KM:n vertailussa ilmasta veteen lämpöpumput
Ilmasta veteen -lämpöpumput kiinnostavat. Ne soveltuvat uudiskohteisiin ja etenkin lämmitysjärjestelmien energiasaneerauksiin. Uusin tekniikka yllättää: järjestelmät kilpailevat energiatehokkuudessa ja etenkin perustamiskustannuksissa maalämmön kanssa. Käytännön Maamies selvitti yhteistyössä TM Rakennusmaailman kanssa, mihin seitsemän eri laitteistoa pystyvät.
Ilmasta veteen -lämpöpumput ovat kasvattaneet suosiotaan etenkin lämmitysjärjestelmien saneerauksessa. Myyntiluvut ovat vielä kaukana maalämpöpumpuista, mutta ilma-vesi-laitteiden viimeaikainen kehitys johtanee lähitulevaisuudessa tuntuvaan kasvuun. Ilmasta veteen -lämpöpumput (myöhemmin tässä jutussa myös IVLP) ovat entistä energiatehokkaampia ja säätöjärjestelmien kehitys antaa mahdollisuuden muokata laitteisto toimimaan optimaalisesti kussakin ympäristössä.
Suuri osa ilmasta veteen -pumpuista asennetaan saneerauskohteisiin. Tällaisen lämpöpumpun toiminnan optimointi vaatii suunnittelijalta ja asentajalta kulloisenkin laitteen perinpohjaista tuntemusta. Parhaaseen tulokseen päästään harvoin perusasetuksilla.
Eri valmistajien ilmasta veteen -lämpöpumput poikkeavat toisistaan enemmän kuin ilmalämpöpumput ja maalämpöpumput. Ne vaativat ammattitaitoa kohdesuunnittelussa ja asennuksessa. Lisäksi saneerauskohteissa mahdollinen liittäminen saumattomasti olemassa olevaan lämmitysjärjestelmään asettaa haasteita.
Käyttöönoton jälkeen toiminnan seuranta ja sen perusteella tehtävät säätötoimet takaavat arvokkaan investoinnin kannattavuuden.
Ilmasta veteen -lämpöpumput soveltuvat uudisrakentamiseen ja lämmitysjärjestelmän saneeraukseen. Kun talossa on vesikiertoinen lämmitysjärjestelmä, olipa lämmönlähteenä sähkö, öljy tai puu jossain muodossa, ilmasta veteen -lämpöpumppu voi olla kustannustehokkain tapa pienentää lämmityskuluja.
Ilmasta veteen -lämpöpumpun tuotto riittää usein päälämmönlähteeksi noin 15–20 asteen pakkasille saakka. Tämän jälkeen lisälämmönlähde, yleisimmin sähkövastus tai saneerauskohteen toimintaan jätetty öljypoltin, astuvat rinnalle tai kokonaan tilalle.
Lämmitystarpeessa ja etenkin käyttöveden lämmityksessä voi olla myös kulutushuippuja, jolloin tarvitaan edellä mainittua lisäenergiaa.
Vesikiertoinen lattialämmitys on lämpöpumpulle suotuisampi kuin patterilämmitys, joka yleensä vaatii edellistä korkeampaa lämmitysveden lämpötilaa.
Tilaus ilmasta veteen -laitteille
Suomessa arvioidaan olevan noin 220 000 öljylämmityksellä varustettua taloa, ja jopa satatuhatta taloa, joissa on vesikierrolla varustettu sähkölämmitys. Näiden rakennusten energialasku voidaan käytännössä puolittaa asentamalla öljykattilan tai sähkövastusten tilalle tai rinnalle lämpöpumppu.
Alan toimijat pitävät yleensä ensisijaisena valintana maalämpöä. Peukalosääntönä on, että maalämpö yleensä pudottaa lämmityslaskun noin kolmannekseen, kun ilmavesilämpöpumppu pudottaa kulutuksen noin puoleen.
On kuitenkin lukuisia tilanteita, joissa ilmavesilämpöpumppu on paras mahdollinen valinta.
Jos talo sijaitsee pohjavesialueella, maapiirin porauslupaa voi olla vaikea tai mahdoton saada. Kaikille tonteille ei porareikä edes nykymääräyksillä sovi.
Toisinaan kallio voi olla niin syvällä maan sisällä, että porareiän putkittaminen maakerrosten läpi nostaisi kustannuksia kohtuuttomasti. Lämpökaivon poraaminen vaatii aina viranomaisilta luvan, mutta ilmasta veteen -lämpöpumpun asennus ei lupia vaadi.
Ennen kuin IVLP asennetaan, on myös tärkeää päättää, halutaanko öljylämmitys säilyttää vai ei. Asennusliikkeelle on helpointa hävittää kaikki öljylämmitykseen liittyvä ja asentaa lämpöpumppu ainoaksi lämmönlähteeksi, mutta öljykattilan säilyttämiseksi on myös lukuisia perusteluja.
Vanhassa, öljyllä lämpiävässä talossa on usein varsin vaatimaton sähköliitäntä. Eihän sähköä ole tarvittu juuri muuhun kuin valaistukseen, jos saunan kiuaskin on puulämmitteinen. Alkuperäisen sähköliitännän teho ei siksi useinkaan riitä käyttämään sekä lämpöpumppua että varsinkaan sen vastuksia.
Tehokkaampi sähköliittymä voi varsinkin haja-asutusalueella tulla kalliiksi, mikäli uutta paksumpaa johtoa joudutaan vetämään kaukaa. Siksi voi olla kustannustehokkaampaa säilyttää öljykattila lisälämmönlähteenä, jolloin sähköliittymää ei tarvitse päivittää.
Yleistyvä pörssisähkö on toinen syy säilyttää öljykattila. Etäluettavien sähkömittareiden ja tuntiveloituksen ansiosta monet ovat jo tehneet pörssisähkösopimuksia rahansäästön toivossa. Toistaiseksi pörssisähkö onkin ollut halpaa, mutta ottaen huomioon, että Suomi on riippuvainen tuontisähköstä, hinta voi nousta hetkessä mikäli tulisi kunnon pakkasjaksoja koko maahan. Silloin olisi todella hyvä, että käytössä olisi myös vaihtoehtoinen lämmitysmuoto kuten öljy.
Öljykattilat ovat myös usein combikattiloita, joissa voi öljyn lisäksi polttaa myös kiinteää polttoainetta eli puuta. Mikäli edullista polttopuuta on saatavilla, lämmityskustannuksia voi edelleen pienentää puuta polttamalla. Puu on myös erinomainen varavoimanlähde, jos muut lämmitysjärjestelmät eivät toimi.
Lue koko juttu KM:stä.
Teksti: Markku Lindell
Kuvat: Ari Heinonen, Jorma Marstio, Markku Lindell
Mittaukset: MTT Vakola, Jukka Havento, Tapani Rinta-Karjanmaa, Pekka Rantti