Hake palaa hallitusti ruotsalaisella viljatilalla

kuivaamo Esa Mustonen

Viljelijät ovat havahtuneet pikkuhiljaa myös läntisessä naapurimaassamme etsimään öljyä edullisempaa polttoainetta viljankuivaukseen. Ensimmäinen nimenomaan viljankuivaukseen suunniteltu ruotsalainen hakeuuni on nyt valmis markkinoille.

Eteläisimmän Suomen korkeudella, Uppsalan länsipuolella, saatiin tänä syksynä keskimääräinen sato talteen.

Karl Fernholm pui isänsä Svenin 370 hehtaarilta noin kuuden tuhannen kilon keskisadon. Kevätvehnä tuotti tänä vuonna parhaiten, 7 tn/ha, syysvehnä, kaura ja ohra noin tonnin vähemmän.

Kuivattavaa kertyi 1 900 tonnia, ja puintikosteudet olivat samoissa kuin meillä. Viljassa oli alkuun neljännes vettä, mutta suuri osa sadosta saatiin pellolta pois 15–17-prosenttisena. Haketta paloi tämän kuivauskauden aikana 170 kuutiota, mikä vastaa 12 000–13 000 litraa polttoöljyä, nuori isäntä kertoo.

Fernholmit ovat laskeneet, että siirtyminen hakkeeseen laskee polttoainekulut viidennekseen aiemmasta, vaikka omalle puulle lasketaan käypä hinta. Puita kuivataan rankakasoissa kaksi vuotta ja urakoija hakettaa ne vähän ennen kuivauskauden alkua tilalla ennestään olleelle vanhalle betonilaatalle. Katettua hakevarastoa ei ole nähty tarpeelliseksi rakentaa.

Hake lastataan pannuhuoneen vieressä olevaan 20-kuutioiseen täyttösäiliöön kauhakuormaimella. Säiliö täytetään kuivauskaudella varmuuden vuoksi joka päivä, vaikka sen pitäisi käytännössä riittää kahdeksi päiväksi.

Kuivauskaudelle 2012 tehty noin miljoonan kruunun eli 107 000 euron suuruinen, kotoista energiaa suosiva investointi maksaa itsensä noin seitsemässä-kahdeksassa vuodessa, Karl kertoo. Summa sisältää hakeuunin asennuksineen ja pannuhuoneen vieressä olevan täyttösiilon. Hän kertoo olevansa tyytyväinen hakekuivaukseen. ”Kuivaaminen on sujunut hakkeella hyvin jo kolmen kuivauskauden ajan. Lämpötila on pystytty pitämään 70–80 asteessa.”

Investointituet ovat olleet Ruotsissa selvästi vaatimattomampia kuin Suomessa. Kuivaamoon ei ole tukea herunut. Kotoiseen energiaan siirtymistä on kyllä aiemmin tuettu 30 prosentin avustuksella, mutta Fernholmit eivät sellaista saaneet, sillä investointi tehtiin vääränä ajankohtana.

Kapasiteettia lisätty pikkuhiljaa

Fernholmit ovat kasvattaneet peltopinta-alaansa vähitellen, ja niin on kasvatettu myös viljankuivauksen ja varastoinnin kapasiteettia, siitäkin huolimatta että viljankuivaamoja myyvät yritykset suosittelevat ja myyvät mieluummin täysin uusia kokonaisuuksia.

Ison viljatilan ainoassa viljankuivaamossa on edelleen käytössä kolme puusta rakennettua siiloa 50-luvulta.

Portaittainen kasvu ja vanhan rakennuskannan hyödyntäminen on Karl Fernholmin mukaan ollut taloudellisempaa ja helpompaa kuin kerralla kokonaan uuden kuivaamon rakentaminen. Vanhakin kokonaisuus on ollut mahdollista varustaa nykyaikaisella tekniikalla ja automaatiolla.

Eräkuivureita on kaksi. Niistä vanhempi on vuodelta 1996 ja uudempi vuodelta 2012. Molemmat ovat ruotsalaisen Akronin valmistamia Swegma-merkkisiä kuivureita, mitoiltaan ja muodoiltaan lähes identtisiä. Ne ovat kooltaan 28- ja 30-kuutioisia. Kuivaamossa on lisäksi kaksi Swegman tasapohjaista tuulettavaa puskurisiiloa ja Akronin kolme lastaussiiloa.

Molemmat yksiköt ovat vaaka-antureiden päällä. Kuivaus haluttuun kosteuteen perustuu näiden antureiden välittämään tietoon kuorman kevenemisestä, ja se edellyttää kuivattavan viljan alkukosteuden määritystä.

Uutta erää kuivattaessa Fernholmit analysoivat pikakosteusmittarilla elevaattorin jatkuvasti toimivasta näytteenottimesta saadun näytteen, naputtelevat tuloksen ohjausyksikön kosketusnäyttöön ja ohjelma laskee saman tien mikä on erän paino, kun kuivaus lopetetaan. Haluttua loppukosteutta voidaan tarvittaessa muuttaa sen mukaan, mitä jäähdytyksen jälkeiset tarkistusmittaukset näyttävät. Vilja kun kuivaa vielä jäähdytyksenkin aikana usein toista prosenttia.

Kuivauksen aikaohjauskin on mahdollista, ja sitäkin käytetään, kun sisään tulevan viljan kosteudessa ei ole oletettavissa suuria muutoksia.

Automatiikka mahdollistaisi periaatteessa sen, että viljaa voidaan kuivata esimerkiksi neljä erää ilman että kuivaamolla tarvitsisi edes käydä. Sekä kuivureiden täyttö että tyhjennys olisi automaattista. Käytännössä näin ei Fernholmeilla voida vielä tehdä, sillä siilojen päällä olevat jakajat eivät ole vielä moottoroituja, eikä siiloissa ole vielä täyttymistä osoittavia antureita.

Siilotilaa on kuivurirakennuksessa 900 kuutiota ja samassa pihapiirissä olevissa tasovarastoissa tuhat kuutiota. Koko sato ei mahdu omiin varastoihin. Viljaa on myyty jo sadonkorjuun aikaan noin 500 kuutiota.

Lue koko juttu KM:stä.

Esa Mustonen