Ruis voitti talouskisan

Kiinnitetty hinta oli kuluneella kasvukaudella rautaa. Sellainen valttikortti löytyi Niko Ahlqvistilta. Ahlqvistilla oli 235 euron tonnihintainen sopimus rukiista ja sillä tuli talouskilpailussa ylivoimainen voitto. Kakkos- ja kolmossijat tulivat syysrapsilla. Rukiilla ja syysrapsilla tehtiin talouskisassa kirkkaasti parempaa tulosta kuin leipävehnällä, kun tulokset laskettiin marraskuun viidennen päivän hinnoilla. Hinnat pyydettiin Fazerilta ja Avenalta ja tulokset laskettiin Tuottopehtorilla.

Niko Ahlqvistia hirvitti viime talvena, selviääkö 500 hehtaaria ruista hengissä.

 Ahlqvistilla oli kahden vuoden kiinteähintainen ruissopimus. Edelliskeväänä talvituhot olivat olleet suuret, eikä Ahlqvist halunnut saman ruljanssin toistuvan.

”Sopimuksessa oli kyllä pykälä, että sopimus raukeaa, jos ruis ei talvehdi”, Ahlqvist kertoo.

Mutta satovahingoista ilmoittaminen, peltojen tarkastuttaminen ja korvausten hakeminen on tympeää. Mieluummin viljelee menestyksellä ja toimittaa sovitun tavaran.

Tänä vuonna kävi onneksi edellisvuotta parempi tuuri. Suurin osa ruislohkoista talvehti erinomaisesti. Suurimmat tuhot aiheutti kahukärpänen.

Ruista jäi kasvuun 400 hehtaaria. Tosin osa lohkoista jäi kahukärpäsen vuoksi harvoiksi.

Keskisato oli neljä tonnia ja ruis täytti sopimuksen laatuvaatimukset. Hinta oli 235 euroa tonnilta.

”Ruis olikin ehdottomasti kannattavin viljelykasvi tällä kaudella.” Sillä tuli myös talouskilpailun ylivoimainen voitto. Kisalohkolta tuli kate I:stä 2 113 euroa hehtaarilta.

Vehnällä tehtiin tappiota

Talouskilpailuun osallistuneet vehnät olivat kaikki leipävehnälaatua.

Satokilpailun ainoa rehuvehnä oli mukana vain kilokisassa. Kaksi vehnälohkoa keskeytti kisan, eikä niitä huomioitu talouskisassa.

Silti vehnät jäivät kannattavuudessa jälkeen rukiista ja syysrapsista. Leipävehnän perushinta marraskuun alussa oli 156 euroa tonnilta Fazerin Lahden myllylle toimitettuna.

Parasta tulosta vehnillä teki Karl Åberg ennätyssadollaan. Selityksenä oli 15,3 prosentin raakavalkuainen.

Fazer Myllyn viljanhankintapäällikkö Tero Hirvi hinnoitteli Åbergin vehnätonnin laatulisineen 176 euron arvoiseksi. Hinnasta ei ole vähennetty rahtikustannusta.

Kalle Vanha-Perttulan ja Jussi Aikon leipävehntä olivat tonnihinnaltaan 150 euroa ja Maatalousyhtymä Lintula 146 euroa.

Liian matala hehtolitrapaino vaikutti heillä hintaan alentavasti. Maatalousyhtymä Lintulan hintaa painoi myös matala valkuainen.

Hehtolitrapaino määritettiin viljankuivaamossa käymättömästä raakaviljanäytteestä.

Todellisuudessa paino on 2–7 kiloa suurempi, ja kuivaamossa käyneelle sadolle tuskin tulee hinnanalennuksia hehtolitrapainon takia.

Käytimme kuitenkin kilpailussa kaikille raakaviljanäytteen analyysituloksia, koska muutakaan ei ollut.

Talouskisan vehnälohkot jäänevät niukin naukin positiiviselle puolelle, jos kone-, rakennus-, yleis- ja peltokustannukset ovat pienet.

Mutta monen sadan euron pellonvuokraa tai lyhennyksiä ei näillä katteilla maksella.

Talouskilpailussa emme laske kisalohkon nettotulosta, vaan sijoitus määräytyy katetuotto I:sen perusteella.

Jos kuitenkin laskemme vehnälohkojen tuloksen käyttämällä Tuottopehtorin mallilaskelmissa olevia kiinteiden kustannusten arvoja, tekee jokainen vehnälohko nettotappiota.

