaaleampia alueita. Eri vaihtoehtoja pois sulkeva päättely johti siihen, että Kiialassa käytössä oleva keskipakoislevitin ei pysty levittämään väkilannoitetta aivan tasaisesti, kun ajourien väli on kasvanut 24:stä 30 metriin, vaikka tarvittava säätö on koneeseen tehty. Voi olla, että tuulellakin on osuutta asiaan.
Kiialassa ja Kullossa oli tarkoitus antaa lisälannoitus kevätviljoille Lapinjärven Farmareiden N-Sensorin avustuksella, mutta sensorin asetuksissa olleen ongelman vuoksi jouduttiin paikkakohtaisesta lannoituksesta luopumaan. Kevätvehnä sai siksi tänä vuonna 40 kiloa lisätyppeä hehtaarille tasaisesti koko pellolle levitettynä kylvettäessä annetun 90 kilon lisäksi. Kasvuaste oli tuolloin 37, lippulehden alkaessa tulla esiin.
N-Testerillä tehtyjen mittausten mukaan tummiin kohtiin ei tarvita lisätyppeä. Vaaleammissa kohdissa olisi paikoin tarvetta jopa 50 kilolle.
Mutta jatkossa, mikäli se nähdään kannattavaksi, voidaan lannoitusta tarkentaa paikkakohtaisesti sekä keskipakoislevittimellä että kasvinsuojeluruiskulla. N-Sensor voidaan asentaa myös kasvinsuojeluruiskua vetävän traktorin katolle.
Palkintona tehdystä työstä on N-Sensorilla saatavilla 3–5 prosentin säästö lannoituskustannuksissa, tasaisempi viljan laatu, pienempi lakoriski ja pienempi viljan kosteus, Hyden sanoo reilun kolmen vuoden kokemuksella.
Kuivuus lopetti kasvukauden
Tilanne on toinen elokuun puoliväliin mennessä. Pohdinta lisälannoituksesta ja mahdollisesta toisesta tautitorjunnasta saatiin unohtaa, sillä heinäkuun alkupuolella alkanut kuiva hellejakso pakkotuleennutti kasvuston. Lannoitteita ei olisi saatu käyttöön edes lehtien kautta ruiskutettuna, Hyden kertoo.
”Kasvusto on nyt keltatuleentunut. Mitään lisätoimenpiteitä ei ole enää tehtävissä, ainoastaan sadonkorjuu.”
Kiialassa on aiemman sokerijuurikkaanviljelyn jäljiltä mahdollisuus sadettaa merkittävä osa pelloista. Sitä ei kuitenkaan tehty, eikä se olisi kannattanut, koska viljan hinta on pohja-noteerauksessa, Hyden arvioi.
JSB:n viljelyvastaava Jakob Frankenhaeuser on samaa mieltä. Sadetus olisi mahdollista, samoin lannoituksen tarkentaminen kasvukauden aikana nyt käytössä olevilla tekniikoilla. Mutta sadon määrään ja laatuun satsaaminen pitää suhteuttaa viljasta saatavaan tuottoon.
”Ekstralaadun tuottamisesta ei makseta riittävästi. Suomessa ei toimita niin kuin esimerkiksi Saksassa, jossa preemiota voi olla jaossa jopa 40 euroa tonnilta, meillä vain muutama euro.” EM
Pekka Mutikainen kertoo lähtevänsä ruiskuttamaan useimmiten iltaisin seitsemän-kahdeksan aikaan, ja jatkaa niin kauan kuin työtä ja hyviä ruiskutusolosuhteita riittää. Uudessa ruiskussa on tuulimittari joka hälyttää, mikäli tuulen nopeus kasvaa liian suureksi.
Sähkötolppien kohdalla on hidastettava vauhtia ja kasvustoon tulee enemmän tallausta. Yöllä testattiin, kuinka puomin pään kauimmainen kolmen metrin lohko jousti hallitusti osuessaan isomman tolpan tukiharukseen.
Ruisku tankataan Kiialassa talouskeskuksessa. Betonilaatalla on kasvinsuojeluaineiden varastointiin suunniteltu Scandic Containerin kontti ja metallikehikon päälle nostettu vesisäiliö, joka täyttyy omasta kaivosta pumpatulla vedellä sillä aikaa kun ruiskuttaja on pellolla.
