Mikä rapsivuosi! 5257 kg/ha syysrapsilla

martti_ylikleemola1_annaleena_ylhäinen

Voiko Suomessa viljellä syysrapsia? Onko siinä mitään järkeä? Näihin kysymyksiin haettiin vastauksia Käytännön Maamiehen syysrapsikisassa. Mukana oli kuusi ensikertalaista ja kaksi vähän kokeneempaa syysrapsin viljelijää. Tulokset löivät ällikällä sekä kilpailijat että kisan järjestäjät. Kaikki lajikkeet olivat hybrideitä, ja kolme parasta puolikääpiöitä Pioneerin Maximuksia, jotka talvehtivat erityisen hyvin. Voiton vei Martti Yli-Kleemola 5 257 kilon hehtaarisadolla (kuvassa).

Minulla ei ole aavistustakaan, miltä syysrapsin kuuluisi tässä vaiheessa kevättä näyttää, kertoi euralainen Juho Junkkala kisaan ilmoittautuessaan toukokuun alussa.

”Se talvehti hyvin ja on nyt reippaassa kasvussa.”

Samanlaisia kommentteja tuli kaikilta ensikertalaisilta. Kasvuston oikea tiheys oli useimmille arvoitus. Kuten myös rikkakasviruiskutuksen ja lisälannoituksen ajankohta.

Kevätrapsi oli kaikille ennestään tuttu, mutta kisassa oli mukana vain kaksi viljelijää, joilla oli aiempaa kokemusta syysrapsista.

Loimaalainen Kalle Eskola ja siuntiolainen Sebastian Sohlberg täytyi puhua kilpailuun mukaan. Heillä on kokemusta myös epäonnistuneista sadoista, ja kynnys taisi olla siksi korkeammalla kuin ensikertalaisilla.

Pientä painostusta täytyi harjoittaa joidenkin noviisienkin kanssa. Lopulta saatiin kahdeksan kilpailijaa kasaan. Kaikki olivat aidosti innostuneita selvittämään – jopa lehden palstalla – minkä verran satoa syysrapsilla voi saada.

Monta sudenkuoppaa

Syysrapsin pioneeri Ilkka Kouvo on jakanut viljelijätilaisuuksissa seikkaperäisesti kokemuksiaan ja neuvojaan.

”Jos kokeilette rapsia, tehkää se kunnolla. Muuten se ei onnistu”, Kouvo on ohjeistanut.

Kouvon pelkona on ollut, että kaikki into hyytyy heti ensimmäiseen kertaan ja totaaliseen epäonnistumiseen.

Syysrapsiin pitää Kouvon mielestä suhtautua kuin sokerijuurikkaaseen tai muuhun erikoiskasviin. Sen viljelyssä on niin monta sudenkuoppaa, ettei perille pääse toisella kädellä hutiloiden.

Kouvo on korostanut aikaista kylvöajankohtaa, harvaa kylvötiheyttä, rikkakasvien ja etanoiden perusteellista torjuntaa ja kasvupisteen matalana pitämistä kasvunsääteen avulla.

”Juventusta ruiskutetaan 0,1 litraa per kasvulehti. Se torjuu samalla tyvimädän.”

Rapsikasvuston seassa ei saa kasvaa viljaa, vaan se on torjuttava valikoivalla juolavehnäaineella. ”Sopiva käyttömäärä on puolet hukkakauran käyttömäärästä.”

Kouvon mukaan syysrapsin suurin ongelma on saunakukat. Jos niitä ei torju tarpeeksi hyvin, ei mistään tule mitään.

Talvituhoja aiheuttaa myös rouste. Se nostaa keväällä juuren helposti ylös, mikäli juuri on jäänyt liian pieneksi.

Soitellen sotaan

Kouvon ohjeista huolimatta useimmat viljelijät lähinnä kokeilivat viime syksynä, josko rapsi säilyisi talven yli hengissä.

Yllättävän monella se säilyi, vaikka Butisan Topia ja Juventusta ei olisi käytettykään.

Mutta jos rikkakasveja ei torjunut syksyllä, kovin suurta satoa  oli turha odottaa.

Viime kesä suosi saunakukkia, ja niitä nousi niihinkin peltoihin, jotka oli käsitelty Butisan Topilla. Saunakukka itää toukokuusta lokakuulle, joten se on jatkuva riesa.

Pahasti saunakukkaiset pellot jäivät puimatta, ja kasvusto jouduttiin murskaamaan.

Kouvon mukaan keväällä pellosta löytyvät rikkakasvit ovat paljon pahempi juttu kuin harva kasvusto.

”Jopa 10–20 tainta neliöllä antaa siedettävän sadon, kunhan joukossa ei vain ole rikkakasveja.”

Vuosi sitten syysrapsin siementä myytiin noin 3 500 hehtaarin alalle, ja tänä kesänä hieman enemmän, arvioi Bernerin Lasse Matikainen. Arviossa on mukana kaikkien siemenkauppiaiden myynti.

Kaikki eivät kuitenkaan ehtineet kylvää ostamiaan siemeniä. Osa pelloista jouduttiin myös rikkomaan.

Hybridi vai perinteinen lajike?

Kaikki kisaan osallistuneet lajikkeet olivat hybrideitä. Muita ei ole Suomessa myynnissäkään.

Hybridit ovat vapaasti pölyttyviä eli tavanomaisia lajikkeita elinvoimaisempia, ja muodostavat voimakkaamman juuriston ja runsaasti sivuhaaroja.

”Hybridit ovat yleisesti ottaen talvehtineet omissa lajikekokeissamme paremmin kuin tavanomaiset lajikkeet”, kertoo Boreal Kasvinjalostuksen öljykasvijalostaja Katja Hämäläinen.

Hämäläisen mukaan hybridi-lajikkeiden etuna on nopea alkukehitys syksyllä, mikä edesauttaa kasvin kasvamista riittävän isoksi ennen talven tuloa.

”Varmemman talvehtimisen takia hybridien sato on ollut kokeissamme suurempi kuin perinteisten lajikkeiden. Lisäksi heteroosi tuo lisää satoa elinvoimaisuuden kautta.”

Hämäläinen kuitenkin muistuttaa, ettei eri lajiketyypeistä voi tehdä suoria yleistyksiä.

”Kaikki hybridit eivät automaattisesti ole tavanomaisia lajikkeita talvenkestävämpiä. Koska sekä hybrideissä että tavanomaisissa lajikkeissa löytyy vaihtelua talvenkestävyyden suhteen, on se aina erikseen testattava Suomen kasvuoloissa.”

Lue koko juttu KM:stä.

Annaleena Ylhäinen