Takkiin siis tulee, vaikka kyse on leipävehnästä ja keskimääräistä suuremmasta ja laadukkaammasta sadosta.

Tuottopehtorissa syysvehnän konekustannus on 421 euroa, rakennukset 188 euroa, yleiskustannukset 66 euroa ja pellon kustannukset 418 euroa hehtaaria kohti.

Ne on laskettu 50 hehtaarin viljatilalle, joten ne ovat suuremmat kuin satokisaajilla. Yleensäkin kiinteissä kustannuksissa on suurimmat erot tilojen välillä.

Rehuvehnälohkoilla tilanne on vielä paljon karumpi.

Hinnat ovat niin alhaalla, että muuttuvat kustannukset saadaan juuri ja juuri peitettyä, mutta kiinteiden kustannuksien katteeksi ei jää mitään.

Vehnällä Itämerivähennys

Kotimaan vehnäsato oli ennätyssuuri. Vehnän kokonaissadon arvioidaan olevan hieman yli miljoona tonnia. Tästä noin 160 000 tonnia on syysvehniä.

Leipävehnälaadun määrä oli selvästi kahta edellisvuotta pienempi,  mutta se  ylittää silti kotimaan tarpeen, Tero Hirvi kertoo.

Vehnän elintarvikekäyttö Suomessa on 258 000 tonnia vuodessa.

Leipävehnän hinnassa on Itämerivähennys ja tuntuva ero myös Viroon verrattuna.

Marraskuun ensimmäisellä viikolla Viron Muugassa ensimmäisen luokan (valkuainen yli 14 %, sakoluku yli 250 ja hlp yli 77) leipävehnästä maksettiin 188 euroa, toisen luokan vehnästä 176 euroa ja kolmannen luokan vehnästä 167 euroa tonnilta.

Karl Åbergin leipävehnä olisi Viron parasta laatuluokkaa, mutta se hinnoiteltiin Suomessa 176 euron tonnihintaan.

Jussi Aikon ja Kalle Vanha-Perttulan vehnät olisivat Virossa kolmannen luokan leipävehnää (valkuainen yli 12 %, sakoluku yli 230 ja hlp yli 75 kg) ja niistä maksettaisiin 167 euroa Tallinnassa.

Suomessa ne hinnoiteltiin 150 euroon tonnilta. Tosin jos laatunäyte olisi otettu viljankuivaamossa käyneestä sadosta, niin tonnihinnaksi olisi todennäköisesti muodostunut 156 euroa.

Myös ohra oli marraskuun alussa Viron puolella reippaasti kalliimpaa kuin Suomessa.

Muugan satamaan oli tulossa kaksi Panamax-luokan viljalaivaa, joiden määränpäänä oli Iran. Ohran hinta nousikin Muugassa 145 euroon tonnilta.

Rehuvehnästä maksettiin marraskuun alussa 132 euroa tonnilta. Viikko aiemmin hinta oli vielä 146 euroa, sillä Muugasta oli lähdössä 30 000 tonnia rehuvehnää Keniaan.

Karl Åberg kertoo myyneensä  Inkoosta rehuvehnää Muugaan juuri silloin.

”Tilahinnaksi jäi 134 euroa tonnilta. Rahtikin järjestyi helposti. Vehnä meni paluukuormana samoilla autoilla, jotka toivat ruista Virosta Suomeen.”

Satamahinta Muugassa oli 146 euroa tonnilta. Åberg järjesti itse rahdin.

”Hinta oli vain  12 euroa tonnilta. Se oli tietysti erityisen halpa rahti ja sellaista ei ehkä onnistu saamaan toista kertaa.”

Rukiit tekivät nettovoittoa

Lahteen toimitetun rukiin perushinta oli marraskuun alussa 180 euroa tonnilta.

Niko Ahlqvist oli ainoa, jolla oli kiinteähintainen sopimus etukäteen tehtynä.

Sebastian Sohlberg kiinnitti Malmgård Sjundeån rukiin hinnan heinäkuussa 208 euroon, ja hänen satonsa arvo laskettiin sillä hinnalla.

 Tuomo Rissanen puolestaan löi rukiin hinnan lukkoon elokuussa heti puinnin jälkeen. Hinnaksi tuli 200 euroa tonnilta.