Lämpöeristetyssä ja lukittavassa kontissa on sähkölämmitys ja valuma-allas, joka estää vahingon, vaikka kuution kokoinen säiliö vuotaisi tyhjiin. Kontissa on myös ritiläpintainen työtaso ja teline kahdelle lehtiravinnetta sisältävälle säiliölle.
Kasvinsuojeluaineiden annostelusäiliö on riittävän iso ja siinä on kanistereiden huuhtelulaite. Vasemmalla puolella on kytkin, jolla säiliön sisältö pumpataan pääsäiliöön. 900i-sarjan ruisku osaa laskea säiliöllistä ja vajaata säiliöllistä vastaavat valmistemäärät, mutta Pekka Mutikainen on toistaiseksi tehnyt sen itse, kun on tottunut niin tekemään.
Kasvinsuojeluaineiden annostelusäiliö on riittävän iso ja siinä on kanistereiden huuhtelulaite. Vasemmalla puolella on kytkin, jolla säiliön sisältö pumpataan pääsäiliöön. 900i-sarjan ruisku osaa laskea säiliöllistä ja vajaata säiliöllistä vastaavat valmistemäärät, mutta Pekka Mutikainen on toistaiseksi tehnyt sen itse, kun on tottunut niin tekemään.
Traktorin ja työkoneen kytkeminen kuulavetolaitteella tiukasti yhteen on toimiva ratkaisu silloin, kun perässä on iso työkone, ja erityisesti ruiskun kanssa, kun säiliön sisällä oleva suuri nestemäärä pyrkii heiluttamaan koko yhdistelmää. Ruiskun takarenkaiden ohjaus perustuu kuulavetolaitteen vasemmalla puolella olevaan tankoon, jolla mitataan traktorin ja ruiskun puomin välistä kulmaa.
JD:n järjestelmä näyttää uskottavan oloista kuvaa siitä, kuinka paljon ruiskutenestettä päätyy kuhunkin paikkaan. Vaihtelu on suurinta eteen sattuneiden esteiden, kuten sähköpylväiden kohdalla. Kun tavoitteena on ollut 200 litraa hehtaarille, on merkittävä osa pellosta saanut 192–208 litraa. Pellolle jäi pieniä alueita, joille laskeutui alle 175 litraa ja yli 225 litraa. Harmaa alue on vielä ruiskuttamatonta.
”Me saamme suuremmalla varmuudella ja tarkkuudella aineet peltoon tällä ruiskulla”, Jakob Frankenhaeuser kertoo.
Jousitus ja kumivaimennus tasaavat ajoa ruiskun kanssa. Ruiskun ilmakompressori on edessä ja musta painesäiliö takana. Paineilmaa käytetään suuttimien ja lohkojen avaamiseen. Ruiskun akseli ohjaa hydrauliikalla takarenkaat seuraamaan vetotraktorin renkaita. Ruisku on seurannut traktorin jälkiä hyvin lukuun ottamatta kaikkein jyrkimpiä käännöksiä.
Porvooseen valittu puomisto taittuu kuljetusasentoon neljästä nivelestä. Se on jaettu yhdeksään lohkoon, joista 7 on kolmemetrisiä ja toiseksi reunimmaiset 4,5-metrisiä. Tätä ruiskua voi tarvittaessa käyttää myös 15-metrisenä.
Isot 520/85 R42 -renkaat ovat kantaneet säiliöt täynnä lähes 13 tonnin ruiskun hyvin, vaikka maat ovat olleet melko pehmeitä osassa ruiskutuksia. Renkaita varten jätetään ajouriin kaksi kertaa kaksi kylvöriviä kylvämättä.
Suutinrungoiksi on valittu viisi suutinta mahdollistava revolverirunko. Niihin on tulossa vielä sähköinen kääntö ohjaamosta. Suuttimista kolme on tuulikulkeumaa vähentäviä suuttimia, yksi on tavallinen viuhkasuutin ja yksi kaksoisviuhkasuutin.
Hevosheinä ehti varttua ja korsiintua liikaa, mutta sitä ei voitu niittää nurin ennen heinäkuun neljättä päivää. Heinä kuivui kolmessa päivässä riittävästi, kun sitä pöyhittiin kolme kertaa.
Viiden kartanon viljelyneuvonnasta vastaava Tony Hyden käy tarkkailemassa joka kasvukausi melkoisen määrän peltolohkoja useamman kerran kasvukauden aikana. 7. heinäkuuta oli pohdinnassa lannoituksen tasaisuus ja riittävyys sekä tautitorjunnan onnistuminen ja jatkotarve. Samalla oli kiinnostavaa seurata hevosheinän sadonkorjuuta.
