Oikea kiinnite tankkiin

Suomessa on myynnissä kemiallisilta ominaisuuksiltaan kolmenlaisia kiinnitteitä. Ne käyttäytyvät eri tavoin. Nyrkkisääntönä on noudattaa kasvinsuojeluvalmisteen etiketin ohjeita kiinnitteen valinnasta. Mutta myös ruiskutusolosuhteet kannattaa ottaa huomioon. Loput täytyy soveltaa itse.

Suurimmassa osassa kasvinsuojeluainevalmisteita kiinnite on valmiina. Valmiste on toisin sanoen formuloitu niin, että tankkiseos on valmista ruiskutettavaksi sellaisenaan. Neste levittyy tasaisesti lehtien pinnoille, pisarakoko on optimaalinen, pH on säädetty ja neste imeytyy kasviin hyvin. Valmistetyyppi eli formulaatti on mietitty tarkkaan käyttötarkoituksen mukaan.

”Esimerkiksi Avaunt-valmiste on EC-formulaatti, eli se on liuotinpohjainen, koska halutaan, että valmiste läpäisee hyönteisen kitiinipanssarin”, Matias Rönnqvist ViljelijänBerneriltä kertoo. Useat muutkin hyönteistentorjunta-aineet ovat EC-formulaatteja.

Kolme kiinniteryhmää

Suomen markkinoilla on kemiallisilta ominaisuuksiltaan kolmenlaisia kiinnitteitä.

Kaikki näistä vähentävät veden pintajännitystä ja auttavat levittämään nesteen paremmin lehden pinnalle.

”Englannin kielessä kiinnitteillä on ominaisuuksiensa mukaan monia eri nimiä, mutta suomen kielessä puhutaan vain kiinnitteistä ja ruotsin kielessä vätmedelistä”, Rönnqvist harmittelee.

Englannin kielessä kiinnitteiden tai apuaineiden yleistermi on adjuvant. Tämän lisäksi käytetään kiinnitteen ominaisuuksien mukaisia termejä: pene-trant, sticker, wetter ja spreader.

Penetrant lisää ruiskutenesteen tunkeutumista kasvin pintakerroksen läpi. Wetter taas kostuttaa lehden pinnan. Sticker auttaa nestettä kiinnittymään lehden pinnalle ja spreader levittää sen tehokkaasti.

Samat kemialliset konstit ovat käytössä pesuaineteknologiassa, jossa veden täytyy kastella kangas kauttaaltaan ja pesuaineen irrottaa sekä rasva- että vesiliukoista likaa.

Näiden lisäksi kiinnitteissä on usein vedenlaatuun, vaahtoamiseen ja pH-arvoon vaikuttavia aineita, sekä formulointiin tarvittavia aineita.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti: Annaleena Ylhäinen