”Tuli jo pieni hätä minne saan rukiini kaupaksi. Piti saada tilaa vehnille. Lopulta ruis meni Fazerille Lahteen ja loput Liperin Myllyyn.”

Maatalousyhtymä Mäki-Latvala taas ei ole vielä ehtinyt myydä rukiitaan, joten heille hinnaksi tuli 180 euroa tonnilta.

Todennäköisin myyntipaikka on Vaasassa sijaitseva Helsingin Mylly.

Ruissadon kauppaaminen pohjoisemmassa ei kuitenkaan ole välttämättä läpihuutojuttu.

Kotimaisesta rukiista on kyllä pula, mutta suuret myllyt sijaitsevat Etelä-Suomessa.

Pohjois-Pohjanmaalla sijaitseva Kinnusen Mylly on suurikokoinen. Pohjois-Karjalassa oleva Liperin Mylly on puolestaan huomattavasti pienempi.

Vieläkin pienemmillä, täysin paikallisilla myllyillä on yleensä sopimustuottajat, ja käytettävät määrät ovat hyvin rajallisia.

Sekä Rissanen että Mäki-Latvalat olivat kisassa mukana rukiin viljelyä edistääkseen, ja tekivätkin rukiille ansiokasta pr-työtä.

Molemmat tilat saavat kotieläintuotannon tukia, mutta niitä ei huomioitu talouskilpailussa.

Kisan rukiiden nettotulos olisi positiivinen, jos tulos lasketaan Tuottopehtorissa olevilla 50 hehtaarin viljatilan kiinteillä kuluilla.

Niko Ahlqvistin nettovoitto olisi Tuottopehtorin kiinteillä kustannuksilla laskettuna 950 euroa kisahehtaarilta.

Luomulla pienet kustannukset

Tällä kertaa luomuviljalla ei päästy palkinnoille.

600 kiloa suurempi luomurukiin hehtaarisato olisi kuitenkin riittänyt Juha Sepillä palkintosijaan.

Luomun muuttuvat kustannukset olivat kilpailun pienimmät, ja sadosta maksettiin suurinta hintaa. Myös tuet olivat korkeimmat.

Sepin saama 2 911 kilon luomuruissato hehtaarilta oli kelpo suoritus, muttei kuitenkaan mikään ennätyssato.

Sepin sadon hehtolitrapaino jäi alle 71 kilon, joten siitä rokotettiin hieman hinnoittelussa. Tonnihinnaksi muodostui 355 euroa.

Todellisuudessa Sepin luomuruis on vielä myymättä, mutta hän uskoo sille löytyvän ottajan.

Sepin onnistunein luomuviljelyvuosi oli kaksi vuotta sitten, kun hän sai luomusyysrypsillä melkein kolmen tonnin sadon.

”Ja silloin hinta oli 790 euroa tonnilta.”

Sakoluvut liian korkeita

Ihmetystä tänä syksynä herätti rukiin sakoluku.

Monet myllyt ilmoittivat, että ostavat vain matalan sakoluvun ruista.

Tero Hirven mukaan muutamiin leipomotuotteisiin tarvitaan tosiaankin matalan sakoluvun ruista.

”Siksi ostamme ruista sakolukuun 62 asti. Ostamme kaikkia laatuja ympäri vuoden.”

Matalan sakoluvun rukiista maksetaan kuitenkin pienempää hintaa. Fazerin laatuhinnoittelussa 62–80 sakoluvun rukiista maksetaan 10 euroa vähemmän tonnihintaa.

Pääosa rukiista saatiin korjattua hyvissä olosuhteissa, ja sakoluvut kieppuivat lähes 300 korvilla.

Matalan sakoluvun ruista on  ollut heikosti saatavilla. Sama ongelma on ollut jo useampana vuonna.

Hirven mukaan sakoluku 150 on hyvää käyttölaatua rukiille.

Korjuun kanssa ei kuitenkaan kannata käydä kikkailemaan, sillä hygieenisen laadun on oltava kunnossa.

”Suosittelemme siksi korjuuta hyvän sään aikana.”

Niko Ahlqvist kuitenkin harmitteli jälkeenpäin, että käytti jokaisen hyvän puintihetken rukiin korjuuseen, ja antoi vehnien mennä rehuksi.

”Jälkeenpäin ajatellen olisi voinut puida osan vehnistä hyvällä säällä ja antaa sakoluvun mennä osassa ruista.”

Lue koko juttu KM:stä.

Annaleena Ylhäinen