KASVUKAUSI 2014
Uudella tekniikalla Itä-Uudellamaalla
◼ KM 5/2014 -lehdessä julkaistun kevätkylvöjutun yhteydessä kerroimme seuraavamme kahden porvoolaisen kartanon viljelyä koko kesän. Tässä osassa keskitymme kasvinsuojeluun ja myös täydennyslannoitukseen.
Kiialan ja Kulloon kartanoiden maatalousyhteenliittymä JSB otti kesän alussa käyttöön uutta tekniikkaa, joka mahdollistaa automatiikan laajan käyttöön ottamisen kasvinsuojelussa.
Viljelyosaamisessa tukeudutaan jo kolmatta vuotta Lapinjärven Farmarit -osuuskunnan neuvontapalveluun, mikä käytännössä yhtenäistää neljän itäuusmaalaisen kartanon viljelymenetelmät. ◻
Kasvinsuojelun suunnittelu ostopalveluna
◼ Kiialan ja Kulloon kartanoiden maatalousyhteenliittymä JBS ostaa kasvinviljelyn kaikki neuvontapalvelut Lapinjärven Farmareilta, joka on Pukaron, Porlammin ja Vanantaan kartanoiden perustama osuuskunta.
Osuuskunnan toimitusjohtaja Tony Hyden vastaa yhteensä 1 350 peltohehtaarin viljelyneuvonnasta Porvoossa, Lapinjärvellä ja Janakkalassa. Miehelle on kertynyt melkoinen agronominen osaaminen isossa mittakaavassa toimimisesta useamman vuoden ajalta.
Pesti sisältää muun muassa viljelyn suunnittelua, kasvustojen tarkkailua sekä kasvinsuojelun ja lannoituksen tarpeenmukaista tarkentamista.
Koko pinta-alaa hoidetaan samoilla periaatteilla. Tarkalla kustannusten seurannalla pyritään kustannustehokkaaseen tuotantoon. Tavoitteena on myös toimia kasvinviljelyn edelläkävijänä sekä investoida ympäristöystävälliseen kasvinviljelyyn, Hyden tiivistää.
Osuuskunta huolehtii myös tuotantopanosten ostoista ja sadon myymisestä sekä viljelykirjanpidosta. Sadontarkkailuun kuuluminen mahdollistaa oman toiminnan vertaamisen muihin tiloihin.
Pellolle vain otollisissa oloissa
Merkittävä osa JBS:n 600 hehtaarin viljelyalasta ruiskutetaan 2–3 kertaa vuodessa. Pinta-alaa on niin paljon, että näin tehokkaan ja arvokkaan ruiskun hankkiminen on Hydenistä perusteltua.
”Tämän kevään viljat kylvettiin pääsääntöisesti kahdessa viikossa. Se tarkoittaa että ne on pystyttävä ruiskuttamaan kertaalleen kymmenessä päivässä.”
Positiivista on myös uudesta ruiskusta löytyvä pieni sääasema, joka mittaa tuulen nopeutta ja lämpötilaa.
Säätiedot kirjataan Hydenin opein toimivilla tiloilla ylös joka kerta, kun lähdetään ruiskuttamaan. Muistiin kirjataan ruiskutusajat ja sää ruiskutusta aloitettaessa ja lopetettaessa. Ilman kosteus tarkistetaan sääennusteesta.
Sään kirjaaminen on tärkeää, koska silloin ruiskutuksen käytännössä tehnyt kaveri oppii ottamaan sään huomioon, ja jälkikäteen voidaan pohtia, mikä merkitys on säällä saattanut olla torjunnan tuloksia arvioitaessa.
Ruiskutuksen ajankohta pyritään valitsemaan huolella, Hyden kertoo: ”Otollisissa oloissa kosteutta on yli 80 prosenttia ja lämpötila 12–15 astetta. Se tarkoittaa yleensä sitä, että me ruiskutamme iltaisin kello 20–24 ja aamuisin alkaen kello 6–8 niin kauan kun olosuhteet ovat otolliset.”
”Tuulta ei tietenkään saa olla liikaa. Me emme ruiskuta, jos tuulta on 2 m/s tai enemmän, ilma-avusteisella ruiskulla 2,5 m/s tai enemmän.”
90-luvulla julkaistiin ruiskuttajan käsikirja, jossa rajaksi asetettiin 4–5 m/s, Hyden muistelee: ”Se on mahdottoman kova tuuli. Silloin ei pitäisi ruiskuttaa.”
