EU:n budjetti muuttuu ja maatalouspolitiikka sen mukana
Suomessa toteutettu maatalouspolitiikka perustuu Euroopan unionin yhteiseen maatalouspolitiikkaan ja sitä täydentäviin kansallisiin toimenpiteisiin. Maatalouspolitiikan rahoituksesta noin 40 prosenttia tulee suoraan yhteisestä budjetista ja loput Suomen kansallisesta budjetista.
Maatalouspolitiikan rahoitus perustuu niin sanottuun kahteen pilariin. I. pilarista rahoitetaan maatalouden markkinatuet eli nykyisen tukijärjestelmän mukaiset perus- ja viherryttämistuki. II. pilarista rahoitetaan maaseudun kehittämisohjelmaan kuuluvat ympäristökorvausjärjestelmä ja luonnonhaittakorvaus.
Suomessa on lisäksi useita kansallisia tukitoimenpiteitä, joista merkittävin on EU-liittymissopimukseen kirjattu Pohjoisen tuen järjestelmä. Tästä kaikesta muodostuu EU:n yhteisen ja Suomen kansallisen maatalouspolitiikan kohtuullisen monimutkainen kokonaisuus, jota uudistuksesta toiseen halutaan yksinkertaistaa.
Mistä cap-uudistuksessa on kyse?
Seuraava maatalouspolitiikan uudistuksen valmistelu on käynnissä täydellä teholla. Euroopan komissio julkaisi uudistusta koskevan tiedonannon viime vuoden marraskuussa. Tämän jälkeen komissio on julkaissut ehdotuksensa uudesta EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä toukokuussa sekä maatalouspolitiikkaa koskevan lainsäädäntöehdotuksen nyt kesäkuussa.
Komission tiedonannon mukaan maatalouspolitiikan uudistuksen keskeinen tavoite on perustella maataloustukien tarve nykyistä paremmin ja kohdistaa tuet vastaamaan näitä perusteluja. Tavoite osuu keskeisesti nykyisen maatalouspolitiikan kritiikkiin. Veroja maksavien EU-kansalaisten voi olla paikoin hankala ymmärtää, miksi EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa tarvitaan ja mitä sillä saavutetaan. Yhtä hankalaa se tuntuu välillä olevan tukia saaville tuottajillekin.
Tulevassa uudistuksessa maatalouspolitiikalla halutaan vahvistaa maatalouden ympäristövaikutusten hallintaa, valjastaa maatalous tukemaan ilmastonmuutoksen hillintää ja luoda pohjaa kansainväliselle agendalle nostettujen kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiselle. Samalla politiikan vaikutuksia halutaan arvioida aikaisempaa paremmin. Kaikki nämä uudistuksen tavoitteet ovat tärkeitä, maataloudella on niissä todellinen rooli ja julkisen rahan käyttö niiden toteuttamiseen on perusteltua.
Maatalouspolitiikan rakenne säilyy
Euroopan komission kesäkuussa julkistaman ehdotuksen mukaan EU:n yhteisen maatalouspolitiikan rakenteet säilyvät pääpiirteissään nykyisen kaltaisina myös tulevalla politiikkakaudella.
Kahden pilarin rakenne säilyy, suorat tuet tulevat edelleen olemaan keskeinen politiikan väline ja maaseudun kehittämisohjelmat säilyttävät nykyisen merkityksensä.
EU:n tasolla yksi suurimmista keskustelua aiheuttavista tekijöistä on suorien I. pilarista maksettavien tukien jakautuminen jäsenmaiden välillä. Esimerkiksi Hollannissa suorat tuet ovat nykyisellä politiikkakaudella keskimäärin 418, Suomessa 230 ja Virossa 166 euroa hehtaarilta.
Vuoden 2014 maatalouspolitiikan uudistuksessa jäsenmaiden välistä tukijakaumaa tasattiin siten, että matalimpia tukitasoja nostettiin rahoittamalla nosto korkeimpia tukitasoja leikkaamalla. Tätä tukien tasausta jatketaan myös nykyisessä uudistuksessa, mutta sen jälkeenkin hehtaarit ovat vahvasti eriarvoisia eri puolilla EU:ta.
Maatalouden investointeja halutaan tulevassa uudistuksessa ohjata tuotannon nykyaikaistamiseen, ympäristön tilan parantamiseen ja uusien lisäarvoa tuottavien innovaatioiden edistämiseen. Näiden lisäksi halutaan aikaisempaa vahvemmin panostaa uusien viljelijöiden aloittamis- ja toimintaedellytysten parantamiseen.
Suomessa usein unohtuu, että maataloudella on monissa jäsenmaissa myös vahva sosiaalipoliittinen ulottuvuus. Sosiaalipoliittinen rooli korostuu maatalouspolitiikan kyvyssä huomioida esimerkiksi Romanian, Bulgarian ja Puolan köyhät ja maatalousvaltaiset maaseutualueet. Tulevassa uudistuksessa nämä raamit näkyvät erityisesti panostuksena pienten tilojen toimintaedellytysten turvaamiseen.
Maatalouspolitiikan uudistuksella haetaan myös eri politiikan lohkojen parempaa yhteensovittamista, eli koherenssia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jatkossa esimerkiksi ympäristöpolitiikan ja maatalouspolitiikan säädökset olisivat nykyistä paremmin yhteneväisiä. Tällöin vältytään tilanteelta, jossa esimerkiksi ympäristölainsäädäntö muodostaisi esteen jollekin maatalouspolitiikan toimenpiteen toteuttamiselle.
Tiivistetty esitys maatalouspolitiikan uudistuksesta muodostuu siis uusista painopisteistä ja tavoitteista sekä politiikan aikaisempaa järjestelmällisemmästä arvioinnista. Nämä uudistukset halutaan tuoda käytännössä nykyisen politiikan rakenteisiin. Samalla jäsenmaiden valta politiikan toimeenpanossa kasvaa.
Uudistuksella tavoitellaan myös politiikan yksinkertaistamista ja hallinnollisen taakan vähentämisestä. Esityksen seurauksena maatalouspolitiikka ja sen hallinnointi saattavat yksinkertaistua Euroopan komission näkökulmasta. On vaikea nähdä, että Suomessa maatalouspolitiikkaa tulisi kuitenkaan näyttäytymään kovin yksinkertaisena. Ainakin aikaisemmin kansallinen toimeenpano on onnistunut sekoittamaan pakkaa vielä vähän lisää.
Lue koko juttu KM:stä.
Teksti: Kyösti Arovuori ja Heini Lehtosalo
Kuva: Minna-Riitta Ketokulta