Vaalitulos merkitsee leikkauksia myös maaseudun tukiin
Eduskuntavaalien tulos loi asetelman, jossa selkeän hallitusenemmistön muodostaminen on poliittisesti varsin haastavaa. Puhtaasti matemaattisesti laskien vaihtoehtoja löytyy, mutta politiikan sisällön ja yhteisen hallitusohjelman näkökulmasta vääntöä riittää.
Hallitustunnustelija Petteri Orpo on korostanut, että valtiontalouden sopeuttamistarve on edelleen sama kuusi + kolme miljardia, vaikka sitä ei ollutkaan määritelty hallitustunnustelijan kysymyksissä.
Käytännössä säästötavoite merkitsee leikkauksia kaikkien hallinnonalojen budjetteihin. Ainoa, joka saattaa säilyä leikkauksilta on puolustusministeriö, sillä uutena Nato-jäsenmaana Suomi haluaa olla ainakin melko lähellä Naton määrittämää rajaa. Naton tavoitteena on, että jokainen sen jäsenmaa käyttäisi vähintään kaksi prosenttia bruttokansantuotteestaan puolustusmenoihin.
Maa- ja metsätalousministeriön budjetista parhaiten turvassa ovat ehkä jopa hieman yllättäen viljelijöille suunnattavat suorat tuet. Jos keskusta jää oppositioon (kuten nyt näyttää), kokoomus (ja toinen mahdollinen hallituspuolue perussuomalaiset) pitävät suorista tukirahoista kiinni, sillä molemmat tietävät kuinka kova poliittinen isku olisi tiedossa, jos viljelijöiden tukiin kosketaan. Toki maataloustukien sisällä voidaan tehdä erilaisia painotuksia, mutta Suomen jo hyväksytty cap-ohjelma määrittelee pääsuunnat tuille.
Leikkaajien katse kääntyykin ministeriön muihin menoihin ja silloin karsinta kohdistuu hallintoon, maaseudun muihin tukiin, mahdollisesti investointitukiin ja myös metsätalouteen. Näissä rahoissa leikkaukset saattavat olla mittavia.
Mielenkiintoista on nähdä, mille puolueelle maa- ja metsätalousministerin salkku päätyy. Todennäköisin vaihtoehto on kokoomus, mutta hallituspohjasta riippuen halukkuutta löytynee muistakin puolueista.
Viljelijän näkökulmasta tulevien vuosien suurimmat haasteet liittyvätkin budjettipolitiikan sijaan markkinoiden kehitykseen. Viljan hinta on jo lähtenyt alamäkeen ja paine myös kotieläintuotteiden tuottajahintoihin kasvaa. Maailmalla maidon ja lihan kuluttajahinnat ovat kääntyneet selvään laskuun ja selvää on, että jalostajien mahdollisuudet maksaa korkeampaa tuottajahintaa kaventuvat koko ajan. Yhtälö, jossa viljelijälle maksettava tuottajahinta nousee (tai edes säilyy ennallaan) ja kuluttajahinnat laskevat, ei toimi pitkään.
Uuden hallituksen tärkein tavoite tuleekin olla maataloustuotteiden markkinoiden kilpailuasetelmien parantaminen. Jalostava teollisuus ja maatalousyrittäjät ovat liikaa kaupan ja sen raadollisen kilpailutuksen armoilla. Reilu kate kaikille tuotantoketjun osapuolille helpottaisi jo paljon viljelijöiden asemaa.
päätoimittaja
Vihreä siirtymä tulee maatalouteen rahoituksen ja jalostuksen kautta
Monien maaseudulla asuvan mielestä ns. vihreä siirtymä on lähes kirosana. Vihreä siirtymä yhdistetään kalliiseen polttoaineeseen ja energiaan sekä moneen muuhun negatiiviseen, jotka eivät liity asiaan millään tavalla.
Vihreän siirtymän tärkein tavoite on riippuvuuden vähentäminen fossiilisista energianlähteistä. Maaseudun asukkaille tämä kyllä sopii, kunhan muutos tehdään niin, että mahdolliset kustannukset jakautuvat tasaisesti maan eri osissa asuville ihmisille.
Maatalouden kannalta vihreän siirtymän ajureina toimivat tällä hetkellä rahoituslaitokset ja jalostava teollisuus. Rahoituslaitokset eivät välttämättä olisi ajamassa muutosta, mutta käytännössä EU-lainsäädäntö pakottaa ne siihen.
Maatalouden kannalta tämä merkitsee sitä, että kaikkia maatalouden rahoituspäätöksiä tarkastellaan jatkossa myös niiden ”vihreyden” kautta.
Jos hanke ei ole rahoittajan näkökulmasta riittävän ympäristöystävällinen, nousee rahoituksen hinta tai hanketta ei rahoiteta ollenkaan.
Merkittävä osa jalostavasta teollisuudesta on taas omin päätöksin sitoutunut siihen, että niiden oma tuotantoketju on jatkossa hiilineutraali.
Viljelijälle ei jää juurikaan vaihtoehtoja, jos tuotteiden ostaja ja toiminnan rahoittaja vaativat myös maatilalta sopeutumista uusiin vaatimuksiin.