Esimerkkilohkon viljelytoimet
Kasvustot näyttivät Kiialassa Hydenin mukaan hyviltä ja riittävän tiheiltä vielä heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Kevätvehnällä on päästy tavoitteeseen, 700 itävää jyvää hehtaarilla.
Rikkakasvit saatiin torjuttua hyvissä olosuhteissa ja ajallaan. Hukkakauraa torjuttiin juhannuksen jälkeen kemiallisesti 200 hehtaarilla. Vaikka hukkakaura ei ole enää varsinaisesti ongelma, se halutaan pitää kurissa, koska siementä otetaan myös omasta sadosta. Kitkeminen ei ole tällaisilla pinta-aloilla mahdollista, mutta tarkkailua tehdään kaikilla pelloilla.
Tässä juttusarjassa seurataan Demonstrant-vehnän kasvua esimerkkilohkolla, joka on maalajiltaan multavaa ja paikoin erittäin multavaa liejusavea.
Tuon lohkon kasvusto näyttää kauempaa katsottuna hyvältä, mutta se on kärsinyt jonkin verran liiasta kosteudesta tälläkin läpäisevällä maalajilla, Hyden arvioi. Vettä on satanut Porvoossa touko-kesäkuussa 215 mm, kun keski-määrin täällä saadaan noin sata millimetriä.
Koska tiheä kasvusto kilpailee ja kasvinsuojeluaineet imeytyvät kosteissa oloissa kehittyneisiin kasveihin hyvin, ruiskutettiin rikkakasvit 3–4-lehtiasteella jopa hieman alle suositellulla annoksella Ariane S:ää. Samassa yhteydessä vehnä sai CCC-kasvunsäädettä. Tautejakin oli kasvustossa tuolloin jo havaittavissa hieman, mutta niitä ei vielä torjuttu.
Rikkakasvien torjunnan tulos oli Hydenin mielestä hyvä, sen huomasi ruiskuttamattomista kohdista.
Esimerkkilohkon vehnä sai toisen käsittelyn 29. kesäkuuta, lippulehden tullessa näkyviin.
Tässä vaiheessa annettiin Prosaro EC 250 -valmistetta täysi annos, mikä on Hydenin resepteissä harvinaista, mutta nyt sille oli hyvä peruste: Kasvusto näyttää lupaavalta ja tauteja on runsaasti.
Demonstrant sai myös lisää kasvunsäädettä Modduksen muodossa. Kirvoja oli hieman jo ensimmäisen käsittelyn yhteydessä, mutta siihenkin reagoitiin vasta nyt Deciksellä.
Viikon päästä 7. heinäkuuta on havaittavissa, että tähkä alkaa olla esillä. Kasvunsääteet ovat pitäneet korrenkasvun hyvin kurissa. Mutta kasvitauteja on paljon, ja ne ovat melkoisesti kellastuttaneet alalehtiä. Taudin oireita on hieman myös lippulehdellä.
Hyden myöntää, että taudit ovat päässeet runsastumaan liiaksi alkukesän kosteissa oloissa. Taudit pääsivät hyvin vauhtiin myös siksi, että vehnän esikasvina oli vehnä ja syksyinen kertamuokkaus lautasmuokkaimella jätti pintaan kasvijätteitä.
Kahteen osaan jaettu tautiannos on kallis toimenpide. Näillä pärjätään vielä kolmisen viikkoa heinäkuun loppuun saakka, mutta mitä tapahtuu sen jälkeen, Hyden pohtii.
”Lippulehti on vielä hyvässä kunnossa. Voi olla, että vehnälle annetaan pieni annos kasvitautien torjunta-ainetta, ja siihen mahdollisesti typpeä enintään 20 kiloa valkuaisen nostamiseksi.”
Hyden käyttää valintojensa tukena oman kokemuksen lisäksi MTT:n, Nylands Svenska Lantbrukssällskapin ja Yaran koetuloksia. Hän ei perusta viljelytoimia maatalouskaupan viljelyohjelmiin. Peruste on yksinkertainen: Maatalouskauppa pyrkii liian hanakasti myymään kasvinsuojeluaineita. Se ei ole puolueeton.
