Teurasruhon sivutuotteista herkkuja lemmikeille

Lemmikkiruokabisnes kasvaa tasaisesti. Teurastuksen sivutuotteet ovat yhä useammin koirien ja kissojen täysrehujen ja makupalojen raaka-aineena myös kotimaassa. Tuottaja ei tästä lisäarvosta juurikaan hyödy taloudellisesti, sillä ruhon hinnoittelussa sitä ei huomioida.

Teurasruhon arvo määräytyy painon, ruhon luokituksen ja enenevässä määrin myös sivutuotteiden hyötykäytön mukaan. Tuottajalle taloudellisesti merkittävintä on ruhon luokitus ja ihmisravinnoksi hyödynnettävän ruhon osuus.

Meillä, kuten muuallakin EU:ssa naudan ja lampaiden ruhojen lihaksikkuus ja rasvaisuus ja sian ruhojen punaisen lihan osuus luokitellaan EUROP-luokituksen mukaisesti. Luokituksella erotetaan erityyppiset ruhot toisistaan ja määrittämään ruhon todellinen käyttöarvo ennen leikkaamista.

Lihatiedotus ry on koonnut eri lähteistä tietoa muun muassa siitä, miten eri eläinlajeja hyödynnetään ja miten ruhopaino vaihtelee eläinlajeittain.

Sialla ruhon painoon lasketaan mukaan pää ja sorkat, jolloin ruhopaino on noin 80 prosenttia elopainosta. Naudalla ja lampaalla päitä ja sorkkia ei lasketa mukaan ruhon painoon. Niillä ruhopaino on noin 60 prosenttia elopainosta.

Naudan elopainosta keskimäärin noin 46 prosenttia hyödynnetään ihmisravinnoksi lihana ja sisäeliminä, kuten maksa, munuaiset, sydän ja kieli. Sialla vastaava ihmisravinnoksi käytettävä osuus on keskimäärin 58 prosenttia ja broilerilla 65 prosenttia.

Loppuosa käytetään erilaisten sivutuotteiden valmistukseen. Osa sivutuotteista menee esimerkiksi vientiin ihmisravinnoksi suoraan teurastamojen leikkaamoista ja osa lemmikkien rehuksi lähinnä kotimaassa.

Tuottaja ei saa myymästään eläimestä enempää vaikka ruhon arvo nousisi.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti ja kuva: Maija Kyrö