Pysyvien nurmien status jarruttaa nurmien kehitystä

IMG_0869 Esa MustonenMaatalousbyrokratia luo uusia termejä ja käsitteitä, joiden määritelmä voi ajan saatossa myös muuttua. Nyt opiskellaan mitä tarkoittaa aiemmasta poikkeava EU-tuomioistuimen viimesyksyinen tulkinta pysyvistä nurmista: Kuinka se rajoittaa maanviljelijän yrittämistä, ja kuinka sen kanssa pitää yrittää elää ainakin seuraavat viisi vuotta.

Koko homma lähti liikkeelle EU:n ympäristötavoitteista ja uudesta viherryttämistuesta. Sen vaikutukset tuntuvat olevan Suomessa päinvastaiset kuin mihin on pyritty.

Kyse on selkkauksesta, jossa viljelijät haluaisivat päättää peltojensa käytöstä, mutta vastassa on EU:n byrokratia ja tarve yhtenäistää maatalouden säädöksiä. Suomessa ollaan sitä mieltä, että alueellisia oloja ei ole otettu huomioon.

Tilanne ei ole nurmiviljelijälle haasteellinen, jos nurmet on uusittu tarkastelujaksolla 2010–2014 perinteisesti suojaviljaa käyttämällä, sillä suojaviljakin katkaisee jatkuvan nurmiviljelyn. Mutta merkittävä osa nurmiviljelijöistä on siirtynyt uusimaan nurmensa menestyksellisesti ilman välikasvia. Tällainen nurmesta nurmeen -uusiminen ei enää olekaan toimiva tapa, mikäli viljelijä haluaa säilyttää peltonsa pysyvien nurmien statukselta vapaana.

Lisäksi nurmien kestoa on neuvonnan ja hallinnonkin siunaamana pidennetty täydennyskylvämällä ja rikkakasveja torjumalla. Uudet säädökset pakottavat ottamaan tässäkin suhteessa takapakkia.

Neuvontakin ihmeissään

Pysyviä nurmia koskeviin säädöksiin ei saatu toivottuja muutoksia. Näissä säädöksissä ei ole mitään järkeä, katsotaan tätä sitten tilan kannalta tai neuvonnan näkökulmasta, ProAgria Etelä-Suomen nurmipalveluista vastaava Asko Laapas sanoo.

Isoilla karjatiloilla on totuttu ottamaan kolme kunnollista satoa nurmista. Tämän kevään tilanne johtaa siihen, että nurmiala pienenee samoin kuin nurmisato. Tämä lisää karkearehun ostotarvetta monella lypsykarjatilalla ensi talvena.

Niillä lohkoilla, joilla on ollut tarkoitus viljellä esimerkiksi rehuviljaa, voidaan korvata uusien säädösten vuoksi menetettävää nurmisatoa perustamalla niille esimerkiksi yksivuotinen nurmi tai heti kylvövuonnakin satoa tuottava monivuotinen nurmi. Tällaisilla nurmilla ei kuitenkaan välttämättä päästä yhtä suureen satoon ja hyvään laatuun kuin monivuotisilla nurmilla.

Status ei välttämättä vaikuta viljelyyn

Laapas haluaa torjua sen virhekäsityksen, jonka mukaan pysyvän nurmen statuksen saaneella pellolla ei saisi kylvää mitään muuta. Saa kylvää muutakin, mutta jos pysyvän nurmen ala pienenee Suomessa yli viisi prosenttia, joudutaan nurmien ennallistamismenettelyyn.

Aiemman kokemuksen perusteella on myös syytä pelätä, että yksi negatiivinen juttu on esiaste jostain tulevasta. Jos osa peltoalasta siirtyy pysyvästi nurmialaksi, mitä siitä seuraa jatkossa?

”Ovatko ne kohta joitain luonnonsuojelualueita kaikki pysyvän nurmen statuksen saaneet pellot?”

Tilanteeseen liittyy Laappaan mukaan suurta epätietoisuutta ja monta kysymystä: Esimerkiksi mitä tukia niille maksetaan tänä vuonna ja mitä jatkossa?

Pellon arvo tippuu

Voidaan myös olettaa, että tämä vaikuttaa pellon arvoon, ehkä myös niiden vakuusarvoon, kun pellon status saattaa estää hyödyntämästä maata halutulla tavalla.

Se, että status määritellään takautuvasti aiempien vuosien viljelyhistorian mukaan, tuntuu kaikkein vaikeimmalta ymmärtää. Sen olisi Laappaan mielestä pitänyt ehdottomasti olla niin, että tarkastelu aloitetaan tästä vuodesta.

”Tämä on käsittämätön juttu ja EU-järjestelmän kukkasien kukkanen. Tässä näkyy, että EU:n ja Suomen ylemmän virkamiesjohdon ymmärrys käytännön maataloudesta on olematonta.”

”Perusvirhe on se, että EU rinnastaa vuorenrinteiden ikinurmet pohjoismaiseen nurmentuotantotapaan, kun täällä maatilojen parhaat pellot ovat nurmiviljelyssä. Täällä oikeasti viljellään nurmia.”

Käsittämätöntä on myös se, miksi tämä asia pulpahti julkisuuteen vasta viime syksynä ja silloinkin vahingossa.

Laappaan mielestä viljan suorakylvö on nyt kiireen keskellä ja savikkoisilla alueilla käypä ratkaisu, joka katkaiseen pysyvän nurmen. Sillä ei ole tässä tilanteessa niin suurta merkitystä, kuinka suuri sato saadaan. Myös vihantana korjattava suojavilja katkaisee pysyvän nurmen, hän muistuttaa.

Lue koko juttu KM:stä.

Esa Mustonen