Lannoitus kahteen-kolmeen kertaan jaettuna
Hydenin tekemä kasvustojen tarkkailukäynti Kiialassa paljasti esimerkkilohkolla pitkittäisiä vaaleampia alueita. Eri vaihtoehtoja pois sulkeva päättely johti siihen, että Kiialassa käytössä oleva keskipakoislevitin ei pysty levittämään väkilannoitetta aivan tasaisesti, kun ajourien väli on kasvanut 24:stä 30 metriin, vaikka tarvittava säätö on koneeseen tehty. Voi olla, että tuulellakin on osuutta asiaan.
Kiialassa ja Kullossa oli tarkoitus antaa lisälannoitus kevätviljoille Lapinjärven Farmareiden N-Sensorin avustuksella, mutta sensorin asetuksissa olleen ongelman vuoksi jouduttiin paikkakohtaisesta lannoituksesta luopumaan. Kevätvehnä sai siksi tänä vuonna 40 kiloa lisätyppeä hehtaarille tasaisesti koko pellolle levitettynä kylvettäessä annetun 90 kilon lisäksi. Kasvuaste oli tuolloin 37, lippulehden alkaessa tulla esiin.
N-Testerillä tehtyjen mittausten mukaan tummiin kohtiin ei tarvita lisätyppeä. Vaaleammissa kohdissa olisi paikoin tarvetta jopa 50 kilolle.
Mutta jatkossa, mikäli se nähdään kannattavaksi, voidaan lannoitusta tarkentaa paikkakohtaisesti sekä keskipakoislevittimellä että kasvinsuojeluruiskulla. N-Sensor voidaan asentaa myös kasvinsuojeluruiskua vetävän traktorin katolle.
Palkintona tehdystä työstä on N-Sensorilla saatavilla 3–5 prosentin säästö lannoituskustannuksissa, tasaisempi viljan laatu, pienempi lakoriski ja pienempi viljan kosteus, Hyden sanoo reilun kolmen vuoden kokemuksella.
Kuivuus lopetti kasvukauden
Tilanne on toinen elokuun puoliväliin mennessä. Pohdinta lisälannoituksesta ja mahdollisesta toisesta tautitorjunnasta saatiin unohtaa, sillä heinäkuun alkupuolella alkanut kuiva hellejakso pakkotuleennutti kasvuston. Lannoitteita ei olisi saatu käyttöön edes lehtien kautta ruiskutettuna, Hyden kertoo.
”Kasvusto on nyt keltatuleentunut. Mitään lisätoimenpiteitä ei ole enää tehtävissä, ainoastaan sadonkorjuu.”
Kiialassa on aiemman sokerijuurikkaanviljelyn jäljiltä mahdollisuus sadettaa merkittävä osa pelloista. Sitä ei kuitenkaan tehty, eikä se olisi kannattanut, koska viljan hinta on pohja-noteerauksessa, Hyden arvioi.
JSB:n viljelyvastaava Jakob Frankenhaeuser on samaa mieltä. Sadetus olisi mahdollista, samoin lannoituksen tarkentaminen kasvukauden aikana nyt käytössä olevilla tekniikoilla. Mutta sadon määrään ja laatuun satsaaminen pitää suhteuttaa viljasta saatavaan tuottoon.
”Ekstralaadun tuottamisesta ei makseta riittävästi. Suomessa ei toimita niin kuin esimerkiksi Saksassa, jossa preemiota voi olla jaossa jopa 40 euroa tonnilta, meillä vain muutama euro.” EM
Pekka Mutikainen kertoo lähtevänsä ruiskuttamaan useimmiten iltaisin seitsemän-kahdeksan aikaan, ja jatkaa niin kauan kuin työtä ja hyviä ruiskutusolosuhteita riittää. Uudessa ruiskussa on tuulimittari joka hälyttää, mikäli tuulen nopeus kasvaa liian suureksi.
Sähkötolppien kohdalla on hidastettava vauhtia ja kasvustoon tulee enemmän tallausta. Yöllä testattiin, kuinka puomin pään kauimmainen kolmen metrin lohko jousti hallitusti osuessaan isomman tolpan tukiharukseen.
Ruisku tankataan Kiialassa talouskeskuksessa. Betonilaatalla on kasvinsuojeluaineiden varastointiin suunniteltu Scandic Containerin kontti ja metallikehikon päälle nostettu vesisäiliö, joka täyttyy omasta kaivosta pumpatulla vedellä sillä aikaa kun ruiskuttaja on pellolla.
Lämpöeristetyssä ja lukittavassa kontissa on sähkölämmitys ja valuma-allas, joka estää vahingon, vaikka kuution kokoinen säiliö vuotaisi tyhjiin. Kontissa on myös ritiläpintainen työtaso ja teline kahdelle lehtiravinnetta sisältävälle säiliölle.
Kasvinsuojeluaineiden annostelusäiliö on riittävän iso ja siinä on kanistereiden huuhtelulaite. Vasemmalla puolella on kytkin, jolla säiliön sisältö pumpataan pääsäiliöön. 900i-sarjan ruisku osaa laskea säiliöllistä ja vajaata säiliöllistä vastaavat valmistemäärät, mutta Pekka Mutikainen on toistaiseksi tehnyt sen itse, kun on tottunut niin tekemään.
Kasvinsuojeluaineiden annostelusäiliö on riittävän iso ja siinä on kanistereiden huuhtelulaite. Vasemmalla puolella on kytkin, jolla säiliön sisältö pumpataan pääsäiliöön. 900i-sarjan ruisku osaa laskea säiliöllistä ja vajaata säiliöllistä vastaavat valmistemäärät, mutta Pekka Mutikainen on toistaiseksi tehnyt sen itse, kun on tottunut niin tekemään.
Traktorin ja työkoneen kytkeminen kuulavetolaitteella tiukasti yhteen on toimiva ratkaisu silloin, kun perässä on iso työkone, ja erityisesti ruiskun kanssa, kun säiliön sisällä oleva suuri nestemäärä pyrkii heiluttamaan koko yhdistelmää. Ruiskun takarenkaiden ohjaus perustuu kuulavetolaitteen vasemmalla puolella olevaan tankoon, jolla mitataan traktorin ja ruiskun puomin välistä kulmaa.
JD:n järjestelmä näyttää uskottavan oloista kuvaa siitä, kuinka paljon ruiskutenestettä päätyy kuhunkin paikkaan. Vaihtelu on suurinta eteen sattuneiden esteiden, kuten sähköpylväiden kohdalla. Kun tavoitteena on ollut 200 litraa hehtaarille, on merkittävä osa pellosta saanut 192–208 litraa. Pellolle jäi pieniä alueita, joille laskeutui alle 175 litraa ja yli 225 litraa. Harmaa alue on vielä ruiskuttamatonta.
”Me saamme suuremmalla varmuudella ja tarkkuudella aineet peltoon tällä ruiskulla”, Jakob Frankenhaeuser kertoo.
Jousitus ja kumivaimennus tasaavat ajoa ruiskun kanssa. Ruiskun ilmakompressori on edessä ja musta painesäiliö takana. Paineilmaa käytetään suuttimien ja lohkojen avaamiseen. Ruiskun akseli ohjaa hydrauliikalla takarenkaat seuraamaan vetotraktorin renkaita. Ruisku on seurannut traktorin jälkiä hyvin lukuun ottamatta kaikkein jyrkimpiä käännöksiä.
Porvooseen valittu puomisto taittuu kuljetusasentoon neljästä nivelestä. Se on jaettu yhdeksään lohkoon, joista 7 on kolmemetrisiä ja toiseksi reunimmaiset 4,5-metrisiä. Tätä ruiskua voi tarvittaessa käyttää myös 15-metrisenä.
Isot 520/85 R42 -renkaat ovat kantaneet säiliöt täynnä lähes 13 tonnin ruiskun hyvin, vaikka maat ovat olleet melko pehmeitä osassa ruiskutuksia. Renkaita varten jätetään ajouriin kaksi kertaa kaksi kylvöriviä kylvämättä.
Suutinrungoiksi on valittu viisi suutinta mahdollistava revolverirunko. Niihin on tulossa vielä sähköinen kääntö ohjaamosta. Suuttimista kolme on tuulikulkeumaa vähentäviä suuttimia, yksi on tavallinen viuhkasuutin ja yksi kaksoisviuhkasuutin.
Hevosheinä ehti varttua ja korsiintua liikaa, mutta sitä ei voitu niittää nurin ennen heinäkuun neljättä päivää. Heinä kuivui kolmessa päivässä riittävästi, kun sitä pöyhittiin kolme kertaa.
Viiden kartanon viljelyneuvonnasta vastaava Tony Hyden käy tarkkailemassa joka kasvukausi melkoisen määrän peltolohkoja useamman kerran kasvukauden aikana. 7. heinäkuuta oli pohdinnassa lannoituksen tasaisuus ja riittävyys sekä tautitorjunnan onnistuminen ja jatkotarve. Samalla oli kiinnostavaa seurata hevosheinän sadonkorjuuta.